Viime viikolla maailmalle levisi uutinen Beninin rannikolla seilaavasta lapsiorjia kuljettavasta laivasta. Uutisen mukaan lapsiorjia myydään kaakaoviljelmille ja suurtiloille Gaboniin ja Norsunluurannikolle.
Suurin osa orjista on nuoria tyttöjä, joiden vanhemmat myyvät heidät orjakauppiaille, kertoo englantilainen Anti-Slavery International -järjestö. Vanhemmilla ei ole varaa elättää lapsiaan. Tyttölapset päätyvät usein seksiorjiksi. yk:n ihmisoikeuskomission mukaan tyttöjä suositaan myös siksi, että kaakaopapuja keräävät pojat kapinoivat miehiksi kasvettuaan helpommin kuin naiset.
Vanhemmat saavat lapsestaan pari sataa, orjakauppiaat pari tuhatta markkaa. Tavallisimmat reitit ovat Beninistä, Togosta ja Malista Gaboniin, Norsunluurannikolle, Nigeriaan ja Kameruniin.
Orjuus tarkoittaa palkatonta työtä, epäinhimillisiä oloja ja jopa väkivaltaa. Lapsilta viedään ihmisarvo. Myös orjalaivojen olot ovat huonot. Moni lapsi kuolee jo matkan aikana, minkä jälkeen hänen ruumiinsa heitetään laidan yli mereen.
Norsunluurannikko on maailman suurimpia kaakaon ja kahvin tuottajia. Gaboniin rahaa tuo öljy. Molemmissa maissa on korkea työttömyys, eikä lapsityövoiman käyttö varmastikaan tasaa tulonjakoa.
Raha on vahva vaikutin, ja siksi länsimaissa voidaankin kääntää katse yhtiöihin, jotka rikastuvat välillisesti orjakaupalla. Kärjistäen voi sanoa, että orjakauppaa rahoitetaan länsimaisten yhtiöiden kaakao- ja öljyrahoilla. Lapset ovat aikuisia halvempaa työvoimaa. Ja tämä sopii myös kaakao- ja öljy-yhtiöille, jotka ummistavat silmänsä, kunhan saavat raaka-ainetta halvalla.
Kun ketjussa mennään vielä pidemmälle, voi sanoa, että viime kädessä me kuluttajat ostamme kaakaota ja bensaa. Siis on meidän asiamme toimia.
Tietenkin voi sanoa erään Ylioppilaslehden lukijan tapaan, että mistään tuotteesta ei kannata maksaa markkinahintaa enempää, ei kaakaosta eikä öljystä. Argumentoinnin mukaan reilun kaupan tuotteet vääristävät kilpailua eivätkä sovi vapaaseen markkinatalouteen.
Vain idiootti voi väittää, että orjakauppamaissa markkinat toimivat hyvin, eikä niihin tule puuttua, tai että vapaat markkinat ilman säätelyä riittävät takaamaan demokratian ja ihmisoikeudet.
Heikki Valkama,
päätoimittaja
