”Jag tar också tonfiskpasta”, mustaan t-paitaan pukeutunut laiha mies sanoo. Tilaus tulee hennolla äänellä, melkein kuiskaten.
On lounasaika Pasta Express -ravintolassa Uppsalan keskustorin laidalla.
Hiljaisella äänellä puhuva mies on Janne Holmén, maratonjuoksun tuore Euroopan mestari.
Kun Holmén pääsee pastalautasensa kanssa pöytään, häntä koputetaan olkaan. Viereisessä pöydässä lounastava mies haluaa onnitella mestaruudesta. Holmén kiittää kohteliaasti ja hymyilee varovaisesti. Hän ei ole vielä oikein tottunut tällaiseen huomioon.
Ahvenanmaalta, pienestä Jomalan kylästä kotoisin oleva Holmén on asunut Uppsalassa kuusi vuotta. Viime elokuuhun saakka hän sai kävellä kaduilla yhtä tuntemattomana kuin kuka tahansa kaupungin 30 000 yliopisto-opiskelijasta.
Sitten hän voitti Münchenin EM-kisoissa maratonkullan hämmästyttävällä soolojuoksullaan.
”Nyt tuntemattomat ihmiset onnittelevat joka päivä. Suomessa sitä tapahtuisi varmaan vielä enemmän”, Holmén sanoo.
Hän on varmasti oikeassa. Kun voittoisan maratonin maaliintulosta oli kulunut tunti, Holmén oli jo antanut kymmeniä pikahaastatteluja suomalaisille tiedotusvälineille. Seuraavana päivänä ”Kulta-Janne” nostettiin lööpeissä suomalaisen kestävyysjuoksun pelastajaksi, Lasse Virénin, Juha Väätäisen ja muiden 1970-luvun tähtien perinteenjatkajaksi.
Perinnettä Holmén ehkä jatkaa, mutta mitään muuta perinteistä hänessä ei olekaan.
Keltaisen kivitalon seinään pultattu kyltti on ruostunut. Siihen kaiverrettu teksti, Historiska Institutionen – Uppsala Universitet, näkyy vaivoin.
Janne Holmén avaa oven ja nousee hissillä kolmanteen kerrokseen. Siellä, ahtaan käytävän varrella, on hänen tutkijankammionsa.
Työpöydällä on kasa kirjoja: Historia som vetenskap, Ethnic Enigma, Det Fria Finland, From Lenin to Khurschev, Medeltid till Nutid 1…
Holmén valmistelee historian väitöskirjaa, jossa hän vertailee ruotsalaisten, suomalaisten ja norjalaisten koulukirjojen Yhdysvalloista ja Neuvostoliitosta antamaa kuvaa. Tutkimuksen aikajänne ulottuu 1930-luvulta kylmän sodan päättymiseen.
Väitöskirjaa tekevä huippu-urheilija? Yhdistelmä on kuitenkin vain yksi Holménin erikoisuuksista, ainakin jos häntä vertaa muihin suomalaisurheilijoihin.
Hän on muslimi, asuu Ruotsissa ja puhuu suomea vaillinaisesti ja vahvasti murtaen. Voittojuoksunsa jälkeen hän katui julkisesti, että teki kunniakierroksen Suomen lippuun kääriytyneenä: hän kun ei halua sotkea nationalismia ja urheilua toisiinsa.
Tohtorinopintonsa Holmén aloitti kaksi vuotta sitten, 22-vuotiaana. Hän vähättelee urakehityksensä vauhtia.
”Se on ihan normaali tahti Ruotsissa. Täällä on pidemmät lukukaudet kuin Suomessa. En myöskään ole käynyt töissä enkä armeijassa.”
Mutta hänhän on samaan aikaan treenannut itsensä kestävyysjuoksun huipulle! Holménista asiassa ei ole mitään kummallista.
”Juokseminen ja tutkimus ovat molemmat joustavia. Historian opiskelussa on paljon itsenäistä lukemista, jota voi tehdä missä tahansa, harjoitusleireilläkin”, hän sanoo.
Historian lisäksi Holmén on opiskellut filosofiaa, egyptologiaa, assyrologiaa, matematiikkaa ja astronomiaa. Motiivi? Ne vain yksinkertaisesti kiinnostavat häntä.
Yliopistolla Holménista pidetään. Kun Holménia kuvataan historian laitoksen aulassa, kollegat pysähtyvät kannustamaan.
”Janne, våra hjärta”, yksi tutkija hihkaisee ohikulkiessaan.
Virallisia juhlallisuuksia yliopistolla ei kuitenkaan EM-voiton jälkeen järjestetty. Holmén ei sellaisista juuri perusta.
”Kakkukahveja on ollut jo ihan riittävästi”, hän sanoo.
Hänen urheilu-uransa jatkuu todennäköisesti ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Sen jälkeen hän aikoo palata tieteentekijäksi. Minne ja mitä tekemään, sitä hän ei vielä osaa sanoa.
”Jos puhuu englantia, tutkimusta voi tehdä melkein missä päin maailmaa tahansa. Pitää vain löytää sellainen maa, joka sopii sekä minulle että vaimolleni.”
Neljä päivää Münchenin kultajuoksun jälkeen Holmén lähti lomalle Marokkoon, vaimonsa Lailan kotimaahan. Suomessa kuumana vellonut Holmén-keskustelu häipyi nopeasti mielestä Atlasvuorten jylhissä maisemissa kierrellessä. Eikä Holmén ole myöhemminkään viitsinyt perehtyä keskusteluun.
