Kello kolme perjantai-iltapäivänä luennot loppuvat hiljalleen ja janoinen väki marssii opiskelijatuopille tuttuun osoitteeseen. Vuodesta 1994 Vuorikadun Tube on ollut epävirallinen Vanha, jonne keskustakampukselta tullaan, kun tentti on ohi tai kun luento ei kiinnosta.
Tutussa baarissa emännöi Kristiina, joka valvoo, että baarinkävijät pysyvät hyvällä tuulella ja että kenelläkään homma ei mene överiksi.
”Mä olen täällä äiskä, jonka sanaa kuunnellaan. Monet tulevat kertomaan mulle juttujaan, ja varsinkin vakiasiakkaiden kanssa juttua riittää.”
Juttelua enemmän nuorille opiskelija-asiakkaille merkitsee se, että ”äiskä” on läsnä.
”Yleensä nuoret opiskelijat juttelee enemmän keskenään, mutta ne tykkää, että mä olen paikalla. He tavallisesti moikkaavat ja sanovat pari sanaa.”
Opiskelijoiden aikuistuessa suurin osa väestä vaihtuu säännöllisesti. Entisistä kävijöistä ja työntekijöistä jää muistoksi milloin mitäkin. Esimerkiksi Tuben kuuluisat siniset junanpenkit ovat erään takavuosien työntekijän idea.
”Jännää on, että meidän nuoret asiakkaat on sisustuksen suhteen tosi kalkkiksia. Sinisiä penkkejä kaivattiin takaisin pitkään. Nyt porukka on onneksi tottunut oransseihin metron penkkeihin.”
Kristiina ei lupaa, että nykyiset istuimet pysyvät ikuisesti. Ne vaihdetaan periaatteessa vaikka lentokoneen penkkeihin, kun uusia on saatavilla.
Opiskelijabaari Tubesta tuli heti syntymänsä jälkeen. Aluksi se toimi pari vuotta nimellä Baobab, ja vuonna 1996 nimi muuttui Tubeksi. Tuben tavaramerkki on edullinen opiskelijatuoppi, jota Kristiina päätti kokeilla melko pian baarin perustamisen jälkeen. Kokeilu kannatti, sillä se on kasvattanut baarin mainetta opiskelijakuppilana.
”Kyllä opiskelijat poikkeavat tänne kauempaakin kuin keskustakampukselta. Tuben opiskelijabaarin maine on kiirinyt jopa Helsingin ulkopuolelle”, Kristiina myhäilee.
Tubessa käy opiskelijoiden lisäksi paljon ulkomaalaisia. Etnohenki sopii hyvin Kristiinan ja hänen syntyjään norsunluurannikkolaisen miehensä Momon tyyliin.
”Monelle ulkomaalaisopiskelijalle Tubesta on tullut kantapaikka, johon voi tulla vaihtamaan kuulumisia omalla kielellä. Eräs vaatimus meiltä töitä hakeville on hyvä kielitaito. Ulkomaalaisten kanssa pitää osata jutella”, Kristiina mainitsee.
Etnohenkisyys kuuluu myös Tuben musiikkivalinnoissa. Suurimman osan levyistä pariskunta on tuonut ulkomaanmatkoiltaan. Esimerkiksi tänä syksynä paljon soitettu levy, jossa kuullaan vanhoja Beatles-hittejä, on peräisin Kristiinan Belgian-matkalta.
”Kyllä me soitetaan etnojuttujen lisäksi usein esimerkiksi suomalaista rappia”, Kristiina huomauttaa.
Pariskunnan monivuotinen haave on tänä syksynä toteutunut, kun Tuben yhteyteen on perustettu Suomen tiettävästi ensimmäinen afrikkalainen keittiö. Toimintaa on tarkoitus lähitulevaisuudessa laajentaa. Momo on päättänyt ottaa vastedes enemmän vastuuta ruokapuolesta. Kristiina taas on tyytyväinen nykyiseen hommaansa Tuben emona.
”Mä tulen jatkossakin työskentelemään täällä Tuben puolella, opiskelijoiden kanssa. Ne on kivoja ja yleensä myös tosi kilttejä asiakkaita!”
Anna-Kaisa Pitknen
Kuva: Tiina Palomki
