Kun katselin Tukholmassa Nobel-palkinnon satavuotisjuhlallisuuksia, keksin vastauksen ruotsalaisen tiedeuutisoinnin ja -keskustelun korkeaan tasoon. Kun Victorian timanttikruunulla koristeltu pää nyökkäili arvokkaasti tv-ruudussa, minä nyökkäilin kotonani hyväksyvästi. Nobel räjäyttää tieteen kivimuurit!
Tiede tunkeutuu kerran vuodessa jokaiseen ruotsalaiskotiin Nobel-karnevaalina. Kansankodin Ykkös-tv näyttää virallista Nobel-ohjelmaa. Kun kansa odottelee prinsessa Victorian dramaattista laskeutumista kaupungintalon portaita, tv kertoo nobelisteista ja heidän saavutuksistaan viihdyttävissä pikku spoteissa. Näin salakavalasti medelsvenssonit oppivat dna-pätkien monistuksesta ja ekonometrisista malleista väijyessään kuninkaallista pukushow’ta.
Oppi näkyy joukkotiedotusvälineissä. Lukijoita kiinnostavat tiedeuutiset valloittavat usein lehtien etusivuja ja television ajankohtaislähetyksiä.
Erityisesti lääke- tai yhteiskuntatieteellinen tutkimustulos nousee herkemmin otsikoihin kuin Suomessa. Varmimmin otsikoita saa tietenkin, kun osaa yhdistää nuo kaksi tieteenalaa, kuten kansantauteja käsittelevässä tutkimuksessa tai vaikka alkoholin tai huumeiden terveysvaikutuksiin liittyvässä yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa.
Tieteellinen sanailu valtaa Ruotsissa aika ajoin myös koko kansan keskusteluareenat.
Syksyn aikana lehdissä ja sähköisessä mediassa keskusteltiin kiivaasti esimerkiksi rintasyöpäseulonnan terveysvaikutuksista keski-ikäisiin naisiin. Seulonnan mallimaa Ruotsi järkyttyi, kun brittiläinen lääketieteellinen julkaisu The Lancet kertoi tutkimuksesta, jossa todettiin, että mammografisen seulonnan ei voida näyttää vähentävän rintasyöpäkuolleisuutta.
Tulokseen reagoitiin välittömästi Dagens Nyheterissä. Keskusteluun seulonnan hyödyllisyydestä osallistui liuta tutkijoita, ja se täytti toviksi television keskusteluohjelmat. Meillä Suomessakin käytetään vuosittain merkittävä rahasumma ikääntyvän naisväestön rintasyöpäseulontaan, mutta missä on keskustelu seulonnan kustannusvastaavuudesta?
Seuraavana uutisoitiin odottavien äitien ultraäänitutkimusten mahdolliset haittavaikutukset sikiölle. Taas keskusteltiin kansakunnan päätiedotusvälineissä.
Kun tutkijat keskustelevat koko kansan ulottuvilla olevissa medioissa tieteellisten foorumien sijaan, se lisää kaikkien tiedonnälkää. Lukijat ja katsojat haluavat myös jatko-osan. Tämä tieteellinen saippuasarja ei lopu koskaan, sillä aina ilmestyy uusia tutkimustuloksia ja – persoonia, jotka vahvistavat tai kiistävät aiemman.
Mitä tästä ruotsalaisesta tieteellisestä keskustelukulttuurista voisi oppia? Tavallisesti ehdotetaan tutkijoille mediaseksikkyyskursseja ja tiedetoimittajille tieteen tekemisen opiskelua.
Ehkäpä hyvä alku olisi kuitenkin matkia Nobel-juhlalähetyksen rakennetta. Siksi ehdotan spottia autojen törmäystutkimuksista, kun odottelemme Kimi Räikkösen renkaidenvaihtoa. Ja vaikka itsenäisyyspäivän vastaanoton odotteluun sopisi tietopaketti dominoivan käyttäytymisen periytymisestä.
Vaadin tietoiskuja takaisin televisioon!
Samuli Ripatti
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja työskentelee tutkijana Karolinska Institutetissa Tukholmassa sekä tilastotieteellisenä konsulttina.
