Hysteria, sota ja turvallisuus

T:Teksti:

Terroristit, bioaseet, tietokonevirukset.
    Kansainvälisen politiikan tutkijoiden jo vuosia toitottamat uudet uhat toteutuivat rysäyksellä. Hakkerit ja tietokonevirukset jylläsivät aikansa, mutta viimeistään syyskuun 11. päivän terroristi-isku ja sitä seurannut bioterrori iskivät globaalit uhat suomalaistenkin tajuntaan.
    Kansainvälisen politiikan tutkijat kuvaavat ilmiötä ”laajan turvallisuuden” käsitteellä.
    Yhdysvallat reagoi terrori-iskuihin vanhan turvallisuusopin mukaisesti. Kostoksi terroristeille usa lähetti sotavoimansa Afganistaniin.
    Yhdysvaltalaisten enemmistö haluaisi USA:n hyökkäävän saman tien myös Irakiin. Sota on näyttävä keino. Sodan julistaminen kertoo, että ongelmiin yritetään tarttua, oli ratkaisu oikea tai väärä.
    Nopeimmat ovat jo Suomessakin ehtineet kehua hankkeita Euroopan armeijaksi uuden turvallisuuden takaajana. Tämä kertoo vanhan turvallisuusopin voimasta.
    Mutta kuten on huomattu, suuret sotajoukot eivät takaa turvallisuutta. Kun terroristi iskee konekaappauksella tai pernarutolla, raudan siirtäminen rajalle ei auta.
    Suomen kannalta aseellinen hyökkäys, suora sota, on pieni uhka.
    Se aika on ohi, jolloin turvallisuus tarkoitti kommunistien pitämistä aisoissa – niin rajojen ulko- kuin sisäpuolellakin.
    Turvallisuutta ei enää ylläpidetä suurella armeijalla.
    Vanhojen uhkien väistyminen on tiedetty. Mutta uusiin ei ole osattu varautua. Kuten tutkija Arto Nokkala sanoo, Suomen turvallisuuspolitiikan ytimessä on edelleen sota.
    Hysteria ei sekään auta. Jokaista postipakettia ei voi desinfioida eikä jokaisen kodin puhelinta kuunnella.
    Globalisaation myötä turvallisuutta ei hankita helpolla. Todellinen ratkaisu on hyvinvoinnin lisääminen, kuten tutkija Kari Laitinen esittää.
    Mitä vähemmän globaaleja epäkohtia on, sitä paremmin amerikkalainen ja suomalainen nukkuu.

Matias Möttölän ja Ilkka Kariston artikkeli laajasta turvallisuudesta

Heikki Valkama
päätoimittaja