Kello on jotain 18-19, eli on ilta. Vihdoinkin kynä ja paperia, jolle kirjoittaa. Hiljaista. Koko päivän olin kuulusteluissa. Ruokakin oli ilmestynyt ”koppiini” ja ehtinyt jo jäähtyäkin. Päivällä kello 14 kiersi kanttiini, josta ostin rahoillani tulitikut, askin Barrea ja kokiksen. Vielä on jäljellä 6,45 e.
Väsyttää ja päässä jyskyttää. Tällä hetkellä odotan tietoa mahdollisuudesta suihkuun ja hammaspesuun.
Juttelin puhelimessa isän ja äidin kanssa. He olivat huolissaan. Kännykkäni on poliisin hallussa, joten en voi pitää yhteyttä Katjaan, jota minulla on ikävä. Itkettää, kun en ole kuullut hänestä mitään. Ainut, mitä juuri nyt haluaisin, olisi Katjan ääni, kauniit kasvot ja hellä syleily.
Lopetan kirjoittamisen hetkeksi, jotta paperi kuivuu, koska se sattui kyynelistä kastumaan
Poltin yhden tupakan ajan tappamiseksi, mutta paperi on edelleen märkä. Käytäviltä kuului ääniä, mutta muuten on hiljaista.
Ainut mikä auttaa on nukkuminen. Nukkuminen. Lainaten koppini seinästä tekstiä. ”Vapaus on kuin terveys; sitä arvostaa vasta sitten, kun sitä ei ole.”
Pääsin äsken käymään suihkussa ja hammaspesulla. Yleensä hammaspesu jää, mutta nyt kun mahdollisuuksia on vähän, joka tilanne täytyy hyödyntää. Paperikin ehti suihkussa käynnin aikana kuivua.
Ruoka on perinteistä: riisiä, kanaa, lihaa, makaronia, vihanneksia. Ruoan mukana tulee yksi lusikka, pieni (6 g) voirasia, kaksi näkkileipää, maitotölkki (2 dl, muovinen, kevytmaito) ja jälkiruoaksi jokin vanukas. Tänään sain suklaavanukasta.
Selli on yksinkertainen, idioottivarma, lämmin ja mukava. Piirrän seuraavalle sivulle kuvan tästä.
Seinään raaputin eilen kahden euron kolikolla tekstin ”Jaakko § Katja” ja kehystin sen piirtämällä siihen reunat.
Kopissa on myös ikkuna, mutta se on niin ”sumuiseksi” tehty, että hyvä jos valo tulee läpi.
Yritän nyt nukkua. Päivä on ollut rankka, ja kynästä loppuu terä.
Heräsin arviolta kymmenisen minuuttia sitten. En tiedä kellonaikaa, mutta ulkona on vielä pimeää ja olo on hieman parempi kuin nukkumaan mennessä. Lisäyksenä vielä tuohon ”koppiini”, että se on 180 cm leveä, 4 metriä pitkä ja arviolta 3 metriä korkea. Lattiapinta-alaksi laskin (yhden kulman viistous otettu huomioon) 7 m2. Tällöin koko huoneen tilavuus olisi noin 21 m2. Tuosta vain ”huonekalujen” tilavuus pois, joten arviolta huoneen tilavuudeksi jäisi 20 m3.
Oven yllä katonrajassa on 3 noin 5 cm: n kokoista reikää, joista tulee puhdasta ilmaa. Samanlaisia reikiä on vielä kaksi lavuaarin yllä katonrajassa, joista ilma poistuu.
Ikkuna on noin 50 cm korkea ja 140 cm pitkä. Sen takaa voi erottaa tiheän ristikon.
Kopin siisteys on itse asiassa hyvä. Lattialla on hieman kaikkea karvaa, pari nukkapalloa vaatteista ja mustia viiruja kengänpohjista tms.
Eilen illalla huomasin, että sängyn alalaitaan oli pyyhitty nuuskaa pitkä rivi. Tarkalleen ottaen 23 kertaa. Ikkunoissa oli jo tullessani 2 purkkaa. Vessanpönttö vedetään säännöllisesti tai pyydettäessä. Roskia käydään kyselemässä aina noin tunti ruoanjaon jälkeen. Valot sammutetaan ja sytytetään pyynnöstä.
Tullessani sängyllä oli patja, tyyny, peitto ja 3 kappaletta paperimaisia lakanoita. Eivät ne kodilta tuoksu, mutta olivatpahan erittäin puhtaita.
Sänky, penkki ja pöytä ovat seinään kiinni muurattuja betonijärkäleitä ja kaikki paitsi päälliset pinnat ovat kaltevia ja reunat pyöristettyjä. Tämä tekee ne idioottivarmoiksi. Pöytää ylempänä ei ole mitään uloketta. Tämä ja kaltevat/pyöreät takaa sen, ettei kukaan voi hirttäytyä.
