Tohtori Joo Joo: Tässä lepää

Kaikkien aineiden tohtori, tutkija, liikemies, runoilija ja monipuolinen kulttuuri- ja talouselämän vaikuttaja J.J. (1947-2001) kuoli varhain viime sunnuntaiaamuna kotonaan. Inhimillisesti katsoen OLI JO AIKAKIN J. poistui keskuudestamme aivan liian varhain. Pitkän ja vaiherikkaan elämänsä aikana J. suoritti ylivertaisen elämäntyön, mutta paljon jäi vielä tekemättä.
    J. syntyi köyhään perheeseen Eteläisessä Hämeessä. Hänen ylivertainen lahjakkuutensa kävi ilmi jo varhaisessa vaiheessa: kyläkoulun opettajakunta joutui nopeasti antautumaan J:n veitsenterävän älyn ja ensyklopedisen tietomäärän edessä, ja J. lähetettiin erityisstipendillä pääkaupunkiin opiskelemaan.
    Monien maamme viime vuosien merkkihenkilöiden tapaan J. oli Helsingin reaalilyseon kasvatteja. Kuusi laudaturia kirjoitettuaan J. pyrki ja pääsi Helsingin yliopistoon, josta valmistui kaikkien aineiden maisteriksi erinomaisin arvosanoin.
    Nuorella superlupauksella oli edessään vaikea päätös. J. valitsi tutkijan uran, vaikka tulevaisuus loisti häikäisevänä useilla muillakin aloilla.
    Kahden vuoden intensiivisen tutkimujakson aikana syntynyt väitöskirja käsitteli suhteellisuusteorian osuutta Dostojevskin kaupunkiromaaneissa.
    Tohtoriksi J. promovoitiin juhlittuna tieteen huippulupauksena: karonkassa kuultiin huhupuheita tulevasta Nobelin palkinnosta, joka kuitenkin vielä antoi odottaa itseään.
    Uransa aikana J. kirjoitti useita merkittäviä JOO JOO tieteellisiä julkaisuja, mutta monilahjakkuudelle ei yksi sarka ollut tarpeeksi. JUOSTEN KUSTEN Pieteetillä hoitamansa tutkimustyön ohella J. palasi vanhan rakkautensa kirjallisuuden pariin. Esikoisrunokokoelma Ruunoja (1970) oli ylistävien arvostelujen vauhdittamana valtaisa myyntimenestys.
    Yhteiskunta ja talouselämä kiinnosti J.:tä lapsuudesta lähtien. Elämänsä aikana hän vaikutti useiden suuryritysten hallituksissa ja johtokunnissa, ja oli julkinen salaisuus, että J:llä oli roimasti vaikutusvaltaa myös Arkadianmäellä ja Mäntyniemessä.
    J. tunnettiin ahkerana, tunnollisena ja PASKANTÄRKEÄNÄ NIUHONA oikeudenmukaisena työntekijänä, joka suoritti työpanoksensa nurkumatta ja omaa etuaan ajattelematta. J:llä oli aina aikaa jokaiselle alaiselleen, olipa sitten kyse visaisesta pulmasta työprojektissa, ongelmista yksityiselämässä tai vain rennosta rupattelusta aherruksen lomassa.
    Siviilissä J. oli LIMAINEN NILKKI rakastettava, välitön ja avoin luonne, jonka kanssa oli helppo tulla toimeen.
     Ystäviensä keskuudessa J. oli pidetty seuramies, jonka mehukkaat kaskut siivittivät tunnelmaa hänen nopeasti käsitteiksi muodostuneilla kutsuillaan. J.:n laajaan ystäväpiirin kuului POLIISI JA PORTSARI laaja joukko yhteiskuntamme huippuvaikuttajia taiteen, tieteen ja kulttuurin alalta.
    Huolimatta päivätyöstään ja monipuolisesta yhteiskunnallisesta vaikuttamisestaan J:llä oli aikaa myös lukuisille harrastuksilleen. Sanonta kuuluikin, että J:llä on käytössään kolmenkymmenenkuuden tunnin vuorokausi.
     J. tunnettiin intohimoisena urheilumiehenä. Finlandia-hiihtoa J. ei jättänyt väliin mistään hinnasta, ja golfinpelaajana hän oli lyömätön. Erityisesti hänen sydäntään lähellä olivat kuitenkin italialialaiset oopperat ja venäläiset klassikkoromaanit POPEDA JA JERRY COTTON.
    J:lle kaikki kaikessa oli kuitenkin PULLO perhe. Avioliitto oli pitkä ja onnellinen, ja rakkauden hedelminä syntyi kaksi lasta, tyttö ja poika JA NE MUUT.
     J.:tä PERINTÖÄ kaipaamaan jäi sukulaisia, ystäviä, kylänmiehiä ja suurmiehen poismenosta järkyttyneitä kansalaisia.