Kun dokkareista tulee dekkareita

T:Teksti:

”Sähän koputit niin kuin pelkäisit”, kaksimetrinen lihavuori irvailee avatessaan ovea. Pizzalapion kokoisella mikkitangolla aseistautunut Nick Broomfield nielaisee ja astuu peremmälle. Kamera surraa herkeämättä. Köriläs on murhatun gangsta-rapparin Biggien entinen henkivartija. Mies tunnistaa murhaajan Broomfieldin näyttämistä kuvista. Tappaja on losangelesilainen poliisi. Kohtaus on Broomfieldin uudesta dokumentista Biggie & Tupac, jossa hän selvittää gangsta-rapparien Biggie Smallsin ja Tupac Shakurin murhia.
    Mutta miksi 54-vuotias, lakia ja valtio-oppia opiskellut britti tonkii mustaakin mustemman alakulttuurin syövereitä? Mitä friikimpi, sitä parempi, kuuluu Broomfieldin motto.
    Aikaisemmin hän on kuvannut fetissikulttuuria ja Hollywoodin kuuluisinta bordellinpitäjää. Suomenkin televisiossa nähdyssä Kurt ja Courtney -dokumentissa Broomfield selvitti Courtney Loven osuutta Nirvana-solisti Kurt Cobainin kuolemaan. Salaliitto tai ei, dokumentti esitti entisen narkkarin ja nykyisen elokuvatähden Courtney Loven häikäilemättömänä bitchinä.

Yleensä dokumenttiohjaajat
tyytyvät piilottelemaan töidensä lopputeksteissä. Broomfield ei ujostele kameraa vaan huristaa dokumenteissaan johtolankojen perässä amerikanraudalla kuin Philip Marlowe ja selvittää narisevalla äänellä tutkimustensa edistymistä. Tiedon keräämisen näyttäminen on yhtä keskeisessä osassa kuin itse paljastukset.
    Broomfield on siirtänyt tekijäkeskeisen ”uuden journalismin” opit paperilta filmikelalle. Hän nimeää esikuvakseen Tom Wolfen, mutta oudoimmillaan dokumentit muistuttavat gonzo-legenda Hunter S. Thompsonin höyrähtäneimpiä visioita.
    Biggie & Tupac -dokumentin sävy on astetta aikaisempia töitä vakavampi. Broomfieldin tutkimusten edetessä Los Angelesin poliisit alkavat näyttää yhtä korruptoituneilta kuin venäläiset virkaveljensä. Poliisien kontolta löytyy laittomia aseita, huumeita ja pankkiryöstöjä. Rappiin erikoistuneet levy-yhtiöt muistuttavat mafiaperheitä. Tupac Shakur murhattiin, koska Death Row -levy-yhtiö oli hänelle velkaa 10 miljoonaa dollaria, ja rappari oli lähtemässä yhtiöstä omaisuuksien arvoisten riimiensä kanssa. Biggie sai maistaa lyijyä, jotta koko hoito saataisiin näyttämään kilpailevien jengien välienselvittelyltä. Murhasuunnitelmat mestaroi Death Rown pomo Suge Knight. Liipaisinta painoivat pahat poliisit. Broomfieldin käsissä on siis melkoinen likasanko.

Ohjaajan kokoama todistekavalkadi on vakuuttava. Sääli vain, että dekkarimainen muoto syö aikaa rap-mafian syvemmältä tarkastelulta. Nyt dokumentti kurkistaa riimibisneksen pimeälle puolelle, mutta jää lopulta yksittäistapaukseksi kahden kuuluisuuden murhasta.
    Biggie & Tupac onkin parhaimmillaan kuvatessaan rappareiden maailmaa. Kovana gangstana esiintyvä Biggie paljastuu sympaattiseksi mammanpojaksi ja Tupac näytelmäkoulun opettajan lellikiksi. Miesten elämä alkoi muistuttaa heidän rajuja riimejään vasta kun tähteydestä tuli tosiasia ja kusi kohisi päähän.
    Dokumentin tapahtumat elävät edelleen. Biggien äiti käy oikeutta Los Angelesin poliisia vastaan poikansa murhatutkimusten tahallisesta laiminlyömisestä. Biggie & Tupac -dokumentin arvo todistusaineistona punnitaan, kun se saa Yhdysvaltain ensi-iltansa tänä syksynä.

Antti Helin ja Matti Rämö


Biggie & Tupac esitetään Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla, jotka järjestetään 19.-29.9. Ohjaaja Nick Broomfieldia odotetaan festivaalien vieraaksi.