Amerikkalaisessa Foreign Policy -lehdessä oli ajatuksia herättävä artikkeli. Rikkaat teollisuusmaat rankattiin järjestykseen sen mukaan, miten ne avittavat globaalin kehityksen oikeudenmukaisuutta.
Arviossa oli mukana 21 maata, ja Suomi sijoittuu sijalle 17. Euroopan maista Suomi on itsekkäin.
Olemme yksi maailman rikkaimmista ja kilpailukykyisimmistä maista, mutta viis veisaamme köyhistä kehitysmaista. Suomea välinpitämättömämpiä teollisuusmaita ovat vain Japani, Yhdysvallat, Australia ja Kanada, laskee arvostettu ja luotettu riippumaton kansainvälisen kehitystutkimuksen keskus Center for Global Development (CGD).
CDG:n uusi kehitykseen sitoutumisen indeksi on kiinnostava mittari. Se laajentaa kehitysavun käsitettä muuksi kuin rahanjakamiseksi. Kehitysapuprosenttien lisäksi tärkeää on kauppa ja kehitysmaiden rikastumisen esteiden purkaminen, jalostettujen tuotteiden tuonti kehitysmaista, investoinnit ja maahanmuuttopolitiikka. Myös ympäristö on CGD:n mittaristossa tärkeä tekijä, sillä maailman ympäristöongelmista kärsivät aina eniten köyhät maat. Samoin rauhanturvaaminen on mukana, sillä vakaat olot ovat vaurastumisen edellytys.
Suomi auttaa kehitysmaita huonosti kaikilla alueilla, myös valtavasti suitsutetussa rauhanturvaamisessa. Kehitysavun antajien listalla Suomi sijoittui vasta neljänneksitoista. Investointien ja siirtolaisuuden mittareilla Suomi on yksi viimeisimmistä. Vain ympäristöasioissa Suomi juuri ja juuri pääsee kymmenen parhaan joukkoon.
Tässä Ylioppilaslehden 90-vuotisjuhlanumerossa tasavallan presidentti Tarja Halonen kirjoittaa globalisaatiosta. Halosen yhtenä lähtökohtana on, että globalisaation tulisi lisätä ihmisten tasa-arvoa. Globalisaation tulisi tukea yhteisesti hyväksyttyjä kehitystavoitteita, lisätä työllisyyttä ja vähentää köyhyyttä.
Presidentti vaatii, että Maailman kauppajärjestön, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin on otettava käyttöön köyhimpiä maita suosivia menettelyjä.
Suomenkin on kannettava oma vastuunsa. Mutta näinköhän käy? Uuteen hallitusohjelmaan on kirjattu hyvin vanhakantainen näkemys kehitysyhteistyöstä: ”Hallitus kasvattaa kehitysyhteistyömäärärahoja tavoitteena nostaa niiden osuus 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen.”
Yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen? Jos 0,7 prosentin osuudellekin asetetaan ehtoja, Suomi on varmaan jatkossakin maailman itsekkäin maa.
Anna-Liina Kauhanen
