Geeniuskon kerettiläinen

T:Teksti:

Liisa Kuusipalo kävelee Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan pitkävartisissa lapikkaissa niin luontevasti, että katsoja huomaa vasta pitkän ajan kuluttua, etteivät ne olleetkaan mitkään kaupunkiavokkaat.
    Geeniteknologian tutkija, kansalaisaktivisti ja neljän lapsen äiti ei pelkää olla mitä on ja ajatella niin kuin ajattelee: biotiede- ja geenihuuman keskellä hän on kaatanut kriittisillä mielipiteillään kylmää vettä geeniteknologian kaikkivoipaisuuteen uskovien niskaan.
    ”Jo tieteenhistoriasta näkee, että tieteessä mennään aina päin seinää. Totuus on voimassa niin kauan kuin se julistetaan vääräksi. Tiedämme geeniteknologian vaikutuksesta ekosysteemiin vielä niin vähän, että on perusteetonta ja vaarallista alkaa esittää suuria visioita sen hyvistä vaikutuksista”, Kuusipalo sanoo.
    Tavallisen elämän suunnitelmista ja visioista Kuusipalo tietää, ettei kaikki mene aina toiveikkaiden suunnitelmien mukaisesti: hän jäi neljä vuotta sitten entisen miehensä kuoleman jälkeen yksin lastensa kanssa, ja viime joulukuussa hän sai viestin, että hänen veljensä oli menehtynyt äkillisesti hirvikolarissa.
    ”Biologin pitää sietää, että elämään kuuluu kuoleminen ja syntyminen. Vaikka miten yrittäisimme hallita luontoa tai omaa elämäämme, tapahtuu aina jotain yllättävää. Elämä on liian monien asioiden summa ihmisen hallittavaksi.”

Geenitekniikan vastuullista soveltamista korostavan tutkijan ja opettajan mielestä on omituista, että nykyään geenimuuntelun aakkosia opetetaan kokeellisesti jo lukiolaisille kuin mitä tahansa tekniikkaa.
     ”Geenitekniikkahan on perustaltaan hyvin yksinkertaista niin kuin vaikka ruudin tekeminen tai alkoholin tislaaminen. Kaikille opettajille on silti selvää, että näitä asioita ei tarvitse opettaa kuin teoreettisesti, sillä innostunut kokeilija voisi ruuti- tai alkoholikokeilla saada paljon pahaa aikaan.”
    Yltiöpäisen kokeileva asenne geenimuunteluun vallitsee Kuusipalon mukaan myös tiedepiireissä. Turhat, vaaralliset ja tuskalliset kokeilut sallitaan liian kevein perustein ja seuraukset huomataan vasta jälkeenpäin.
    Hyvänä esimerkkinä Kuusipalo kertoo usa:ssa vuonna 1989 tehdystä kokeilusta tryptofaani-nimisellä lisäravinteella. Tryptofaani-aminohapon tuottaminen muunnetussa bakteerissa aiheutti epäpuhtauksia, jotka olivat ihmiselle hengenvaarallisia: 37 ihmistä kuoli ja 1500 sairastui.
    ”Geenien saattaminen soluun on aina sattumanvaraista, sillä emme vieläkään tarkkaan tiedä, mihin kohtaan perintöainesta geeni kiinnittyy ja mitä merkitystä sillä on. Meillä on vasta hyvin alkeelliset piirustukset ihmisen ja monien muiden eliöiden geenikartasta ja vielä mitättömämmät tiedot geenimuuntelun vaikutuksesta ympäristöön”, Kuusipalo sanoo.

