Oireet: Parahin A., tuskin uskottekaan, kun kerron, millaisiin illanistujaisiin minulla oli kunnia taannoin osallistua!
Emäntämme, madame K., oli erehtynyt kutsumaan muuten kunnianarvoisten porvarisvieraiden joukkoon aidon keikarin! Vieraiden mielestä tämä pahamaineinen keikari käyttäytyi tavalla, jota ei voi mitenkään pitää sopivana.
Diagnoosi: A., hurmaava olemuksenne ja sukkela sanan säilänne lumosi minut viime tapaamisellamme, ja siksi tahdon uskoutua teille.
Kun muut vieraat saapuivat illanistujaisiin ajoissa säädyllisessä järjestyksessä, tämä keikari tuli paikalle röyhkeästi myöhässä. Vieraiden keskuudessa kuiskittiin, että keikari oli ilmeisesti nauttinut ennen saapumistaan ”huomattavan määrän portviiniä”.
Tämä varmasti selitti osaltaan keikarin hillitöntä käytöstä. Päästyään eteishallista sisään tämä keikari alkoi piikitellä vieraita nokkeluuksillaan. Vieraista oli hyvin paheksuttavaa, että keikari oli kovimmin äänessä kaikissa keskusteluissa. Hän lauloi nuotin vierestä, kerskaili koreilla vaatteillaan ja nauroi hilpeästi koko ajan.
Lisäksi hän söi kaikki konvehdit!
Keikarin sopimaton käytös jatkui koko illallisen ajan, jolloin hän järkytti vieraita ala-arvoisella juoruilullaan ja vulgäärillä käytöksellään. Lukemattomia kertoja illan aikana hän keskeytti keskustelukumppaninsa julistamalla kovaan ääneen: ”Arvon herra, esitän vastalauseen!
”Hän käyttäytyi kuin koko maailma olisi vain hänen jatkeensa. Jokaisen huomautuksensa jälkeen hän kääntyi joka suuntaan ja kumarteli ikään kuin hänelle olisi jatkuvasti osoitettu myrskyisästi suosiota.
Illallisen jälkeen tämä korskea keikari meni tutkimaan olohuoneen kukka-asetelmaa. Liikuttuneessa tilassaan hän onnistui kuitenkin kaatamaan pöydän, ja kukka-asetelma hajosi kappaleiksi lattialle. Vielä lattialla asetelman seassa maatessaan hän vaati kovaäänisesti emäntää tuomaan lisää viiniä ja leivoksia!
Mitä asialle pitää tehdä: Lienette yhtä mieltä siitä, että meidän pitää torjua tällaisten keikarien pyrkimykset rapauttaa yhteisömme moraali ja siveellisyys!
Pariisissa 1800-luvulla eräillä illalliskutsuilla muudan hienostorouva F. sanoi kaikkien aikojen keikarille, kirjailija Oscar Wildelle: ”Voi Oscar, enkö minä olekin Pariisin rumin nainen?
”Tähän Wilde vastasi: ”Et suinkaan – sinä olet maailman rumin nainen!
”Quelle arrogance! Tällainen holtiton keikarimainen hauskanpito ja hartaasti vaalittujen perinteiden pilkkaaminen uhkaa kaikkea, mitä meidän on syytä pitää pyhänä.
Miten todellisuudessa kävi: Kun konstaapelit veivät vastahakoista keikaria putkaan rauhoittumaan, hän huusi ovensuusta: ”Määrään teille kaikille 15 avemariaa ja 10 isämeitää!” Hän jylisi myös konstaapeleille ”esittävänsä vastalauseen”.
Parahin A., vakuutan teille, että huolimatta huhuista joita olette saattanut kuulla, tämä keikari en suinkaan ollut minä! Ilkeämieliset porvarit tekisivät mitä tahansa mustamaalatakseen maineeni! Nämä porvarit on poltettava roviolla!
Portviiniä aamupäivällä? Pois se minusta!
Sulkeutuen suosioonne,
S.
Sami Rainisto
