Saako jäniksiä hoivata?

T:Teksti:

Tarmo tuule on harvinainen mies. Hän on tällä hetkellä ainoa virolainen, joka omistaa uuden Ylioppilaslehti-T-paidan. T-paidan Tuule tienasi vastaamalla oikein Ylioppilaslehden ensimmäiseen arvoitukseen tammikuussa.
    Tuulen arki jatko-opiskelijana Helsingin yliopistossa sujuu eläinten, erityisesti jänisten, oikeuksien parissa. Lisensiaattityön otsikko kuuluu: Eläinten oikeuksien ongelmat Arto Paasilinnan romaanissa Jäniksen vuosi.
    Mikä sai Tallinnan kasvatustieteellisestä yliopistosta valmistuneen maisterin valitsemaan jäniksen, Paasilinnan ja suomalaisen kirjallisuuden?
    ”En osaa vastata mitenkään erityisesti. Olen pitänyt Paasilinnan romaaneista ja ollut pitkään fennofiili”, Tuule sanoo. Tallinnan kasvatustieteellisessä yliopistossa hänen pääaineensa oli viron kieli ja kirjallisuus ja sivuaineensa suomen kieli ja kirjallisuus.
    Tuulen tutkimuksen teoreettinen tarkastelu perustuu ympäristöfilosofiaan ja ympäristöetiikkaan, pääasiassa Leena Vilkan eläinten oikeuksien teoriaan.
    Tutkimustyön lisäksi Tuule viettää vapaa-aikaansa Paasilinnan parissa. Hän virontaa tällä hetkellä Paasilinnan romaania Auta armias. Muita Tuulen harrastuksia ovat muun muassa sanaristikkojen laadinta ja jousiammunta, jossa hän on kaksinkertainen Viron mestari.
    Jäniksen vuoden lisäksi Tuulen suosikkeja Paasilinnan teosten joukossa ovat muun muassa Hirtettyjen kettujen metsä, Ulvova mylläri ja Hurmaava joukkoitsemurha.
    Paasilinnan viimeaikainen tuotanto ei hänestä ole ollut yhtä laadukasta kuin aikaisemmat romaanit. Ja sitten on yksi romaani: Onnellinen mies. ”En ymmärrä, miksi suomalaiset pitävät siitä niin hirveästi. Se on ihan tavallinen kirja”, Tuule sanoo.
    Virolaisiin Paasilinnan romaanitaide ei ole purrut samalla tavalla kuin italialaisiin ja ranskalaisiin. ”Ei hän ole mikään hittikirjailija. Virossa hänet tuntevat vain suomalaisesta kirjallisuudesta kiinnostuneet”, Tuule kertoo.
    Suomalaisia kirjailijoita tunnetaan Virossa huonosti. Viime aikoina otsikoihin on noussut kaksi poikkeusta, Jouko Turkka ja Rosa Liksom. Kummankin näytelmät ovat herättäneet huomiota. Turkan Nokia-aiheinen Connecting People on vetänyt katsojia Tallinnassa, ja Liksomin Family Affairsia esitetään Viljandissa.
    ”Turkan näytelmä kiinnostaa Nokia-aiheensa ja rivouksien vuoksi. Virossa on viime aikoina etsitty omaa Nokiaa presidentti Lennart Merin aloitteesta”, Tuule kertoo. Hänen mielestään Viron Nokia on maan luonto.
    Ainakin Viron luonto on poikinut tuloja, kun suomalaiset metsästysturistit ovat tulleet ampumaan karhuja ja muuta riistaa. Tuulelta tällainen luonnon hyödyntäminen saa kielteisen tuomion.
    ”Olen sitä vastaan, että ihmiset metsästävät eläimiä huvikseen. Sen sijaan he voisivat vaikka käydä teatterissa, lukea kirjaa tai harrastaa seksiä.”
    Entäpä sitten Vatasen jänis? Paasilinnan romaanin alussa mainostoimittaja Vatanen peukaloi luonnonjärjestystä korjaamalla loukkaantuneen jäniksen hoiviinsa. Oliko hänen tekonsa eettisesti perusteltu, kuten Tuule lisensiaattityönsä otsikossa kysyy?
    Tutkimus on vielä kesken, ja Tuule empii. ”Vatanen toimi lainmukaisesti, mutta en ole varma, toimiko hän eettisesti.”

Juhana Rossi