”En edes tiedä, mitä kaikkea minusta on Suomessa kirjoitettu.”
Ei hän kuitenkaan ole hämmästynyt saamansa julkisuuden määrästä – ehtihän edellisestä suomalaisen kestävyysjuoksijan arvokisamitalista kulua 19 vuotta.
Sekään ei ollut yllätys, että osa julkisuudesta oli negatiivista, kuten lippukohu, jota ruodittiin varsinkin Iltalehdessä.
”Iltalehti on kritisoinut paljon Ahvenanmaata ja kestävyysjuoksua. Kun sitten ahvenanmaalainen kestävyysjuoksija voittaa EM-kultaa, heille on varmasti ongelma, millä tavalla he kirjoittavat”, Holmén arvioi.
Yllätys tuli Marokossa. EM-voitosta oli kulunut tasan viikko, kun Holmén meni internet-kahvilaan Fèsin kaupungissa. Hän pysähtyi tuijottamaan yhtä tietokoneruutua: näytönsäästäjässä komeili kuva Münchenin olympiastadionilla tuulettavasta Janne Holménista.
”Ehkä paikan omistaja oli yleisurheilufani”, Holmén arvelee. Hän ei kysynyt keneltäkään, miten kuva oli siihen päätynyt.
Holménia pidetään vaatimattomana ja hiljaisena ihmisenä, joka ei halua tehdä itsestään numeroa. Sellaiselta hän vaikuttaakin, jopa ujolta. Hän kuitenkin intoutuu suorastaan suulaaksi kertoessaan kaksiviikkoisesta Marokon-matkastaan. Fès el-Bali, Fèsin sokkeloinen ja hälyinen vanha kaupunki teki Holméniin vaikutuksen.
”Kävimme myös Marrakeshissa ja Atlantin rannoilla sekä tietysti sukulaisten luona.”
Holmén oli ensimmäistä kertaa Marokossa lomamatkalla. Harjoittelemassa hän on käynyt siellä ennenkin. Yhden matkan hän muistaa erityisen hyvin, se tapahtui keväällä 1999.
Suomen maajoukkue oli harjoitusleirillä Ifranen lomakeskuksessa Fèsin liepeillä. Siellä Holmén tutustui marokkolaiseen juoksijaan Khalid Skahan.
Skah on maailman huippuja, 10 000 metrin olympiavoittaja vuodelta 1992, mutta enemmän Holménia kiinnosti jutella Skahin siskon Lailan kanssa. Fysiikkaa opiskellut Laila oleili Ifranessa yliopistolakon vuoksi.
Vuotta myöhemmin Holmén ja Laila Skah menivät naimisiin.
Holménin vanhemmat, entiset huippujuoksijat Rune ja Nina Holmén matkustivat Marokkoon häitä varten, mutta eivät koskaan päässeet osallistumaan niihin.
”Asiaan liittynyt byrokratia vei yli kuukauden. Vanhempieni loma ehti päättyä ja he palasivat kotiin”, Holmén kertoo.
Avioituminen hoidettiin lopulta siviilivihkimisenä virastossa.
Kaksi kuukautta naimisiinmenon jälkeen Holmén kääntyi islamin uskoon.
Kello on neljä iltapäivällä. Ärstan esikaupunkialueen kaduilla on vain vähän ihmisiä, Uppsalan keskustaan on matkaa kolme kilometriä.
Janne Holmén kävelee jalkakäytävällä punaisessa t-paidassa ja lyhyissä mustissa sortseissa. Päässä on lippalakki.
Holmén on lähdössä 15 kilometrin lenkille. Hän on jo aamupäivällä vetäissyt samanpituisen matkan. Holmén juoksee 200 kilometriä viikossa. Harjoitusvauhti on rivakampi kuin muilla suomalaisilla kestävyysjuoksijoilla.
Holmén oli Münchenin EM-maratonin nuorin osallistuja. Hänellä on vielä monta kautta edessä. EM-kultamitalin jälkeen suomalaisyleisö odottaa tietysti jatkuvaa menestystä. Eikö se tuo paineita?
”Minulle yhden asiantuntijan lausunto on tuhat kertaa tärkeämpi kuin se mitä suuri massa ajattelee. Asiantuntijat tietävät, etten voi voittaa kultamitalia jokaisista kisoista”, Holmén sanoo.
Hän joutuu odottamaan kauan, jotta pääsisi Fyrislundsgatanin yli. Autot ovat pysähtyneet, mutta vihreät eivät vaihdu millään jalankulkijoille.
Koiraa ulkoiluttava nainen viittilöi tien toiselta puolelta tulemaan kadun yli, liikennevalot ovat kuulemma rikki. Holmén luikkii tien yli säikyn oloisena, kuin peläten, että autot jyräävät päälle.
Koiranulkoiluttajaa hymyilyttää, kun hän tunnistaa Holménin kasvot. Holmén ei huomaa, että hänet on taas tunnistettu. Tai ainakaan hän ei näytä sitä.
Hentovartinen mies kulkee tapansa mukaan pää hiukan alas painettuna ja kertoo hiljaisella äänellä ranskalaisfilosofi Jean Baudrillardin suosiosta ruotsalaisten historioitsijoiden keskuudessa.
Sitten hän painaa kellonsa käyntiin ja lähtee juoksemaan.
Ilkka Karisto
