Wallu Valpio on aito julkkis. Aito sen vuoksi, että hän on kuuluisa, koska hän on kuuluisa. Ja kuten aidon julkkiksen pitääkin, Valpio on tehnyt monia asioita hyvin, muttei vielä mitään yksittäistä asiaa niin hyvin, että se olisi riittänyt tekemään hänestä kuuluisan.
Julkkiksen elämää Wallu on joka tapauksessa elänyt tavalla, josta yritteliäinkin skene-ihminen voisi olla ylpeä. Pari iltaa samalta viikolta Wallun elämästä:
Keskiviikko. Ollaan Manalassa. Wallu rentoutuu joukossa, jossa on ultrabralaisia ja muuta musiikkiväkeä. Paikalle saapuu ärsyttäjä. Lopulta tavallisesti aina ystävällinen Wallu hermostuu ja lyö. Paikalle saapuvat portsarit. Wallu – out.
Lauantai. Ollaan Tampere-talossa Musiikki & Media -tapahtumassa. Wallu kapuaa lavalle ottamaan vastaan Vuoden TV-kasvo -palkintoa ja pitää Tavastian johtajalle Juhani Merimaalle antamansa lupauksen: hän pokkaa palkinnon ja kiitospuheen lisäksi näyttää myös penistään.
Ilta jatkuu: Wallu juhlii hotelli Ilveksessä. Henkilökunnan ja vuoden tv-kasvon välille syntyy erimielisyyksiä hotellin irtaimistoon kuuluvan täytetyn karhun pään omistusoikeudesta. Lopulta paikalle saapuvat poliisit ja väärinkäsitystä lähdetään selvittämään kamarille.
Kun tapaan wallun, hän esittelee minulle ensimmäiseksi b- ja c-vitamiinitabletteja. Onko rock kuollut?
Ei. Tabletit ovat vain lääkettä huulten haavaumiin. Takkutukkainen Wallu nauttii aamiaiseksi olutta ja tupakkaa, ja keskipäivä tuntuu olevan miehelle suorastaan epäinhimillisen aikainen tapaamisajankohta.
Wallun päivät alkavat tavallisesti aika myöhään, mikä aiheutti hänelle ongelmia armeijassa. ”Siellä piti herätä ajoissa. Sehän oli ihan kauheeta. Armeijaa mä vihasin sydämestäni, koska mä olen aina pitänyt ihmistä yksilönä. Mä vaan vittuilin niille kappareille koko ajan ja kävin räjäyttelemässä niitten punkkia. Lopuksi mulle ja samassa komppaniassa olleelle hyvälle kaverilleni sanottiin, ettei tartte odotella kutsua kertausharjoituksiin.”
Mutta palataan siviiliin ja arkeen. Tavallisesti Wallun herätyskello soi kymmeneltä, vaikka hänen pitäisi herätä jo yhdeksältä ehtiäkseen hoitaa kaikki päivän asiat. Syöminen tahtoo jäädä Wallulta väliin, kun hän ravaa ympäri kaupunkia tilaisuudesta ja baarista toiseen. Kotiin hän ehtii aamuneljältä. Silti hän ei vaihtaisi elämäänsä mihinkään.
Rock-elämässä niin esiintymislavat kuin takahuoneet ovat Wallulle tuttuja. Esiintyjänä hän käy lauteilla The Duplo! -yhtyeen rumpalina ja Arto Muna & Millennium -iskelmäkomppanian toisena laulusolistina. ”Mä oon sekä rumpalina että laulajana korkeintaan kohtalainen, mutta taidoistani silti helvetin ylpeä. Suomalainen vaatimattomuus on muutenkin ihan perseestä”, Walpio tokaisee kainostelematta.
Musiikista tuli osa Wallun elämää melko myöhään. Vaikka pikku-Wallu suki rasvaa tukkaansa jo ala-asteella ja piti vanhan koulukunnan rockabillystä, vasta Iron Maidenin keikka sytytti musiikki-innostuksen. Pian hän matkusti Ruotsiin asti Twisted Sisterin harvinaisten vinyylien perässä.
Varsinaista työuraa musiikista ei kuitenkaan pitänyt koskaan tulla. Ennen rock-journalistiksi ryhtymistä Wallu työskenteli niin urheiluliikkeessä kuin sähköfirmassakin.