”Lapsuuteni ilmapiirissä politiikka oli kuin ilmaa, jota hengitettiin. Se oli läsnä joka paikassa. Vaikka monet asiat ovat nyt eri tavalla kuin silloin, minulle jäi niiltä vuosilta voimakas usko siihen, että ihmiset todella vaikuttavat ja saavat paljon aikaan ottamalla kantaa”, Kuusipalo muistelee kouluvuosiaan Joensuussa.
    Kouluaikojen jälkeen Kuusipalo on toiminut aktiivisesti sekä kansalaisjärjestöissä että kunnalliselämässä. Hän on ollut mukana järjestämässä rasismin vastaisia mielenosoituksia ja on tällä hetkellä lautamies Joensuun käräjäoikeudessa.
    ”Me ihmiset todella vaikutamme siihen, millaisessa yhteiskunnassa elämme. Ei hyvinvointivaltiota ole saatu ilmaiseksi, vaan sen eteen taistelivat monet sukupolvet, ja myös minun ikäluokkani oli sitä rakentamassa ­ puhumassa sen puolesta ja vaatimassa oikeuksiaan”, Kuusipalo sanoo.
    Yksi tärkeimmistä Kuusipalon ajatteluun ja arvoihin vaikuttaneista kokemuksista oli väitöskirjatyön vaatima oleskelu Afrikassa vuosina 1991­1992. Siellä kirkastuivat myös monet yhteiskunnalliset asiat. ”Suomi on naisten paratiisi. Ulkomailla asuessani olen tullut tästä entistä vakuuttuneemmaksi.”
    Kuusipalon ja hänen lastensa koti on paljon työtä vaativa vanha puutalo, jossa on ekovessa. Tieteeltä, kansalaisvaikuttamiselta ja perheen huoltamiselta jää aikaa vielä lukuisille harrastuksille: näyttelemiselle, maastojuoksulle ja laulamiselle kirkkokuorossa.
    ”Kyllä henkisyys ja hengellisyys ovat ihmiselle niitä tärkeimpiä asioita. Toivoisin, että jatkuvan edistyksen ja kasvun lupausten sijasta puhuttaisiin enemmän ihmisten henkisten tarpeiden täyttämisestä.”

Vuonna 1999 valmistuneessa väitöskirjassaan Kuusipalo tutki Malawi- ja Tangajika-järvien kalalajien evoluutiota. Työnsä aikana hän huomasi, kuinka voimakkaasti lajien muutot ja muut ympäristötekijät näkyvät lajin geenikartassa.
    Geenikarttaan piirtyvät selkeästi pientenkin ulkoisten muutosten vaikutukset, ja jo se tekee Kuusipalon mukaan sekä eläimien että kasvien geenimuuntelusta hyvin riskialtista. ”Jos esimerkiksi siirtogeeninen kasvinsuojelu perustuu hyönteisten lisääntymistä estävään vaikutukseen, voi siirtogeenisten lajikkeiden käyttö vaikuttaa pidemmän päälle koko ravintoketjuun.
    ”Koska geenimuuntelun vaikutukset ovat aina kokonaisvaltaisia, muunneltujen tuotteiden testaaminen pelkästään ihmisillä ei riitä. ”Vaikka siirtogeeninen kasvi olisi turvallinen ihmiselle, se voi olla tuhoisa esimerkiksi hajottajille, jolloin maaperä mätänee ja viljelymaa pilaantuu. Luonnossa voi siirtogeenisten lajikkeiden myötä syntyä myös uusia yhdisteitä, joiden vaikutukset ovat arvaamattomia”, Kuusipalo kertoo.
    Viime syksynä Kuusipalo osallistui moniin tilaisuuksiin, joissa asiantuntijat ja maallikot pohtivat geeniteknologian avaamia tulevaisuudennäkymiä. Hän muun muassa väitteli Suomen biologiaseura Vanamon paneelissa geeniteknologian mahdollisuuksiin myönteisesti asennoituvan tutkija Susanne Somersalon kanssa.
    ”Kuvailisin Kuusipaloa Troijan hevoseksi. Hän on ihan muuta kuin päältä näyttää. Kuusipalo suhtautuu asioihin syvän vakaumuksellisesti ja on keskustelussa peräänantamaton”, Somersalo luonnehtii.
    Esittämästään kritiikistä huolimatta Kuusipalo painottaa, että oikein sovellettuna geenitekniikka on hyvästä silloin, kun sitä hyödyntävät vastuulliset tutkijat turvallisissa olosuhteissa.
    ”Geenimuuntelua tulisi harrastaa aina suljetusti, eli kasvattaa muunneltuja, yksisoluisia eliöitä sammioissa, jotka steriloidaan tuotannon lopuksi. Avoimessa ympäristössä ­ kuten pelloilla, navetoissa, kala-altaissa tai ihmisen elimistössä ­ emme voi koskaan ennakoida muuntelun vaikutusta muihin eliöihin, maaperään, vesistöön tai ihmisruumiiseen.
    ”Aluksi geenimuunteluun vihkiytyneet tiedemiehet pitivät kiinni tästä periaatteesta, mutta kymmenisen vuotta sitten, kun monien geenien siirtäminen keksittiin, uuden tiedon antamat lupaukset huumaannuttivat tutkijat ja periaatteesta alettiin lipsua, Kuusipalo kertoo.
     ”En itse usko pahoihin tiedemiehiin, jotka tieten tahtoen haluaisivat tehdä tuhoja. Suurin osa nykyisistä tutkijoista haluaa varmasti edesauttaa kaiken sen hyvän toteutumista, mitä geenitekniikka lupaa.”
    Valitettavasti yltiöpositiiviset perustelut eivät kestä kokonaisvaltaisempaa ja syvällisempää tarkastelua, Kuusipalo arvioi ja painottaakin, että biologi ei saisi lähteä geenimuuntelun tielle tuntematta hyvin ekologiaa. Tuntemus luonnosta kokonaisuutena on välttämätöntä, jotta geenitekniikan lupaukset asettuisivat järkevään valoon.
    ”Mikään ei ole luonnossa yksin. Kaikki teot vaikuttavat muihin olioihin ja niiden muodostamaan kokonaisuuteen. Änkyrämadon ja ihmisen elämä on luonnossa samanarvoista.

