Orjatyövoimaa tarvitseville opiskelijat ovat parasta rekrytointiainesta. Työnantajilla on valinnanvaraa.
”Palkkaamme mieluiten Helsingin ulkopuolelta kotoisin olevia opiskelijoita. Heillä on kova työmoraali ja palava halu tienata rahaa”, kertoo helsinkiläinen ravintola-alan yrittäjä.
Yrittäjä on huomannut, että opiskelijat ovat ihanteellisia työntekijöitä. He eivät vaadi palkankorotuksia tai pidä sairaslomia.
”Opiskelija voi tulla helposti hyväksikäytetyksi, koska hän ei tunne omia oikeuksiaan työntekijänä”, yrittäjä sanoo.
Harvalla opiskelijalla on kuitenkaan muuta mahdollisuutta kuin mennä töihin, kun opintontuki ja asumislisä ovat kuukaudessa yhteensä noin 2 500 markkaa ja elinkustannukset sitä mitä ovat.
Niukan opintotuen jättämät aukot toimeentuloon on peitettävä työnteolla. Tai sitten on otettava lainaa.
Mieluummin tiskin takana”
Oon aina halunnut tulla baariin töihin. Perjantai- ja lauantai-iltoina on kuitenkin mahdotonta olla kotona lukemassa. Ajattelin, että on parempi olla tiskin tällä puolen hankkimassa rahaa kuin kuluttaa sitä toisella puolella”, sanoo Jan Trejtnar. Hän työskentelee ravintola Kantakrouvissa Kampissa.
Kauppakorkeakoulussa ensimmäistä vuotta opiskelevaa Trejtnaria eivät laskentahommat tällä hetkellä kiinnosta. Niitä ehtii tehdä myöhemmin. Baaritarjoilijan työ on käytännönläheisempää, ja catering-keikoilla näkee jatkuvasti uusia ihmisiä ja paikkoja.”Safka on ihan luksusta, ainakin näin opiskelijalle.”
21-vuotias Trejtnar on puoliksi tsekkiläinen, puoliksi suomalainen. Kauppakorkeaan mies pääsi heti armeijan jälkeen puolen vuoden pääsykoepänttäämisellä. Tähtäimessä ovat yrittäjyys ja kansainväliset tehtävät.
”Muita tuntuu kiinnostavan enemmän laskuhommat. Opiskeluissa panostetaan enemmän isoihin firmoihin. Ammattikorkeakoulu olisi voinut olla mulle vaihtoehto, mutta kai se on hyvä olla kunnon koulutus. Haluaisin olla luova ekonomi.”
Työkokemusta Trejtnar on hankkinut Ok-Matkojen oppaana Prahassa ja kahvilatyöntekijänä. Suomessa Trejtnar on myynyt pizzaa ja tehnyt atk-asiakasrekisteröintiä.
”Rahat menee ihan yleiseen kulutukseen, vuokraan ja koulubileisiin. Ruokaan ei onneksi mene paljoa. Syksyllä pääsen asumaan koulun omiin asuntoihin. Siellä vuokra on 1 100 markkaa.” Tällä hetkellä Trejtnar asuu Etu-Töölössä. Kämppä on 38 neliömetriä ja vuokra 2 700 markkaa.
Ravintola-alalla maksetaan Trejtnarin mielestä hyvää palkkaa. Peruspalkka on 50 markkaa, ja kokemuksen lisääntyessä palkka paranee.
Ratkaisevia ovat ilta-, yö- ja sunnuntailisät. Iltalisä on viisi markkaa ja yölisä kahdeksan markkaa tunnilta, ja sunnuntaisin maksetaan tuplapalkka.
Myönteistä ovat myös joustavat työajat. Kun opiskeluissa on hiljaiseloa, voi aina tehdä töitä.
”Ainoa ikävä puoli on lyhyet varoitusajat työvuoroissa. Sain nytkin vasta eilen tietää tästä päivästä. Kaipa sitä voi aina sanoa ei, jos ei millään käy.”
Trejtnar aikoo olla ravintolassa töissä niin kauan kuin jaksaa. Ja kun opintoviikkoja kertyy lisää, ”varmaan kannattaa mennä oman alan töihin”.
Siivoaminen saa riittää
Anna-Kaisa Koseniuksen työpaikka on mystisessä laitoksessa, poliisin teknisessä keskuksessa. ”Paikka on ihan kiva. Ihmisiä on niin monenlaisia, kaikenlaisia teknisiä korjaajia ja toimistohenkilöitä. Kaikki ovat tosi mukavia”, Kosenius sanoo.
