Nykypäivän pettu

T:Teksti:

Kesken hilloamissesongin Suomesta loppui sokeri. Tai ei loppunut: sokeria on vaikka kuinka paljon, mutta sitä ei saada vielä moneen kuukauteen kilon paketteihin. Suomen ainoa sokerin pakkaamo paloi heinäkuun lopussa Kirkkonummen Kantvikissa. Mustikkapiirakan paistajaa otti päähän, varsinkin, jos ei ollut huolehtinut kotivarasta.
Mutta millainen Alepa-reissu olisi oikeassa kriisitilanteessa?
    Ensimmäisenä loppuisi tietenkin tupakka. Kahvikin olisi pian kortilla, kuten muutkin muutaman suuryhtiön hallitsemat tuontihyödykkeet. ”Ei mikään kortilla olisi, korttikauppa on aikamoinen muinaisjäänne toisen maailmansodan ajalta, mutta jonkinlaisten ostorajoitusten alle kahvi ja tupakka varmasti joutuisivat”, oikaisee Hannes Kulmala, Huoltovarmuuskeskuksen perushuolto-osaston osastopäällikkö.
    Kulmalan työnä on varmistaa, että saamme syötävää kriisitilanteissakin. Huoltovarmuuskeskus pitää yllä varmuusvarastoja pahan päivän varalle. Varastoissa on esimerkiksi 400 miljoonaa kiloa leipäviljaa ja 100 miljoonaa kiloa rehuviljaa. Elintarviketeollisuudella taas on pooli, eri yrittäjien liittouma, joka vastaa yritysten valmiussuunnitelmista.

Todella vakavassa tilanteessa, vaikka sodan uhatessa, viranomaiset määräisivät, mitä kukin elintarviketehdas tuottaisi. Kauppojen valikoima supistuisi muutamiin kymmeniin perustuotteisiin vilja-, maito- ja lihapuolelta. Nälkää ei kuitenkaan kärsittäisi.
    Elintarvikepoolilla on noin 70 keskireseptiä, eli krisiin aikana valmistettaisiin 70:tä erilaista perustuotetta suht samoilla resepteillä.
    Ensimmäisenä tuotannosta tippuisivat gourmet-tuotteet. Makkaroissa keskityttäisiin kahteen tyyppiin, kestomakkaraan eli metvurstiin ja muihin makkaroihin. Joku tehdas tekisi nakkeja, toinen lenkkiä, jos se olisi tehtaan perustuote.
    Kokolihaa ei kuluttaja juuri näkisi, vaan sen käyttö keskitettäisiin suurtalouskeittiöihin, ammattilaisille, jotka saavat joka murusta jotain irti.
    Kriisin aikana popsisimme enemmän kasvikunnan tuotteita, pääasiassa viljaa. ”Pitkässä kriisissä se on edullisinta energian saannin kannalta, sillä on energiatehokkaampaa syöttää vilja tai sen johdannaiset suoraan ihmisille kuin kierrättää energia ensin eläinten ravintona”, Elintarvikepoolin valmiuspäällikkö Esa Latvio sanoo. ”Viljavaltaiset valmisruuat kuten piirakat ja pitsat, lihakeitto, lihapullat, maksa- ja makaronilaatikot ovat hyviä, ja sitä paitsi ne ovat keikkuneet lempiruokalistoilla jo kymmeniä vuosia.” Valmispitsa on nykyajan pettuleipä. ”Pitsa on ääritilanteessa erinomainen tuote. Tosin uusiin makuelämyksiin täytyy varautua”, Latvio sanoo.
    Leipomot leipoisivat ruisleipää ja hiivaleipää. Leivoksista olisi turha unelmoida, mutta karkkikauppa kävisi. ”Tuotantorakenne halutaan pitää ihan entisellään, mutta tietenkin keskitytään olennaiseen. Jos kaakaon tuonti ei toimi, ei suklaata tehdä. Viinakaan ei loppuisi, sillä elintarviketeollisuus tarvitsee alkoholia raaka-aineeksi.”
    Kriisiaikoinakin suomalainen popsisi normaalit 2 800 kilokaloria energiaa – tosin energiankulutus saattaisi nousta, kun esimerkiksi yksityisautoilua rajoitettaisiin.

Hannes Kulmalan tietokoneessa on erilaisia simulointimalleja kulutuksen ja tuotannon ohjailuun poikkeusoloissa. ”Koko pallonpuoliskoon iskevää luonnonkatastrofia kestäisimme ainakin pari vuotta. Näillä varastomäärillä saamme puskuroitua kauppasulkutilanteessakin jopa kahden katovuoden sadon.”
    Terrori on iso uhka varsinkin kuljetusjärjestelmille. ”Nykyaikaisen yhteiskunnan voi lamauttaa tehokkaasti iskemällä energia- ja vesihuollon kuvioihin.” Uhkakuvista sota olisi tietenkin pahin.
    Epätodennäköisimpänä riskinä Esa Latvio pitää ydinaseiskua ja todennäköisimpänä Persianlahdelta alkavaa häiriö-tilannetta. Hannes Kulmalan mielestä olemme jopa tuudittautuneet liikaa siihen, ettei ruoka lopu. ”Maapallon kyky tuottaa on aika lailla rajallinen, kasvun mahdollisuuksia ei enää juuri ole. Väestönkasvu ja kulutustottumukset, elintason nousu, muuttavat koko ajan ruuan tarvetta. Ruoka ja öljy ovat hyvin poliittisia”, Kulmala sanoo.

Anna-Liina Kauhanen