Ovessa on ”ruokaluukun” yllä muovista (paksu) golfpallon kokoinen tirkistelyaukko, mutta joku on grillannut sen sytkärillä mustaksi. Yöllä käytävän valo tulee siitä joten kuten läpi ja se näyttää ihan kirkkoveneeltä. Taas tuli Katja mieleen ja ikävä.
”Hansel”? Joka paikassa täällä olen nähnyt tekstin/nimen Hansel. Kynässänikin lukee Hansel. Taitaa olla jotain Hansel-faneja :)
Heräsin äsken ja taitaa olla aamu, koska ulkona on valoisaa. Kellonajasta ei ole taaskaan tietoa. Mutta keskiviikkoa vissiin eletään. Odottelen innolla kanttiinin kiertoa, koska haluaisin ostaa 2 pullollista kokista, kun se eilen illalla pääsi loppumaan.
Eilen kuulusteluissa ilmeni, että voisin jo tänään päästä kotiin. Sen ainakin tiedän, että minua vielä kuulustellaan tänään. En joutuisi muuten täällä olemaan, mutta kun koneellani on kuulemma niin paljon tietoa tutkittavana, että se vastaa pienen kyläyhteisön tietomäärää. Näin se minulle kerrottiin.
Kuulemani mukaan minulla ei ole myöskään osaa eikä arpaa Myyrmannin tuhoon. Todistaja – epäilty törkeästä tuhotyöstä (tai siis avunannosta siihen) – pidätetty (kuulustelujen takia) – ehkä seuraavaksi vapautettu (todisteiden puuttuessa).
Perkules… vieläkään en ole muistanut kysyä, mitä TEPO tarkoittaa. Asemalla on ainakin heräilty äänistä päätellen. Mitenköhän Katjalla menee? Jos tänään pääsen vapaalle, taidan heti ensimmäisenä soittaa hänelle ja sopia saman tien tapaamisen. Meidän piti eilen tavata, mutta kun tuli tämä tapaus, niin tapaaminen sitten jäikin. Tutkija voisi soittaa minun porukoille sitten, että olen tulossa kotiin. Heti kun vain pääsen ”kotiutumaan”, haluan unohtaa tämän koko asian. Vaan voinko.
Täällä olostani muistuttaa kokis, Barre ja Vantaan poliisin tulitikut. Piinaavaa, kun ei tiedä kellonaikaa. Veikkaisin, että se voisi olla jotain kymmenen aamulla. Se taas tarkoittaisi, että kanttiinin saapumiseen on 4 pitkää tuntia. Lopetan kirjoittamisen hetkeksi ja annan ajan mennä menojaan.
Torkuin hetken aikaa, ja taas on pirteä olo. Tulispa se kanttiini jo. Ei keksi mitä kirjoittaisi. Olis edes joku, jonka kanssa pelata korttia tai shakkia. Sais ajan kulumaan ja pystyis jutteleen niitä-näitä.
Katja on varmaan iloinen siitä, etten ainakaan pääse leikkaan hiuksiani :)
Nyt ainakin tietää, mitä sana tylsyys tarkoittaa. Se tarkoittaa tällä hetkellä tekemisen puutetta ja lyijykynääni. Vasemman käden nimetön ja pikkurilli on värjääntynyt aivan harmaaksi tästä tekstistä. Eipä haittaa.
Hitto kun saisi valokuvan otettua tästä kopista. Jollain tapaa tämä on kodikas, mutta ei tänne asumaan jäisi ilman pieniä muutoksia. Kello olisi erittäin kätevä, niin ei sekoisi pää.
Ah, ruokakin saapui. Unohdin vain kysyä sitä kelloa… mutta ainaski on hyvää sapuskaa :)Ja oli jälkiruoaksi päärynäsuklaavanukasta :)NAM! Viikkasin vaatteetkin ja eilisen (ja kuivuneen) pyyhkeen ja keräsin kaikki roskat mustaan muovipussiin odottamaan roskien keräämistä. En tajua miksi tulitikkujen mukana tuli paperiliitin, mutta pientä improvisointia sen kanssa ja sain aikaan juoksevan veden. Nerous huipussaan.
”Älä siitä huoli, näinhän täällä käy, aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy.” On soinut ”Kyttä on natsipaska” ja Eppu Normaali päässä. Olis edes se läppis nyt käsissä, niin voisin edes popitella…. mut kun ei. Heti kun vaan saan radion tai jonkun poppivehkeen käsiini, niin kuuntelen vaikka valkoista kohinaa.
