Yliopistolakiin luonnostellaan uudistuksia: yliopistoille halutaan esimerkiksi lupa osakesijoittamiseen. Yliopistot voisivat panna lahjoituksista tai tutkimuksesta saamansa varat talousarvion ulkopuolelle ja ostaa niillä tutkimuksen hyödyntämiseen tähtäävien yhtiöiden osakkeita. Myös voitot saisi sijoittaa, ja yliopisto voisi itse päättää, miten se käyttää mahdolliset tulot.
Kun yliopistoa vaaditaan vastaamaan maailman muutoksiin, sillä tarkoitetaan vääjäämättä sitä, että yliopiston on opittava toimimaan kuten yritykset. Julkisen keskustelun ainoa viesti näyttää olevan, että yliopistojen todella halutaan pysyvän markkinavoimien perässä. Jo nyt eduskunta on tehnyt budjettipäätöksillään valinnan, että yliopiston on huolehdittava entistä enemmän itse omasta rahoituksestaan. Siksi yliopistojen on tietenkin saatava siihen myös työkalut.
Toivottavasti peruskurssien määrä ei kuitenkaan ole kiinni pörssikursseista. Ihan selville vesille yritysyliopistot eivät nimittäin ole seilaamassa.
Hyvä esimerkki on kiista ict- eli informaatio- ja kommunikaatioalalle tärkeästä EU-lakiesityksestä, joka koskee tietokoneohjelmien patentointia. Kiistassa on kyse suurista rahoista. Saako yksi yritys patentoida itselleen koodinpätkän ja samalla kieltää muita kehittämästä samankaltaiseen teknologiaan perustuvia tuotteita ilman lupaa?
Tällaiset isot periaatteelliset kysymykset tulevat olemaan yritysyliopistojen arkipäivää: mitä on bioteknologian avoin lähdekoodi ja mitä voi humanistisesta tutkimuksesta patentoida? Mitä tapahtuu perustutkimukselle ja tieteen avoimuudelle, kun kisa siitä, kuka lisensoi ja patentoi minkäkin uuden tutkimustuloksen missäkin ensimmäisenä, todella alkaa? Onko perustutkimukseen enää varaa, kaikki kun pitää saada nopeasti tuotteistettua?
Markkinavoimien kannattaisi joskus ottaa oppia myös yliopistojen tieteenteon avoimuudelle perustuvasta toimintakulttuurista. Onneksi Euroopan parlamentti päätyi tietokoneohjelmien patentoinnissa sille kannalle, että valtaosa ohjelmista on kuin yleisiä standardeja, ja niitä on saatava muidenkin käyttää ja kehittää. Patentoida voisi vain sellaisia ohjelmia, jotka ovat jonkin tuotannollisen innovaation pohjana. Tosin lopullista ratkaisua joudutaan vielä odottamaan.
Kannatan yliopistoille suurempaa taloudellista itsenäisyyttä, mutta olen monen muun tavoin huolissani siitä, että osallistuminen yritystoimintaan tuo yliopistoille liikaa taloudellisia riskejä. Jo nyt tutkimusrahoilla keinotellaan.
Valtion on ensin huolehdittava siitä, että yliopistoilla on resurssit hyvään opetukseen, kunnon perustutkimukseen ja korkeatasoiseen tieteen tekemiseen. Sen jälkeen yliopisto voi itse auttaa itseään ja koko Suomea yritysmaailmasta tutuilla konsteilla kuten osakkuuksilla uusissa firmoissa, jotka välittävät osaamista ja teknologiaa muuallekin kuin yliopistokaupunkeihin.
Tiede on taatusti hyvä bisnes silloin, kun yliopiston perustehtävä ei vaarannu: on voitava tutkia ja kehittää, innovoida ja kokeilla myös ilman tulospaineita. Mistä sitä muuten tietää, mikä on tulevaisuuden ict:tä tai biotekniikkaa, niitä aloja, joilla taivas urkenee.
Anna-Liina Kauhanen
