Laihdutusoppaiden ilmestyminen kirjakauppojen paraatihyllyille on varma kevään merkki. Kun aurinko paistaa ja ruoho alkaa kasvaa, ihminenkin haluaa uuden, kauniimman minän. Bikinikelpoista vartta ei saa kaupasta, mutta kirjoja saa.
Viime vuosina laihdutusraamattujen viereen on alkanut kertyä yhä enemmän oppaita, jotka tarjoavat neuvoja myös muille elämänalueille.
Tarjolla tänään:
Vireänä aamusta iltaan (kirja opettaa paitsi rentoutumaan ja rauhoittumaan myös menestymään työssä, ratkomaan ongelmia, syömään terveellisesti ja nauttimaan elämästä); Uusi puhdas elämä (eroon väsymyksestä, turvotuksesta, selkäkivusta ja selluliitista); Method Putkisto -sarja (luvassa elastinen, sulavalinjainen lihaksisto, voimakas, pitkä ja kiinteä vartalo, hyvä koordinaatio, parantunut keskittymiskyky); Pysy nuorekkaana (hidasta ikääntymistä uuden, nuorentavan ohjelman avulla); Solakaksi mielen voimin (itsehypnoosissa annetut suggestiot tekevät painonhallinnasta iloisen ja myönteisen osan elämää); Nykynaisen käsikirja (kirja auttaa selviytymään kiireisestä nykyelämästä, selvittämään hankalat ihmissuhteet ja saamaan elämän tasapainoon); Kaksitoista porttia eheään elämään (elämän palapelin osaset loksahtamaan kohdalleen, kun yhdistämme henkisyyden päivittäisiin askareisiin).
Ja kymmeniä muita.
Laihtua haluan minäkin. Eikä haittaisi, jos siinä sivussa löytäisin elämääni tasapainon ja tarkoituksen.
Tyhmempi saattaisi luulla, että laihtumisessa on vain yksi totuus: ihminen laihtuu, kun syö vähemmän kuin kuluttaa. Kirjat osoittavat kuitenkin nopeasti käsityksen vääräksi.
”Meidän on paljastettava niin sanottujen yleisten käsitysten takana oleva totuus”, julistaa kumouksellisen dieetin laatinut tohtori Atkins. Hänen totuutensa on hiilihydraattien karsiminen ruokavaliosta, sillä ”kalorien laatu ratkaisee, ei niiden määrä”. Voita, kermaa ja pihviä saa siis popsia, kunhan jättää leivät ja tärkkelyspitoiset vihannekset väliin. Kuulostaa houkuttelevalta, mutta kasvissyöjälle epäkäytännölliseltä.
Solakaksi mielen voimin -teoksen totuus on tunteellinen. ”Tosiasia on, että pelkkä dieetti ei toimi, ellei tunteita oteta huomioon.” Uskon tämän, mutta en saa silti tehdyksi itsesuggestionauhoja, joiden avulla voisin joka ilta vakuuttaa itselleni, etten halua herkutella.
Käytännöllisin laihdutusneuvo löytyy Kahdestatoista portista. Dan Millman siteeraa Miss Piggyä: Älä syö koskaan enempää kuin jaksat nostaa.
Ellei laihtuminen oppaita lukemalla onnistu, rikastuminen voisi lohduttaa. Kaikkitietävät kirjani osaavat onneksi myös neuvoa, miten saan lisää rahaa. Dan Millman todistaa, että rikastuminen on asennekysymys.
Itse hän tunsi vuosikaudet rahaa kohtaan inhoa ja pelkoa, mutta sitten hän voitti pelkonsa. Ja katso: nykyään hän on rikas. Ja lisäksi vielä henkisesti tosi valaistunut. ”Ei ole olemassa korkeampaa oivallusta kuin tämä: sinä olet tietoisuus, joka hohtaa kaikissa olevaisissa”, hän kertoo.
Kun rahahuolet on näin luovasti ratkaistu, siirryn hoitamaan mielenterveyttäni ja parisuhdettani. Nykynaisen käsikirjan pariinsataan sivuun mahtuu naisen koko elämä: neuvoja on tarjolla lähtien siitä, miten kengänkiilloketahrat voi poistaa matosta lakkabensiinillä, aina siihen, miten menestyä samaan aikaan työ-, rakkaus- ja perhe-elämässä.
Ahdistuksen lievittämiseksi kirjailijatar neuvoo käyttämään kertaheitolla 1000 markkaa henkilökohtaisiin hankintoihin. Ainakin häntä itseään se on auttanut valaistumaan: ”En unohda koskaan sitä kokemusta, ja sen vaikutus on ollut pysyvä.”
Yhtä lohdullisen suoraviivaisia ovat kirjan neuvot parisuhteen hoitoon. Naisilla on kuulemma sellainen sosiaalisuusgeeni, joka miehiltä puuttuu, ja siksi naisen pitää osata tulkita miehen kaikki teot suuriksi rakkaudentunnustuksiksi. ”Joku mies saattaa antaa osan sydämestään ja sielustaan ostaessaan vaimolleen uuden jääkaapin.”
Näistä viisauksista innoittuneena käännyn John Grayn Mars ja Venus -sarjan puoleen. Opin esimerkiksi, että ”seksi on tärkeä tunnusmerkki, joka tekee parisuhteesta enemmän kuin hyvän ystävyyssuhteen” ja että ”mies kokee mielihyvää ensisijaisesti seksuaalisen jännitteen purkautumisena”.
Alan ymmärtää, että kirjat eivät tarjoa lääkettä niinkään ylipainoon, huonoon seksielämään tai ankeisiin askareisiin. Niiden kirjoittajat ovat oivaltaneet länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan uhrien ahdistuksen varsinaisen aiheuttajan: koska mahdollisuuksia ja valintoja on tarjolla ihan liikaa, ihmisen pitäisi osata ajatella itse pelottavan paljon. Vähemmästäkin ahdistuu.
Kirjapinoni nähtyään eräs tuttava totesi: ”Noita kirjoja myydään ihmisille, joista tuntuu, että heidän pitäisi muuttua, mutta jotka eivät jaksa tehdä asialle mitään. Lukemalla kirjan he voivat uskotella itselleen tehneensä edes jotain.”
Suuret totuudet ovat maailmasta ehkä kadonneet, mutta opaskirjojen tarjoilemista lukuisista pienistä saa koottua yhden keskikokoisen: loppuelämän ensimmäinen päivä on aina vasta huomenna.
Sanna Sommers
Kuvitus Mikko Reponen
Robert C. Atkins: Tri Atkinsin kumouksellinen dieetti. WSOY.
John Gray: Anna intohimon kukkia vuoden jokaisena päivänä. WSOY.
Dan Millman: Kaksitoista porttia eheään elämään. WSOY.
Rosamond Richardson: Nykynaisen käsikirja. Gummerus.
Heljä Suuronen-Gelb: Solakaksi mielen voimin. Gummerus.
