Epäsiveellinen, sanoi elokuvatarkastamo Nagisa Oshiman elokuvasta Aistien valtakunta vuonna 1976, ja kielsi esitykset. Elokuvan tie kulttimaineeseen oli alkanut.
Aistien valtakunta sai Suomen ensi-iltansa vasta vuonna 1992, minkä jälkeen se pyörikin teatterissa kuukausia. Ennen tätä elokuva ehdittiin palkita monessa maassa, ja vähintään yhtä monessa maassa viuhuivat sensorien sakset.
Esityskieltojen syynä oli seksi, siis oikeastaan koko teos. Kun isännän ja palvelijan kiihkeää suhdetta kuvanneen elokuvan käsikirjoitus julkaistiin Japanissa, maan oikeusministeriö haastoi ohjaajan ja kirjan kustantajan oikeuteen säädyttömyydestä. Syytteet hylättiin kaikissa oikeusasteissa.
Syytetty Oshiman mainio puolustuspuhe on luettavissa suomeksi kirjasta Oshima on Oshima (Like 1998). Kirjaan on koottu ohjaajan kirjoituksia elokuvasta ja maailmasta. Varhaisin kirjoitus on 1950-luvulta, mutta ajatukset ovat tuoreita.
Oshima ei kuitenkaan ole yhden filmin ihme. Hän aloitti uransa vihaisena yhteiskuntakriitikkona (Shinjikun varkaan päiväkirja, Poika). Yhteiskuntakriitikosta hän siirtyi rikkomaan tabuja Aistien valtakunnan ja Intohimon valtakunnan kaltaisilla elokuvilla.
Kotimaassaan Oshima on koko uransa ajan ollut vahva mielipidevaikuttaja ja keskustelija. Tosin viime vuosina – varsinkin ennen sydänkohtaustaan 1996 – hän on keskittynyt lähinnä vitsailemaan tv:n visailuohjelmissa. Itse hän sanoo päättäneensä jo kertaalleen luopua elokuvien teosta, ainakin Japanissa. Akira Kurosawan kuoltua Oshimaa muistellaan jo viimeisenä suurena japanilaisena ohjaajana.
Oshiman uusi elokuva Tabu (Gohatto) onkin tapaus. Myös siksi, että se on ohjaajan ensimmäinen elokuva 14 vuoteen, jos ja kun tv:lle tehtyjä dokumentteja ei oteta huomioon.
Vuoteen 1864 sijoittuva Tabu perustuu löyhästi Ryotaro Shiban novelleihin kokoelmasta Shinseigumi Keppuroku (Sinseigumin tarinat). Shinsengumi oli shogun-valtaa puolustamaan perustettu samuraijoukkio, eräänlainen miliisi.
Elokuvassa shinseigumi-joukkoihin valitaan kaksi uutta jäsentä: Tashiro (Tadanobu Asano) ja Kano (Ryuhei Matsuda). Jälkimmäinen on yliluonnollisen kaunis ja saa puolet varuskunnasta rakastumaan itseensä. Ja pian rakkaus ja kuolema syleilevät kasarmilla. ”Minusta ei voi ymmärtää samuraiden maailmaa, ellei näytä sen perustavanlaatuista homoseksuaalista puolta”, ohjaaja itse sanoo.
Tabu on hyvin klassinen samuraielokuva: se on samaan aikaan hillitty ja teatraalisen näyttävä. Yhtä pääosaa esittää Takeshi Kitano, joka on karismallaan varastaa koko shown.
Tabussa voi sanoa erään ympyrän sulkeutuvan, sillä koomikko Beat-Takeshin kansainvälinen läpimurto näyttelijänä oli Oshiman elokuvassa Merry Christmas, Mr. Lawrence (1983). Siinä Kitano loistaa kersantti Haran roolissa päähenkilöiden David Bowien ja Ryuichi Sakamoton rinnalla. Säveltäjä Sakamoto teki musiikin sekä Tabuun että Merry Christmas, Mr. Lawrenceen.
Tabu ja Merry Christmas, Mr. Lawrence muistuttavat toisiaan, joskin värinä miesten välillä on jälkimmäisessä hienovaraisempaa.
Oshiman elokuvien teemoja ovat koko hänen uransa ajan olleet seksuaalisuus ja seksuaalinen turhautuminen sekä se, mitä kaikkea ne aiheuttavat ihmisessä. Tästä hän kirjoittaa monessa esseessään, ja tälle teemalle myös uusi elokuva on uskollinen.
Mutta kuten ohjaaja itse sanoo: ”Taiteilija ei rakenna teoksiaan yhden teeman varaan eikä ihminen elä elämäänsä yhden johtoajatuksen mukaan. Mutta hupsut kriitikot haluavat ajatella että teosten läpi kulkee aina yksi kantava teema… Meidän tekemisillämme ei ole mitään tekemistä noiden hupsujen kriitikkojen kanssa.”
Heikki Valkama
Nagisa Oshiman elokuva Tabu saa ensi-iltansa 1.12. Bio Rexissä.