Mutta varsinaiseen työhönsä Kosenius on täysin kypsä. ”Alussa työ oli ihan hyvää hyötyliikuntaa, mutta enää se ei jaksa innostaa. Liian yksitoikkoista. Selkä kipeytyy etenkin roskia raahatessa”, Kosenius sanoo ja aikoo lopettaa maaliskuun puolivälissä.
Työaika on vapaavalintainen virka-ajan sisällä, ja Kosenius on tehnyt noin 9 tuntia viikossa. Siivooja ansaitsee tunnissa 36 markkaa. Kuukauden ansiot ovat olleet siinä tonnin molemmin puolin.
Hankkimansa rahat Kosenius on laittanut säästöön. ”Joskus kai löytyy joku tarve”. Hän asuu metsäylioppilassäätiön omistamassa asunnossa, eikä 890 markan vuokra aiheuta päänvaivaa.
Kun Anna-Kaisa aloitti työnsä viime kesänä Engelin siivouspalvelussa, hänellä ei käynyt mielessä muuta mahdollisuutta. Siivoojia tarvitaan aina, ja Kosenius oli jo miettinyt sopivaa työtä, jossa hän voisi käydä samanaikaisesti opintojen kanssa.
”Nyt kun opiskelujen kanssa alkaa olla kiireitä, on parempi lopettaa. Ensi vuoden aion pelkästään opiskella ja elää kesätyöstä saatavilla rahoilla.”
Kosenius laskee opintojen maatalous-metsä-tieteellisessä kestävän vielä kolme vuotta. Lisärahoitusta tarvitaan, mutta siivoamaan Kosenius ei aio palata.
Opintolainan ottaja
”Ei minulla ole riittänyt energiaa työn tekemiseen, koska olen halunnut pystyä tekemään kaikki mahdolliset kurssit”, Jukka Viskari perustelee päätöstään elää opintolainalla.
Puolitoista viime vuotta Viskari on nostanut opintotuen lisäksi opintolainaa noin 1 600 markkaa kuussa. Viskari uskalsi tehdä lainanottoa karttavien opiskelijoiden silmissä radikaalin ratkaisunsa, koska hän uskoo olevansa omalla alallaan ”hyvä ja pätevä”.
Viskari on kuudennen vuoden opiskelija. Hän suoritti viidessä vuodessa polymeerikemian tutkinnon ja jatkaa Viikissä sivuaineenaan neuvonta-oppi.
Neuvonta-oppi pätevöittää opiskelijansa oman erikoisosaamisensa lisäksi hoitamaan henkilöstöhallintoa sekä tiedotusta. Tulevaisuudessa Viskari toivoo pääsevänsä ”muutosagentiksi” johonkin kemian alan yritykseen.
Rahankäytön rajoitukset elämässä näkyvät siinä, ettei Viskari tee suuria hankintoja. Hän ostaa vaatteensa alennusmyynnistä. Ravintolassa käydessään Viskari ei sorru ylettömyyksiin, mutta rahaa kuluu yllättävän paljon matkusteluun. Viimekesäinen Keski- Euroopassa oleskelu osoittautui kalliiksi, vaikka eräs kemian alan firma maksoi Viskarin matkat ja ylläpidon.
Mutta Viskari ei valita. ”Harvoissa maissa edes tunnetaan koko opintotukisysteemiä.” Tanskalaiset ovat kai ainoita maailmassa, jotka saavat parempaa tukea.” Esimerkiksi Viskarin ranskalaisella ystävällä on opintolainaa noin satatuhatta markkaa, eikä summa ole ranskalaisittain poikkeuksellisen suuri.
Viskari arvostelee suomalaisen järjestelmän lainakiintiön pienuutta. ”1600 markkaa kuukaudessa on aika vähän etenkin stadissa.”
”Lainanotto näin loppuvaiheessa olisi typerä idea!”
Lentokonesiivousta, puhelinmyyntiä, postin lajittelua, lääketieteellisiä kokeita ja tällä hetkellä hampurilaisten myyntiä Pukinmäen Carrolsilla. Neljättä vuotta oikeustieteellisessä opiskelevalla Tommi Koivistoisen ansioluettelolla on mittaa.
