Kirjeitä kaukaa: Haaveiden ohitustie

T:Teksti:

Koska isäni on ammatiltaan keinosiementäjä, monet kuvittelevat oitis, että asumme maatilalla. Väärin.
    Asumme rivitalossa Pitämän taajama-alueella parin kilometrin päässä Ämmänsaaren keskustasta. Kun isäni vielä kävi töissä, hän kaasutti aamuisin pihasta firman autolla kuin kuka tahansa virkamies. Kotieläimiä ei ollut.
    Pääosin 70-luvulla rakennettu Pitämä on ollut yksi niistä lähiöistä, jotka ovat autioituneet silmissä muuttoliikkeen kiihtyessä. Näkymä keittiömme ikkunasta käsittää lähinnä tyhjillään olevia kiinteistöjä.
    Oikealla jököttää kaksi kunnan punatiilistä kerrostaloa, jotka on laitettu ”pakettiin”, siis kylmäksi, koska niihin ei riittänyt enää vuokralaisia. Talot on kai tarkoitus purkaa.
    Niiden vieressä ovat entinen lähikauppa ja posti, niin ikään tyhjillään. Kaupalla oli kiva nimi, Kippari. Nyt nimikyltti on viety pois.

Vaikka kauppa on lopetettu, nimi elää paikkakuntalaisten muistissa edelleen. Kun pummaan kyydin kylältä kotiin, pyydän ajamaan Pitämälle, Kipparin eteen. Natiiveilla leikkaa heti.
    Lisäksi on hienoa sanoa niin. Fraasi liittyy identiteettiin. Minä olen se tyttö, joka asuu Pitämällä, Kipparin edessä.

Kun perheeni muutti Pitämälle, paikkakunnan tulevaisuus näytti valoisalta. Ämmänsaaren piti kasvaa kaupungiksi, ja rakennuskaavaan suunniteltiin keskustan kohdalle jopa ohitustie.
    Sille ei sittemmin tullut tarvetta. Ohitustie poistettiin kaavasta viime kesänä. Minusta ajankohtaan liittyy tietynlaista huumoria. Parempi myöhään…
    Pitämällä on nykyään jokseenkin kyseenalainen maine. Täällä on aina asunut rikkaita ja köyhiä, ja täällä on edelleen möhäköitä omakotitaloja sekä kunnan (asuttujakin) vuokrataloja, joissa majailee osa paikkakunnan pummeista.
    Olen menettänyt uskoni Suomen demareihin, mutta olen tullut siihen tulokseen, että Pitämä oli parhaiden sosiaalidemokraattisten ihanteiden mukainen kasvuympäristö.

Erilaiset ihmiset elivät täällä ainakin näennäisen tasa-arvoisina. Jännitteet sosiaaliluokkien välillä olivat hiuksenhienoja, koska kaikkien elämä oli ulkoisesti aika samanlaista.
    Nyt kun työstä on tullut harvojen etuoikeus, jännitteet ovat kasvaneet. Pitämälle on jäänyt karkeasti ottaen kahdenlaisia ihmisiä: niitä, joilla on varaa jäädä, ja niitä, joilla ei ole.
    En oikein tiedä, kumpaan ryhmään kuulun, enkä osaa arvioida, mitkä ihanteet Pitämän nykyisessä ilmapiirissä kilpistyvät. Näkymä keittiön ikkunasta paljastaa vain nykyisen aluepolitiikan vähemmän vitsikkäät tulokset.
    Jos saa lähettää terveisiä, niin laitetaan tähän loppuun yhdet täältä Pitämältä, Kipparin edestä, tuonne Arkadianmäelle. Suokaa anteeksi, että en nyt niiata niksauta. Aluepolitiikkanne on täyttä paskaa.

Anne Moilanen
anne.moilanen@pp1.inet.fi