Sinkkuelämää (Sex and the City) jatkuu kolmosella taas uusilla jaksoilla. Ja yhä uudestaan suomalainen lehdistö on nostanut sarjasta esiin vain seksin. Ja tosiaan, sarjan naiset etsivät seksiä, harrastavat seksiä, puhuvat seksistä ja vielä pitävät seksistä.
Seksiteemalla sarja epäilemättä myytiin katsojille, mutta kuten sarjan fanit ovat huomanneet, Sinkkuelämää kertoo yhtä lailla naisten välisestä ystävyydestä.
Ystävyyden lisäksi seksin jalkoihin on jäänyt monia muitakin tärkeitä aiheita. Yksi sarjan seuratuimmista teemoista ovat tietenkin Carrien (joka ”carries” sarjaa eteenpäin) nerokkaat vaatteet, varsinkin kengät.
Jos jokin elokuva tapahtuu Venetsiassa, kriitikot kirjoittavat innoissaan, kuinka ’Venetsia hehkuu tarinan taustalla’, mutta Sinkkuelämää-sarjan esittelemä New Yorkin kenkäskene ei ole saanut Suomessa osakseen ansaitsemaansa kunnioitusta.
Täällä ei ole huomioitu sitäkään, että sarjan naisilla menee huomattavasti paremmin kuin edeltäjillään.
Susan Faludin teoksen Takaisku (1992) mukaan amerikkalaisten tv-sarjojen naimattomille naisille muotoutui 80-luvun aikana kaksi vakiotyyppiä – laskelmoivat uranaiset tai masentuneet vanhatpiiat. Tunteeton, kylmä, frigidi ja pelottava uranainen oli television halveksituin naiskategoria.
Sinkkuelämää-sarjassa naisilla on tunteita, ura, tyyliä, ystäviä, seksiä ja hyviä laineja. Joskus elokuvien ja tv-sarjojen naisia rangaistaan seksistä, mutta Sinkkuelämää-sarjassa Charlottea rangaistiin avioliitosta.
Sinkkuelämää on kaunis ylistyslaulu ystävyydelle ja vuosituhannen vaihteen kulutuskulttuurille. Miehet vaihtuvat nopeammin tai hitaammin, mutta Carrien, Mirandan, Charlotten ja Samanthan ystävyys on säilynyt. Viime kevään ja tämän syksyn jaksot ovat kertoneet vähintään yhtä paljon naisten välisestä dynamiikasta kuin miesten tavoittelusta.
Voisi kuvitella, että sarjassa voisi nähdä myös tasa-arvon edistämisen teeman. Mutta on tasa-arvoa ja tasa-arvoa: kaikki eivät ole pitäneet Carrien ja kumppaneiden ilmentämästä feminismistä.
Tv-kriitikko Mervi Pantti kirjoitti Nyt-liitteessä (30.8.), etteivät Sinkkuelämää-sarjan naiset kelpaa feminismin mannekiineiksi:
”Se, että loppujen lopuksi heidän elämänsä pyörii täysin miesten ympärillä, on ristiriidassa heidän kaksinaismoraalia romuttavien nokkeluuksiensa kanssa.”
Pantin kritiikki on vaarallisempaa kuin heti huomaakaan. Ensinnäkin, sarja sattuu kertomaan naispäähenkilöiden suhteista miehiin. Päähenkilöiden elämään kuuluu selvästi myös työntekoa, mutta Sinkkuelämää ei vain keskity siihen teemaan. Toisekseen, miksi innokas miesten tavoittelu on jotenkin ei-feminististä tai kaksinaismoraalin romuttamisen vastaista?
Jos feminismiin onnistutaan liittämään Suomessa seksivastaisuus, tai edes miehen ja naisen välisen usein toistuvan seksin vastustaminen, sille on helppo ennustaa vähäistä vaikutusvaltaa kulttuurikeskustelussa.
Shakiraa tai Carrieta ihailevat nuoret tytöt ovat feminismin tulevaisuus, eivät Britneyn ihailijat eivätkä ne, joiden mielestä pop-kulttuuri haisee.
Kysymykseen ”feminismi vai seksielämä?” paras vastaus on ”Kyllä kiitos!”
Kyösti Niemelä