Perskele… vika sivu :( Heh…muistin äsken, että Hakki on viä jenkeissä… kai sekin on jotain kuullut tosta Myyrmannin jutusta, kun sunnuntaina siitä oli ainakin jollain BBC:llä tai jollain. Mutta aivan sama. Nyt vain tekisi mieli kokista, sit jutella tuttujen kanssa, lähteä kotiin, soittaa Katjalle ja tavata porukat. On meinaan kaikkea edellä mainittua ikävä, paitsi tota tutkijaa.
Lopetan taas kirjoittamisen hetkeksi ja odottelen sitä kanttiinia. Hjelvettan sentään… Puol yksi minut haettiin taas kuulusteluihin ja tietenkin missasin kanttiinin. Juuri kun olisin kaivannut kokista. Röökit alkaa myös loppua, enää 7 jäljellä. Sen verran tiedän, että on siis keskiviikko ja kello on noin 15:15. Tutkijan kanssa menee todella hyvin ja hän on oikein mukava ja meillä tuntuu synkkaavan.
Voihan vittu… muistin, että olisin voinut soittaa jollekin, mutta taisipa sitten unohtua keskustelun lomassa. Olisin mieluusti soittanut Katjalleni. Äänistä päätellen sain naapuriselliini jonkun. Mutta väliäkös sillä. Tutkija teroitti myös kynäni, mutta mene ja tiedä kuinka kauan se kestää. Rahaa pitäisi riittää. Käteistä on jäljellä 6,45 e ja jos tarvitsen lisää, sitä haetaan pankkitililtäni, jossa pitäisi olla 130 eja risat :)
Roskasäkki näemmä seisoo vielä oven pielessä, joten sitä ei ole huomattu ottaa. Tänään pitäisi vielä tulla ruokaakin varmaan muutaman tunnin kuluttua.
Juttelin myös kuulustelujen jälkeen vanhempieni kanssa. He olivat käyneet palomiesten mökillä saunomassa. Kuulin myös, että Ile, Axu ja Haappis oli käynyt meillä viemässä terveisiä, jotka sitten välitettiin minulle. Kiva tietää, että kaverit välittää. Katjasta en ole kuullut mitään. Minulla on häntä ikävä :(
Kuulustelujen aikana minulle näytettiin 4 kuvaa joistain tytöistä, ja kysyttiin tunnenko heitä. En tiä ketä ne oli ja miten ne minuun liittyi, mutta kysyessäni sain vastauksen, ettei voi kertoa.
JOS minut vielä tänään vapautetaan, niin itse tutkija tulee minut ulos päästämään. Minusta jotenkin vain tuntuu siltä, että vietän vielä yhden yön täällä. Huomenna tulee 96 tuntia kiinniotosta täyteen ja minut joko vapautetaan tai esitetään vangittavaksi. Vangitsemispäätöksen tekee oikeuden tuomari.
Jos minut vangitaan, tarvitsen vaatteita ynnä muuta tavaraa. Toivon, että minut vapautetaan. Vaikka minut vapautettaisiin, saan sakkoja omista tekemisistäni. Ymmärrän kyllä sen, mutta ei se sillain haittaa. Niin kuin Katja aina sanoo, toivossa, uskossa ja onnessa on hyvä elää.
Ellen väärin muista, tutkija taisi mainita, että tässä koko Myyrmannin jutussa on 6 kiinniotettua/pidätettyä. Tarkkaa lukua en osaa sanoa, enkä myöskään nimetä näitä henkilöitä. Veikkaukseni on, että kaikki on jutellut RC: n kanssa netissä.
Kuulustelussa myös näin noin 200-300 A4-paperia, joille oli tulostettu IRC-keskustelujen logeja koneeltani. Lisämainintaa vielä tuli, että siinä on vain pienen-pieni murto-osa siitä, mitä niitä on. Minun arvion mukaan niitä tulostettaessa, siis A4-arkeille, kaatuu metsä jos toinenkin. UPM-Kymmenen osakkeet voisi olla nyt aika arvokkaita.
Sen tiedän, että niitä logeja on 300:n tunnin ajalta tallessa. Voi olla että arvon herra tutkijoilla on paha päänsärky jos meinaavat kaiken sen lukea parissa päivässä.
Hitsit… Olispa nyt mukana se Suuri tietosanakirja, niin voisin sitä selailla ja lueskella. Mutta kun ei, niin ei. Tylsyys ja yksinäisyys on tappavaa.
Pistän hetkeksi lepäämään.
Huikeeta. Sain sapuskaa ja pönttökin huuhdeltiin. Mmm… taas oli suklaavanukasta. Nyt on masu täys.
Huomasin juuri, että ikkunan raosta pukkaa kylmää ilmaa tänne koppiin. Silloin kun olin kuulustelussa, näin, että ulkona oli satanut lunta viitisen senttiä. Loskaksi se vielä muuttuu, se on varma. Kello on varmaan jotain kuusi illalla, koska ulkona näyttäisi hämärtävän. Tuntuu kuin ei olisi päässä yhtään mitään. Taidan yrittää nukkua, kun ei muutakaan tekemistä ole.