Ansioluetteloon kuuluu myös äidin hankkima työ kirjakaupassa. Wallu sijoitettiin Suomalaisen Kirjakaupan varastoon, jossa hinnoittelukone lensi päin seinää jo kahdenkymmenen minuutin jälkeen.
Mutta puolitoista vuotta sitten onni alkoi potkia. Wallu puhui itselleen humalapäissään työpaikan Radio Cityn Jone Nikulalta The Krispies
-yhtyeen keikalla. Seuraavana aamuna koko episodi oli kuitenkin jo unohtunut krapulaiselta Wallulta. Tarina jatkui vasta viikon päästä, kun Nikula soitti ja tivasi töihin.
Jalka oli työnnetty media-alan oven väliin. Rahoituksen puutteen vuoksi Wallu ei kuitenkaan koskaan saanut vakituista virkaa Radio Citystä, mutta Nikulan viidakkorumpu välitti tiedon nuoresta lahjakkuudesta Moon-tv:hen, ja kanavan vastaava tuottaja Terja Salaspuro palkkasi Wallun töihin.
”Etsimme kanavallemme musiikkitoimittajaa, ja Wallu kehui koekuvauksissa itsensä maasta taivaisiin ja kertoi tekevänsä maailman parhaat haastattelut. Ei siinä voinut muuta kuin antaa miehen yrittää”, Salaspuro muistelee eikä ole valintaansa katunut. ”Wallun taika piilee hänen yltiöpositiivisuudessaan ja luonnollisuudessaan. Wallulla ei ole omaa reviiriä, jolle hän ei päästäisi muita ihmisiä. Hän tekee juttunsa saunasta tultuaan pyyhe lanteilla tai pakkasessa nenä punaisena.”
Aikoinaan koulussa takapulpetin villi Wallu piti erityisesti matematiikasta. Kun kertotaulutaidot oli käytävä todistamassa rehtorin huoneessa, Wallu suoriutui tehtävästä miltei kympin arvoisesti – vain yksi kertaa yhdestä tuli hermostuksissa kaksi.
Yläasteella Wallulla oli pitkä tukka, kekkoslasit, akneongelma ja hammasraudat. Pilottitakki oli kokoa xxs. Pärjätäkseen Wallu kehitti itselleen suojan itseironisesta verbaalisesta lahjakkuudesta, joka herätti kunnioitusta kovimmissakin korstoissa.
Tyttöjen ja tupakanpolton kyllästämän peruskoulun jälkeen Valpio eksyi lukioon. ”Ekan vuoden jälkeen kävelin rehtorin kansliaan ja kysyin, että onko nämä kaksi jäljellä olevaa lukuvuotta yhtä tylsiä kuin ensimmäinen. Rehtori sanoi, että kyllä on. Mä sanoin, että siinä tapauksessa mut voi poistaa nimilistoilta.” Lukio vaihtui säännöllisiä poissaoloja paremmin sietävään timpurikouluun.
DJ Vantaa -tiskijukkanimellä juuriaan kunnoittavaa Valpiota pikku lähiö alkoi vähitellen ahdistaa. ”Rajatorppa on mukava gangsteripaikka, jossa voi toteuttaa villejä vuosiaan, mutta ei sinne jäädä voi. Kun kaverit alkoi hyppiä katoilta, viilellä ranteitaan auki ja ryöstellä autoja, päätin vaihtaa ystäväpiiriä”, Wallu sanoo.
Kotikentäksi tulivat Helsingin baarit, joissa Wallu alkoi tutustua uusiin ihmisiin. Vantaalle palattiin yöjunalla, ellei yösijaa löytynyt uusien tuttavuuksien luota. Samalla Wallulle alkoi muodostua hänen ammatissaan tuiki tärkeä suhdeverkosto.