”Heti alkuvuodesta kuusipalo kävi keskustelemassa iisalmelaisten maanviljelijöiden kanssa. Viljelijöitä huolestuttaa lääketehtaan ehdotus kasvattaa paikallisissa navetoissa niin sanottuja lääkelehmiä ­ lehmiä, joihin on istutettu laktoferriiniä.
    ”Siirtogeenisten eläinten tuottaminen on ihmiskunnan uusi, ehkä kaikkein raain julmuuden muoto. Geenimuunneltua eläintä kohdellaan vain tuotannon välikappaleena. Tehomaatalous ei ole mitään siihen julmuuteen verrattuna. Suomessa lisääntynyt geenitekniikka on kaksinkertaistanut kipua tuottavien eläinkokeiden määrän: nykyisin esimerkiksi kipua tuottaviin kokeisiin käytetään vuosittain noin 90 000 hiirtä, kun ennen niitä käytettiin 40 000.”
    Kuusipalo pelkää, että poliitikoilla ja virkamiehillä on monesti liian kova kiire tehdä geeniteknologiaa edistäviä päätöksiä, vaikka sen tuomista eduista ei varmuutta olisikaan. Päättäjät ovat kahden tulen välissä: teollisuus ja sen palveluksessa olevat asiantuntijat lupailevat uutta geeniteknologiaan perustuvaa Nokiaa Suomeen, mutta kansalaismielipide on skeptinen.
    ”Ymmärrän toisaalta päättäjiä, jotka joutuvat kamppailemaan ristiriitaisten kysymysten ja mielipiteiden kanssa. Heidän saamansa tiedot uusista sovelluksista perustuvat riskitestauksiin, joita ei voi pitää luotettavina, ja monet päättäjät tietävät tämän itsekin.”
    Harva tiedemies haluaa olla väärässä. Mutta Kuusipalolle se on harras toive.
    ”Mikään ei olisi onnellisempaa kuin se, että olisin geenitekniikan suhteen väärässä, että geeniteknologialla parannettaisiin ihmisten sairaudet ja saataisiin kehitysmaiden nälkäongelma kuriin. On kuitenkin liian monia syitä olettaa, ettei ihmiskunnan viisaus vielä riitä geeniteknologian laajaan käyttöön.


Teksti Anna-Kaisa Pitkänen

Kuva Ville Palonen