Sarjakuva- ja historiantutkija Ilpo Lagerstedtilta on juuri ilmestynyt sarjakuvatutkielma Minä Tex Willer. Tutkimusaineistonsa Lagerstedt ainakin tuntee: hän vakuuttaa lukeneensa kaikki Suomessa ilmestyneet Tex Willerit sekä muutamia italialaisia uusintapainoksia.
”50- ja 60-luvun vaihteessa luin paljon Tex Willereitä, mutta uudestaan innostuin niistä vasta 90-luvulla. Tex Willer ei kuitenkaan koskaan jättänyt minua rauhaan”, hän sanoo
Vapaana tutkijana työskentelevä Lagerstedt ei oikein itsekään tiedä, miksi kirjoitti kirjan juuri Tex Willeristä. Pelkkää tutkijan mielenkiintoako? Ei toki. ”Kohtasin kuoleman Texin kanssa numerossa 4/1957, kun Tex sai nuolen rintaansa. Siinä ystäväni tapettiin silmieni edessä. Texin kokemus opetti minulle, että kuolema on olemassa eikä sitä voi välttää. Se tapahtuu jokaiselle.
” Tex Willer ei ole enää nykynuorison suosikki, mutta vanhempaa väkeä se kiinnostaa. Lagerstedt kertoo saaneensa paljon palautetta kirjastaan. Monelle kirja on ollut vapauttava ja terveellinen kokemus.
”Suuri joukko Tex-faneja on tullut ulos kaapista. He eivät enää ole yksin suosikkisarjakuvahahmonsa kanssa”, Lagerstedt sanoo.
Lagerstedtilta kysytään usein syytä Tex Willerin suureen suosioon Suomessa. ”Sotaa käynyt sukupolvi selvitteli suhdettaan sotaan Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ja muiden sotakirjojen avulla. Ehkä me nuoremmat selvittelimme suhdettamme sodan jättämään väkivallan tunteeseen Texin avulla.
”Sarjakuva tuntuu aina jäävän suosiossa tv:n, elokuvien ja tietokonepelien jalkoihin. Lagerstedt luottaa kuitenkin sarjakuvan vetovoimaan myös tulevaisuudessa. ”Harry Potter on esimerkiksi aika sarjakuvamainen kirja.
14-vuotias sisarenpoikani lukee ahkerasti Potter-sarjaa. Hän katsoi erästä Tex Willeriäni ja nauroi, että kuka tällaista lukee.
”Sarjakuvien lisäksi Lagerstedtilla on toinenkin intohimo: avaruuslennot. Yhdeksi mielenkiintoisimmista avaruuslennoista hän mainitsee Apollo 17:n.
Lagerstedtista astronauttien sankaruus on ristiriitainen asia. Toisaalta astronautit istuvat räjähtävään rakettiin, jossa on atomipommin verran energiaa. Toisaalta lähes kaikki kuulennoilla olleet astronautit ovat kokeneet avioeron.
Ensimmäistä kuulentoa Lagerstedt pitää hyvin mielenkiintoisena. Myös 70-luvun lennot miehittämättömillä luotaimilla ovat jääneet mieleen. ”Silloin saatiin valtavasti uutta tietoa aurinkokunnastamme. Muistan Mari-ner 9:n kuvat Marsin pinnasta. Ne olivat ainutlaatuisia.
Jussi Heikkinen
Kuva: Anne Lagerstedt