”Toimittajuuskin on tietääkseni ammatti. Ja ammattiin kuuluu pätevyys. Pätevän toimittajan kuuluu olla selvillä asioista ja tunteella mukana jutussa. Orkesterien on oltava jutuissa pääasia, eikä reportterin tehtävä ole tuoda itseään esiin. Monella toimittajalla näyttää olevan asenteena vaan se, että kunpa sais paljon kutsuja ja paljon kaljaa. Mä näytin munaa, koska mun mielestä toimittajillakin voisi olla enemmän munaa. Toimittajien pitäisi käyttää enemmän mielikuvitusta ja ammattitaitoaan eikä vain harjata hiuksiaan hyvin ja pestä hampaitaan usein ja näyttää kooleilta. Sitten kysytään punaiset aurinkolasit päässä, että ai mikäs bändi te ootte”, Wallu perustelee esiintymistään Tampereella.
Kyynikko voisi epäillä helposti miehen vilpittömyyttä. Tempaushan sai julkisuutta, ja julkisuus on tv-esiintyjän elinehto. Kyynisyys ei ole kuitenkaan oikeutettua, jos Wallun tuntevia ja hänen kanssaan tekemisissä olleita on uskomista.
”Wallu on vilpitön. Hän ei koskaan tee mitään epäaitoa”, sanoo toimittaja Minna Joenniemi, joka on tuntenut Wallun jo kauan ennen Moon-tv:tä ja maineeseen nousua.
”Ekasta tapaamisesta lähtien Wallu ei esittänyt mitään. Hän on paljon fiksumpi kuin mitä ensivaikutelma antaa ymmärtää. Hänessä on toinen puoli, joka miettii asioita. Mitä enemmän Wallua oppii tuntemaan, sitä paremmin huomaa, että hän on hyvin kiltti ja huomaavainen”, kertoo kansaedustaja Kirsi Piha, joka on tavannut Wallua sekä työn merkeissä että viihteellä.
Wallu käy baarissa ja keikoilla ”kahdeksana iltana viikossa”. Helpoimmin häneen törmää Fredrikinkadun Jump Innissä tai Tavastialla.
Wallun ominta ympäristöä ovat siis kovin oluenmakuiset baarit. ”Alkoholi on mukava ja äärisosiaalinen aine, josta tulee hyvälle tuulelle. Se yksinkertaisesti ajaa ihmiset loistavasti yhteen. Itse asiassa alkoholin avulla mä olen kaiken saanut: tyttöystävät, ystävät ja duunit. Rahaa sillä ei kyllä saa”, Wallu sanoo.
Yleisimmäksi itseään koskevaksi harhaluuloksi Wallu nimeää epäilyt hänen alkoholinkäyttönsä vakavuudesta. ”Jotkut ihmiset tulee baarissa sanomaan, että mä olen kuule Wallu huolissani tosta sun alkoholinkäytöstä. En mä himassani tartu pulloon, kun mä meen telkkaria katsomaan. Mun elämä ei ole menossa mitenkään alaspäin tai viina viemässä mua mukanaan.”
Ihmisten luulot eivät pääsääntöisesti Valpiota kiinnosta. ”Ei mulla ole koskaan ollut mitään tarvetta vakuutella, että mulla ei todellakaan ole noussut kusi päähän. Jos joku sellaista luulee, niin luulee”, hän sanoo tyynesti ja kohauttaa olkapäitään.
”Mulle tärkeintä on, että mä toimin itselleni rehellisesti. Mä en kadu mitään, mitä mä olen tehnyt elämässäni. Jos mä katuisin, mä en olisi tyytyväinen itseeni. Ja ihmisen tulee luottaa itseensä ja rakastaa itseään, olla terveellä tavalla narsisti.”
Wallun tyytyväisyys rakentuu elämän yksinkertaisista iloista. Hän vakuuttaa pärjäävänsä ilman kelloa, autoa tai omistusasuntoa. Riittää, kun on ystäviä ja tyttöystävä, kämppä, keikkoja ja vaatteita päälle puettavaksi.
Tulevaisuudessa siintää muun muassa juontajan työ mtv3:n uudessa matkailuvisailussa, jota esitetään parhaaseen katseluaikaan lauantaina ennen kymmenen uutisia. Omien kriteeriensä mukaan Wallun pitäisi siis olla onnellinen. ”Joo, mä oon onnellinen. Paitsi että mulla on reikä yhdessä hampaassa ja mun täytyis mennä hammaslääkärille. Muuten se hammas rupee mätimään.”
Laura Friman
Kuva: Ville Palonen
