Kysymys on ikivanha, mutta aina yhtä kutkuttava. Onko muualla avaruudessa elämää?
Todennäköisyys kasvaa koko ajan. Avaruustutkijat ovat löytäneet muista aurinkokunnista jo yli 60 planeettaa.
Mutta elämän löytäminen olisi vasta alkua. Seuraava kysymys olisi, miten kahden galaktisen sivilisaation kohtaaminen sujuisi.
Tieteiselokuvissa avaruusolentojen vierailut ovat sujuvat kahdella tavalla. Joko avaruuslaivalla Kauppatorille saapuvat äärimmäisen hyvät puolijumalat nostavat meidät uudelle tekniselle ja henkiselle tasolle. Tai sitten äärimmäisen pahat hirviöt ovat tulleet tappamaan meitä ja melkein onnistuneet.
Mistä on syntynyt oletus, että avaruusolennot olisivat henkisesti kehittyneempi kuin ihmiset?
”Tekniikan liittäminen ylemmyyteen on länsimainen idea. Ajatus kehittyi 1800-luvulla. Kulttuuri-imperialismissa tekniikan edistyneisyys on yhtä kuin moraalinen paremmuus. Vaikka huipputeknologian kulttuurit eivät näytä olevan moraalisesti yhtään ’parempia’ kuin muut,” sanoo uskontotieteen dosentti Tom Sjöblom.
Tähtitieteen professori Esko Valtaojan mukaan usko siihen, että ihminen kapuaa jatkuvasti korkeammalle syntyi sen jälkeen kun Darwin oli esittänyt ajatuksen evoluutiosta.
”Ajatus jatkuvasti teknisesti ja moraalisesti ylenevästä ihmisestä on vastakkainen antiikin kreikan maailmanselitykselle, jonka mukaan historiassa mennään koko ajan huonompaan suuntaan, kulta-ajasta rauta-aikaan”, Valtaoja sanoo.
Teknologinen ylemmyyden kaikkivoipaisuuden symboliikka tulee lähihistoriasta, jossa koneistuneempi kulttuuri on ajanut toisen yli.
”Kulttuurien kohdatessa teknologisempi kulttuuri on jyrännyt toisen. Australiassa aboriginaaleilla ei ollut mahdollisuuksia länsikulttuuria vastaan. He päätyivät kyhjöttämään asemille käsi ojossa. Ehkä ihminenkin päätyisi ylemmän teknokulttuurin kohdatessaan kyyhöttämään kerjäläiseksi avaruusasemille,” hymähtää Valtaoja.
Käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksisen mukaan yleensä vähemmän kehittynyt kulttuuri on palvonut kehittyneempää. ”Kun toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaiset tiputtivat Filippiineillä ruokaa lentokoneista, siellä syntyi Gargo-kultti, joka palvoi näitä taivaalta hyötytavaraa tiputtelevia olentoja.”
Klassisessa tieteisteoksessa maahan saapuvat, ihmistä muistuttavat avaruusolennot ovat jättäneet kotinsa tähtien takana tullakseen nostamaan ihmisrodun uudelle tekniikan ja sitä kautta korkeammalle henkisyyden tasolle. Ilmaiseksi.
”Ufot ja yli-ihmisentyyppiset avaruusvieraat liittyvät uskonnolliseen haaveeseen. Vanhojen uskontojen dogmatiikka on heikentynyt. Nämä ovat uutta uskontoa”, sanoo Airaksinen.
”Ufoihmiset odottavat avaruusolentojen tuovan vastaukset Kaikkeen. Ne totuudet kuitenkin saattaisivat tuhota minä-kuvamme samalla lailla kun lähetyssaarnaajat tuhosivat alkuperäiskansojen minä-kuvan”, arvelee Valtaoja.
”Jos nämä vieraat toisivat meille korkeampaa totuutta, sen totuuden pitäisi vastata meidän ennakko-odotustamme siitä”, sanoo Sjöblom.
Viesti ei saisi erota liikaa arvoistamme. Muuten emme pysty ottamaan sitä yhtäkkiä vastaan. ”Jos tulijat eivät tulisi minkään taivaallisen viestin kanssa, ihminen keksisi viestin. Viestin puutekin tulkittaisiin viestiksi. Ihminen ei hyväksyisi ajatusta, että ne tulisivat tänne muuten vaan”, Airaksinen sanoo.
Entä jos vierailijat avaruudesta olisivat jotain täysin käsittämätöntä?
”Erään teorian mukaan ihminen ei edes pysty näkemään mitään täydellisen vierasta. Jos oliot olisivat täysin erilaisia kuin me, ne eivät olisi meille olemassa, emme edes näkisi niitä sellaisena kuin ne ovat, koska hahmotamme asiat suhteessa aikaisempaan kokemukseen”, sanoo Airaksinen.
”Ihminen ei pysty kuvittelemaan mitään täydellisen erilaista; mitään sellaista, mistä ei ole kokemusta. Joten kuvittelemme, että kaikki on meidän kaltaistamme. Siksi myös asetamme muut kulttuurit yhdelle samalle janalle, jossa on ’eteen’ ja ’taakse'”, Airaksinen sanoo.
Jos aikaisempaa kokemusta ei olisi, kokemus haettaisiin tieteiselokuvista, ja ratkaisumallit viihteen ratkaisumalleista. ”Ihminen elää valmiiksi elämänsä fiktion ja toden välimaastossa. Tuollaisessa tilanteessa fiktio muuttuisi todelliseksi.”
”Eurooppalainen tapa suhtautua erilaisuuteen on ampua sitä. Eurooppalaisen kulttuurin ydin on toiseuden tuhoaminen. Jos toisaalta avaruuden vierailla olisi samanlaiset arvot kuin meillä, silloinhan tulisi sota, kun kumpikin ampuu kaikkea toiseutta”, Airaksinen sanoo.
Jukka Niva
Kuva: Hans Nissen
