Digi-tv lupaa enemmän kuin pitää

T:Teksti:

Digi-tv:tä on markkinoitu lupaamalla paljon uutta ja hyvää. Sen pitäisi vahvistaa Suomen asemaa it-teknologian mallimaana ja tuoda tavallisten katsojien ulottuville entistä enemmän entistä parempaa ohjelmaa.
    Lisäksi tv-johtajat ovat lupailleet interaktiivista televisiota, josta pitäisi tulla joka kodin ostos-, viihde- ja tietokeskus. ”Uudet elementit tuovat potkua. Kun saamme niiden seksikkyyden käyttöön, haluttavuus markkinoilla paranee”, vastasi Radioalan yhteistyöjärjestön digi-tv-jaoston puheenjohtaja Heikki Lehmusto, kun liikenne- ja viestintäministeriön tiedotustilaisuudessa epäiltiin, kiinnostaako digi-tv katsojia ja mainostajia.
    Totuus on kuitenkin toiveita sirpaleisempi. Interaktiivisuus on vasta kehitteillä, kertoo lähetysverkkojen päällikkö Jukka Vermasvuori Digita Oy:stä. Digitan tehtävänä on ylläpitää Suomen televisio- ja radioverkkoja. ”Käytännön sovellutuksia on vielä vähän”, Vermasvuori sanoo.
    Nykyiseen digitaaliteknologiaan ei kuulu radioteitse tv-taajuksilla toimivaa paluukanavaa. Tällä hetkellä puhutaan lähinnä siitä, että kaukosäätimiin tai vanhoihin televisioihin liitettäviin digi-boxeihin asennettaisiin joko puhelinliitäntä tai gsm-järjestelmä.
    Sen välityksellä katsoja voisi esimerkiksi äänestää suosikkiaan Miss Suomeksi tai osallistua arvontoihin. Mutta hän ei voisi esimerkiksi tilata elokuvaa alkavaksi haluamansa aikaan tai käyttää Internetin kaltaisia monimutkaisia informaatiopalveluita. Siihen tarvitaan toistaiseksi perinteistä kaapeliteknologiaa.
    Nykyisestä televisiosta tuttu asetelma ei siis muutu: kaikille katsojille välittyy täsmälleen samanlaista kuvaa ja ääntä. Katsoja pystyy kyllä muokkaamaan näkemäänsä, eli valitsemaan esimerkiksi selostuskielen tai tekstityksen.

Puheet digi-tv:N vallankumouksellisuudesta eivät kuitenkaan ole pelkkää liioittelua. ”Tämä on ihan uusi tekniikan ala. Oli aika, jolloin luulin hallitsevani tekniikan, mutta kaikki alkoi alusta, kun digi-tv tuli”, Vermasvuori sanoo.
    Digi-tv:ssä kuva ja ääni muunnetaan ennen radioaalloille lähettämistä biteiksi eli tietokoneista tutuiksi ykkösiksi ja nolliksi. Bitit tiivistetään yhdeksi virraksi. Bittivirta kulkee radioaalloilla 8 megahertzin levyisellä radiokanavalla. Vanhassa analogia-tekniikassa tämän kanavan täytti yksi ohjelmakanava. Esimerkiksi tv1-ohjelmakanava tarvitsi yhden radiokanavan.
    Digi-teknologiaan siirryttäessä radiokanavat pysyvät entisen levyisinä, mutta niille singottavat bittivirrat ahdetaan niin täyteen tietoa, että yhdelle radiokanavalle mahtuu 4-5 ohjelmakanavaa. Samaan tilaan, mihin nykyään mahtuu tv1, voidaan tulevaisuudessa tunkea tv1, tv2, yle24, ylePlus ja fst.
    Lisäksi digi-teknologia parantaa kuvan ja äänen laatua ja tekee laajakuvatelevision käytön mahdolliseksi. Samoin lähetykset kestävät nykyistä paremmin häiriöitä ja monet kuvaa huonontaneet vanhan tekniikan ongelmat jäävät historiaan.
    Syrjäseuduilla huonon kuvan kanssa tapelleita katsojia digi-tv ei kuitenkaan välttämättä ilahduta. Voi käydä niin, että kun digi-lähetykset syrjäyttävät lopullisesti nykyiset lähetykset vuonna 2006, mtv3 ja Nelonen lakkaavat näkymästä Pohjois- ja Koillis-Suomessa.
    Vermasvuori ei ota kantaa siihen, kuinka kattava digi-verkosta lopulta tulee. Digita rakentaa verkkoa sitä mukaa kuin asiakkaat – Yle, MTV3 ja Nelonen – tilaavat ja maksavat.
    Tulevaisuus on kuitenkin helposti ennustettavissa rivien välistä. Koska Yle on julkisen palvelun tuottaja, sillä on velvollisuus ulottaa verkkonsa koko maahan. Kaupallisten tv-yhtiöiden digi-toimiluvissa on vaatimus lähetysten ulottamisesta koko maahan, mutta toimilupia valvova liikenne- ja viestintäministeriö on sysännyt ministeri Olli-Pekka Heinosen sanoin ”pallon toimijoille”.
    Jos kanavat saavat itse päättää, ne tuskin ulottavat verkkoaan alueille, joilla asuu vähän mainostajia kiinnostavia katsojia. Niinpä juhlapuheissa lupailtu koko maan peitto voi jäädä toteutumatta.