”Puhelinmyynti oli sieltä typerimmästä päästä. Se oli väkisin tyrkyttämistä. Siivous oli rankkaa mutta hyödyllistä. Lääketieteellisissä kokeissa piti kokeilla verenpainelääkkeen ja unilääkkeiden yhteisvaikutusta. Piti nukkua tutkimuslaitoksella ja käydä kontrolleissa Meilahdessa. Mutta eipä ole tarvinnut ottaa lainaa tai pyydellä mutsin rahoja. Ja on päässyt tekemään niitä niin sanottuja aikuisten töitä.”
Koivistoinen ei usko työnteon hidastaneen opintojaan. ”Putkiopiskelu ei ole ikinä ollut edes suunnitelmissa. Silloin varmaan kyllästyisi niin totaalisesti, että loppujen lopuksi opinnot voisi sujua huonommin tai vaikka katketa kokonaan.”
Työnteon välttämättömyys tuli Koivistoiselle selväksi opintojen alussa, kun hän vuokrasi asunnon vapailta markkinoilta ja kesäansiot menivät vuokraennakkoon.
Tällä hetkellä Koivistoinen tekee töitä 12-15 tuntia viikossa. Käteen jää runsaat kaksi tuhatta markkaa kuukaudessa. Opintotukea Koivistoinen on ottanut noin 30 kuukauden verran. Asunto on Hoasilta, eli tuet riittävät välttämättömimpään.
Tuntipalkka Carrolsilla oli aluksi 35 markkaa, mutta 300 työtunnin jälkeen Koivistoinen suoritti kirjallisen kokeen, minkä jälkeen ansiot suurenivat 45 markkaan tunnissa. Palkalla hankitaan lähinnä elämään sisältöä. Koivistoinen ei käytä päihteitä lainkaan, joten ”hauskanpito on vähän erilaista”.
Lainaa Koivistoinen ei ole halunnut ottaa, sillä korkojen maksu on hänestä huono ajatus. ”Jos olen selvinnyt tähän asti, niin miksen sitten loppuun asti. Lainanotto näin loppuvaiheessa olisi typerä idea!”
”Onneksi ei tarvitse myydä lehtiä.”
”Tämä nyt on tällainen vaatimaton työpaikka. Mutta toisaalta, jos työ olisi vaativampaa, niin en ehtisi opiskella. Onneksi ei tarvitse sentään myydä lehtiä”, sanoo Henna Lyhykäinen, joka opiskelee toista vuotta metsäekonomiaa.
Lyhykäisellä on opintoviikkoja vielä niin vähän, ettei hän edes haaveile oman alansa töistä. Niinpä hän päätyi viime syksynä puhelinhaastattelijaksi Taloustutkimuksen Cati-keskukseen, jossa hän tekee markkinointi- ja mielipidekyselyjä.
Asiakas tilaa keskukselta halutun kyselyn, ja haastattelijat soittavat päivisin yrityksiin ja iltaisin yksityistalouksiin. Työn haaste on saada kiireiset haastateltavat langan päähän 15 minuutiksi.
”Suhtautuminen vaihtelee. Maakunnissa ollaan selvästi positiivisempia, kun joku kerrankin vaivautuu kuuntelemaan. Täytyy vain yrittää vaistota, miten kenellekin pitää puhua. On aika raskasta antaa täysi panos vielä kahdeksan tunnin luentoputken jälkeen”, Lyhykäinen sanoo.
Työstä maksetaan 42 markkaa 50 penniä tunti, mikäli Lyhykäinen haastattelee tunnissa riittävän monta ihmistä. ”Noin kymmenen haastattelua illassa riittää. Joskus jos illan saldo on jäänyt seitsemäänkymppiin, sitä miettii, miksi oikein edes viitsii vaivautua. Provikkapalkalla on tsempattava.”
Lyhykäinen käy töissä kolmena iltana viikossa. Yleensä hän hankkii illassa noin 150 markkaa, eli kuukaudessa käteen jää pari tuhatta. Kotoa ei ole annettu rahaa, mutta vanhempien omistama asunto on helpottanut huomattavasti selviytymistä.
”Olen vain tyytyväinen, kun saan jostain rahaa. Eron työtä tekemättömiin kavereihin huomaa kuun lopussa, kun pitäisi maksaa puhelinlaskut. Loput rahat laitan asuntosäästötilille. Haluan ensin yrittää itse. Sen jälkeen vasta soitetaan kotiin”, Lyhykäinen sanoo.
Jenni Janatuinen
Kuva: Kari Ojala
