Mitähän tuo minusta ajattelee? Kysymys vilahtaa aina mielessämme, kun kohtaamme kiinnostavan ihmisen.
Se on peri-inhimillinen ja arkipäiväinen ongelma, josta meidät vapauttaa kuolema, ja se on brittiläisen kirjailijan David Lodgen uuden romaanin Thinks… punainen lanka.
Lodgen romaanissa tätä ongelmaa pohtii kaksi ihmistä. On Gloucesterin yliopiston neurotieteilijä Ralph Messenger, jäykkä materialisti, joka uskoo evoluutiopsykologiaan ja ratkoo tietoisuuden ongelmaa.
Messenger perustaa moraalikoodinsa työssään oppimalle: evoluution uroksiin iskostamalle pariutumisvietille saa antautua, kunhan se ei tapahdu oman puolison silmien alla.
Sitten on kirjailija Helen Reed, joka saapuu Gloucesteriin vierailevaksi luennoijaksi. Reed on leski ja humanisti.
Hän uskoo yhä epämääräisesti jokaisen ihmisen kokemusten yksilöllisyyteen. Hän uskoo tunteisiin ja moraaliin eikä siihen, että olemme vain nisäkkäitä, joita ohjaa sähköinen kuplinta aivoissa.
Messenger ja Reed kohtaavat, ja pian heidän vuoropuhelunsa muuttuu tietoisuuden ongelman pohdiskelusta perinteiseksi naisen ja miehen väliseksi otteluksi.
Kysymys tietysti kuuluu: taittuuko Helen?
Kun peli on pelattu ja kirja luettu, Messenger, Reed ja lukija huomaavat, että neurotieteet ja evoluutiopsykologia pystyvät selittämään ihmisen käyttäytymisestä vasta häviävän pienen osan.
Lodge on kirjallisuuden professori. Se on aina näkynyt hänen romaaneissaan. Ne sijoittuvat usein yliopistomaailmaan, ja niissä viitataan tiuhaan yleistajuisesti englanninkielisen kirjallisuuden klassikoihin.
Kirjallisuudentuntemus näkyy Lodgen romaaneissa myös siinä, että hän hallitsee kerrontatekniikat kuin vettä valaen. Yhdistetään tähän vielä kurinalainen ja hiottu kielenkäyttö, niin lukija ymmärtää helposti, miksi Lodge tuo mieleen – hyvässä ja pahassa – laadukkaat mutta särmättömät brittiläiset televisiodraamat.
Jos Lodge jää historiaan, hänet muistetaan kirjallisuusmiehenä ja tarinankertojana muttei syvällisenä taiteilijana. Mutta joka tapauksessa on pari hyvää syytä lukea Thinks…
Ensinnäkin särmättömyydestään huolimatta kirja viihdyttää. Se on yksinkertaisesti hyvä tarina, jonka fiktiivisten ihmisten ajatuksiin ja tunteisiin on helppo samastua.
Toiseksi Lodge on pystynyt laittamaan hauskasti pähkinänkuoreen niin sanottujen kovien ja pehmeiden tieteiden välisen ristiriidan, joka popularisoitui 1990-luvulla, kun neurotieteilijät ja evoluutiotutkijat alkoivat mielenfilosofien tuella rapauttaa toden teolla perinteistä humanistista ihmiskäsitystä.
Ja lopuksi on tietysti se tärkein kysymys, meidän vimmattu halumme lukea toisten ihmisten ajatuksia. Lodge määrittelee kysymyksen luonteen tavalla, joka ei jätä ajattelevaa ihmistä kylmäksi.
Annetaan suunvuoro Ralph Messengerille, kun hän muistelee automatkaa Helen Reedin kanssa.
Ajatuskuplat täyttyivät päidemme yllä. Mietin mielessäni: ”Onnistaakohan minua nyt iltapäivällä? Onko hän muuttanut mieltään minun suhteeni?” Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä hänen kuplassaan liikkui, joten päätin edetä äärimmäisen varovasti.
David Lodge: Thinks… (Viking)
Juhana Rossi