Tuotantopuolella tilanne on yhtä moniselitteinen kuin lähetyspuolellakin. Joiltakin osin digi-tv on merkittävä parannus entiseen verrattuna. Joiltakin osin siitä on levinnyt julkisuuteen katteettomia lupauksia.
    ”Jos verrataan nykyistä digitaalista editointilaitteistoa ja vanhaa kuvanauhaa käsitellyttä editointilaitteistoa, niin ei nykyään tehdä kahta työtä siinä ajassa, jossa ennen tehtiin yksi. Sen sijaan nykyään se yksi työ tehdään aikaisempaa paremmin”, kertoo ohjelmapäällikkö Esko Kitula Ylen tv-uutis- ja ajankohtaistoiminnasta.
    Kitulan mukaan optimistisimmat arviot suurista säästöistä ovat perusteettomia. Digi-tekniikan aikana rahaa ja työtekijöitä tarvitaan kuten ennenkin. Työn tekninen laatu paranee, mutta on tekijöistä kiinni, kuinka kiinnostavaa digi-tekniikalla syntyvä ohjelma on.
    Ohjelmien tuotantopuolella digi-vallankumouksesta puhuminen on muutenkin liioittelua. Digi-tekniikkaa on käytetty jo pitkään studioiden sisällä esimerkiksi leikkaustyössä.
    Digi-teknologia on tarjonnut uusia mahdollisuuksia, mutta siihen liittyy myös ongelmia, joita analogisena aikana ei tunnettu. Tekniikka kehittyy turhankin nopeasti, maksaa paljon eikä vastaa odotuksia.
    ”Nykyään puhutaankin hard- ja softwaren lisäksi promisewaresta eli siitä, mitä valmistajat lupaavat”, Kitula sanoo lakonisesti.
    Kitula osallistuu ympärivuorokautisen uutiskanavan yle24:n suunnitteluun. Kanavan on tarkoitus olla Ylen digi-lähetysten lippulaiva ja suomalainen uutiskanava, joka täyttää kovimmankin uutisfriikin tarpeet.
    cnn:ään ja muihin kansainvälisiin esikuviin verrattuna yle24 toimii pienimuotoisemmin. ”Tarkoitus ei ole istuttaa Arvi Lindiä aamuyöllä studiossa. Yökyöpeleille on tarjolla hyvin päivittyviä tekstipohjaisia lähetyksiä”, Kitula sanoo.

Digi-lähetykset alkavat 27.8. kovin huonojen ennusmerkkien alla. Varmasti jonkinlaista digi-ohjelmaa lähetetään, mutta syksyn ohjelmatarjonta voi jäädä köyhäksi, sillä kanaville ei ole asetettu mitään sitovia määrä- tai laatuvaatimuksia.
    Kaupalliset kanavat tuskin aloittavat kovin näyttävästi, sillä katsojat – ja heidän mukanaan mainostajat – puuttuvat yksinkertaisesta syystä: lähetysten vastaanottamiseen tarvittavat digi-tv:t ja -boxit tulevat markkinoille vasta myöhemmin syksyllä hyvin epämääräisessä aikataulussa.
    Teknologian kehittämiskeskuksen (Tekes) Kohti yksilöllistä mediamaisemaa -teknologiakatsauksessa haastatellut suomalaiset olivat valmiita sijoittamaan noin 1 200 markkaa digi-boxin hankintaan. Hinnat ovat vielä tällä hetkellä avoimia, mutta esimerkiksi Panasonic on arvioinut, että boxi maksaa noin 3 000 markkaa.
    Sen, haluavatko suomalaiset sijoittaa näin paljon digi-teknologiaan, ratkaisee yksi asia: tulevien digi-kanavien sisältö. Ensimmäisten lähetysten pitäisi olla niin hyviä, että pioneerikatsojat innostuvat ja vakuuttavat tuttavansa vaihtamaan televisionsa uusiin.
    Ongelma on vain siinä, että digi-visionäärit ovat kaikkein epämääräisimmillään, kun pitäisi vastata digi-tv:n elämän ja kuoleman kysymykseen: miten tuottaa nykyistä parempaa ohjelmaa nykyistä enemmän nykyistä halvemmalla?
    Esimerkiksi yle24:n Kitula on tietoinen tästä haasteesta. Vaikka on laskettu, että kun yle24 toimii täysipainoisesti, uutis- ja ajankohtaisohjelman keskimääräinen tuntihinta pienenee puoleen nykyisestä, sekään ei välttämättä riitä.
    ”Lisärahaa ei voida saada niin paljon, että pystyttäisiin tekemään niin paljon uutta kuin mieli tekisi. Huoli kanavien täyttämisestä on aiheellinen”, Kitula sanoo.

Juhana Rossi
Kuva: Jyrki Valkama/Ylen kuvapalvelu