Heräsin äsken ja totesin, että taitaa olla yö, kun ulkona on ihan pimeää. Kellonajasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta veikkaisin, että pikkutunneilla liikutaan. Rouskuttelin äsken myös puolikkaan näkkileivän ja join hieman vettä. Jännittää. Jännittää se tieto, että pääsenkö vapaaksi vai vangitaanko minua.
Jo seitsemäs sivu. Ainut ääni, mikä taustalta kuuluu on tuulettimen humina. Jossain välissä aina mietin, mitä näitten seinien ulkopuolella tapahtuu; mitä uutisissa on kerrottu, mitä kotona tapahtuu, mitä kaverit (ja etenkin Katja) miettii.
Monia kysymyksiä nousee päähän, joihin en saa vastausta. Joihinkin kysymyksiin en välttämättä edes haluaisi vastausta. Päätä jomottaa. Onneksi sentään voin purkaa ajatuksiani tähän paperille, jotta edes hieman helpottaa oloani. Välistä nousee aina ajatus, että istuskelen ja nukun täällä tyhjän panttina.
Kertaakaan en ole ”huonepalvelun” nappia painanut. Valotkin ovat palaneet kahtena viimeisenä yönä. Vähän se häiritsee, mutta jos heräilen yöllä, niin kuin nyt, näen ainakin kirjoittaa.
Jaksais paremmin, jos olisi kokista ja koko ajan tieto kellonajasta. Ulkona kuuluu autojen ääniä Kielotieltä. Tuo tiennimi lukee tulitikkuaskini kyljessä. Kaksi tikkua jäljellä.
Väsyttää, muttei nukuta ollenkaan. En tajua miten jaksan, mutta pääasia on se, että pääsen pois täältä.
Tuosta autojen äänien määrästä voi päätellä onko ilta vai aamu. Iltaisin ja öisin liikkuu yleensä paljon rekka-autoja ja muuta vastaavaa kuljetusvälinettä, ja aamuisin menee paljon henkilöautoja, kun työt alkaa 7-9 välillä. Taitaapi olla yö, kun kuuluu vain muutamia ääniä ulkoa.
Yritän taas nukkua, jotta aika kuluisi.
Heräsin. Aamu sarastaa, koska ulkona on jo valoisaa. Tänään tulee siis tieto kohtalostani.
Viimeinen rööki. Viimeinen tulitikku. Viimeinen näkkäri.
Nyt on siis torstai. Kellosta ei ole tietoa, mutta aamua eletään. Jännittää. Pää hajoaa jännityksestä.
Roskasäkki on vieläkin oven vieressä. Mun elämäni tällä hetkellä on kynä ja paperia.
Koti-ikävä. Katjaa ikävä. Isää ja äitiä ikävä. Kavereita ikävä. Rosalindaa ikävä. Kannettavaa ikävä. Halipula! :( Tulispa se tutkija jo ja kertoisi tarkkaan missä mennään. Monia kysymyksiä vailla vastausta.
Ainii, poliisilaitoksen sisäpihalla on Talbot, jonka katossa on reikä. Se näyttää haulikolla ammutulta. Sivuikkunakin on siinä rikki. Eilen sinne sisäpihalle tuotiin valkoinen manne-mese.
Mietityttää, että sitten kun saan kännykkäni käsiini, niin kuinka monta tekstaria sinne on tullut. Voi olla, että saan lueskella niitä pitkän aikaan sitten kotimatkalla. Milloin sekin matka oikein koittaa?
Jos tarkemmin ajatellaan, istun täällä ei-mistään-rikoksesta. Joudun kuitenkin täällä olemaan, jotta he saavat pumpattua minulta haluamiaan tietoja. Voisin minä niitä vapaaehtoisestikin antaa. Omasta mielestäni tämä on vapaudenriistoa.
Noo, nyt loppui näkkileipäkin. Täytyy odottaa sapuskaa tai vapautusta,
No, nyt selvisi kellonaikakin. Se on puoli kymmenen. Ja muistaakseni 12:45 tulee 96 tuntia täyteen. Eli 3:15 joudun aineski maksimissaan venttaan sitä päätöstä.
Lyijykynästä alkaa taas uhkaavasti terä loppua. Ei jaksa tätä piinaavaa odottamista.
Kello 11:55 kuulin, että minut on vapautettu. Tällä hetkellä olen turvallisesti kotona porukoiden kanssa ja huomiseksi sain sovittua tapaamisen Katjan kassa. On edelleen häntä ikävä! Lopetan näin tämän tarinan kirjoittamisen.
Jaakko Fagerlund
”Nikotiini herättää ja kofeiini lämmittää” -Ritarikunta
