Agent Provocateur: Fuksi-Tytöt, Kiivetkää Minun Syliini

T:Teksti:

Olix qiva qesä? Jos vietit kesäsi kesätöissä, kuten kiltit lapset tekevät, kesäsi ei luultavasti ollut erityisen kiva. Olisi täsmällisempää sanoa, että kesäsi oli nöyryyttävä.
    Nuoruus on nöyryytysten aikaa. Melko korkealle tällä nöyryytysasteikolla sijoittuvat kaiken maailman kesätyöt, joita nuori sukupolvemme joutuu kestämään. Toimistorottana, jäätelönmyyjänä, it-konsulttina. Ottaen huomioon nuoren sukupolvemme sovinnaisen pelkuruuden ei ole hämmästyttävää, miten lammasmaisesti nuoriso nämä kesätyöt kestää. Ehkä ei pitäisi.
     Tämän kesän nerokkaimmat ja esimerkillisimmät kesätyöntekijät olivat bongattavissa Kaivopuiston liepeiltä Helsingin jäätelötehtaan kioskilta. Asiakkaita ”palveli” kaksi teini-ikäistä tyttöä, joilla siis kuulkaa oli vähän niinku parempaakin tekemistä kuin myydä urpoille jotain jädee.
     Nämä nyrpeät tytöt keskittyivät suorastaan riemastuttavalla tavalla kiroiluun, murhaaviin katseisiin ja tekstiviestien kirjoitteluun, vaikka kioskin edessä olisi kiemurrellut kuinka pitkä jono. Ainakin kerran tekstailun lomassa kuulin toisen tytöistä sadattelevan itsekseen tai puhelimelleen: ”Miten voi kymmenen minuuttia mennä näin hitaasti!”
    Tunsin vahvaa sympatiaa heitä ja heidän tiedostamatonta kapitalismikapinaansa kohtaan. Kesätyöt on niin nöyryyttäviä, hymyileminen asiakkaalle toden totta ovat liikaa pyydetty.
    Elämässä ei ole enää nykyisin juurikaan syytä nousta aamuisin vuoteesta tai ainakaan pukeutua. Koppavat ja kurittomat teinitytöt ovat kuitenkin sellainen.
    Itse keskityin kesällä kesätöiden sijasta lähinnä huolehtimaan nestetasapainostani ginin avulla. Lisäksi eräänä salakähmäisen selväjärkisenä päivänä yritin perustaa Järkidemarit-kansalaisliikkeen. Perustamiskokoukseen tuli kuitenkin meluava joukko moitteettomasti pukeutuneita kokoomusnuoria äänestämään perustamisasiakirjan nurin.

Tänäkin syksynä opiskelun yliopistossa aloittaa monituhatpäinen joukko elämännälkäisiä fukseja. Heillä on suuret odotukset riehakkaasta opiskelijaelämästä. Fuksit havaitsevat kuitenkin nopeasti, että opiskelu yliopistossa on älyllisesti köyhdyttävää ja elämästä vieraannuttavaa ajanhukkaa.
     Fuksi odottaa tapaavansa fiksuja ihmisiä, mutta ihmettelee, miksi vanhemmat opiskelijat ovat aina mullan peitossa, kunnes tajuaa niiden olleen taas kaivamassa henkistä hautaansa. Fuksit haluavat kokea itsenäisyyttä ja villiä sinkkuelämää, mutta se on roimasti yliarvostettua. Sitten fuksit haluavat kokea rakkautta ja yhteiselämää, mutta se vasta yliarvostettua onkin.
    Fuksit tulevat yliopistolle kauniina ja hoikkina, mutta heidän elämässään alkaa hidas ja väistämätön rappeutuminen. Extrakilo sinne, bonusryppy tänne. Kehitys päättyy meihin 25-vuotiaisiin kolumnisteihin, joita liikutellaan yön pimeyden suojissa rekka-autojen lavoilla.
    Lopuksi haluaisin koota yhteen tämän kolumnin keskeisiä ajatuksia. Koppavat teinitytöt ovat tosi cooleja, mutta kokoomusfascistit pilasivat Järkidemareiden kokouksen. Kolumnistit ovat rumia ja katkeria.

Sami Rainisto
sami.rainisto@talentum.fi