Suomessa on lääkäripula, ainakin julkisella sektorilla. Opetusministeri Maija Rask pakkohoitaa lääkäripulaa näännytystaktiikalla jyräämällä läpi sairaanhoitajien pikakoulutusta lääkäreiksi, vaikka lääketieteelliset tiedekunnat sitä vastustavat.
Sairaanhoitajien muuntokoulutus on huono ratkaisu lääkäripulaan, saati sairaanhoitajapulaan. Raskin pakkomielle liittynee siihen, että hän haluaa eurooppalaisen opetusideologiansa huumassa löytää pilottiratkaisuja ammatista toiseen siirtymiseen. Idea on ok, ala vain väärä.
EU:n lääkärinkoulutusdirektiivien mukaan lääkärin koulutuksen pitää sisältää vähintään 5 500 tuntia teoria- ja käytännön opetusta, ja tämä vie aikaa vähintään kuusi vuotta. Muuntokoulutuksen peruslähtökohdan on siis Raskillakin oltava, että sairaanhoitajille olisi annettava normaali biolääketieteellinen pohjakoulutus. Se vain vie ihan saman ajan kuin normaali lääkärinkoulutuskin. Vai onko ministerillä pokkaa määritellä, mitä kursseja sairaanhoitajille jätettäisiin opettamatta?
Harmillista, ettei opetusministeriön tutkintorakennetta uudistanut työryhmä ottanut selkeää kantaa sairaanhoitajien muuntokoulutukseen. Työryhmä tekee vain helpommaksi sen, että lääketieteen opiskelijat voivat kandidaatin tutkinnon suoritettuaan vaihtaa alaa ja hakeutua vaikka luonnon- ja biotieteiden maisteriohjelmiin.
Muuntokoulutusväännössä unohdetaan opiskelijoiden oikeusturva. Lääketieteellinen on opiskelijavalinnoissa suosittu hakukohde, eikä sairaanhoitajakoulutuksesta – edes työkokemusvaatimuksella – saa tehdä oikopolkua opiskelemaan, vaan kaikkien hakijoiden on täytettävä samat sisäänpääsyvaatimukset.
Anna-Liina Kauhanen
