Miten siviilipalvelus pitäisi järjestää, jotta se ei olisi kohtuuton verrattuna asepalvelukseen?
Työministeriö teetti oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkosella hyvän ehdotuksen siviilipalveluslaiksi.
Kekkonen ehdotti palvelusajan lyhentämistä 10 tai 11 kuukauteen nykyisestä 13:sta ja perusteli esitystään kansainvälisellä lainsäädännöllä, ihmisoikeusnormeilla ja yhdenvertaisuusperiaatteella. Työministeri ministeriöineen tuki ehdotusta ja teki lakialoitteen.
Esitys sivarin kohtuullistamisesta kaatui hallituksessa. Se ei kelvannut kokoomusministereille, puolustusministeri Jan-Erik Enestamille (rkp) eikä maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilälle (sit).
Oikeistoministerit vastustivat jopa pääministerin tarjoamaa kompromissiehdotusta 12 kuukauden siviilipalvelusajasta. Taustalla on pelko asevelvollisten nuorten miesten joukkopaosta siviilipalvelukseen. Asepalvelus kestää nykyisin keskimäärin 8,5 kuukautta.
Puolustusministeri Enestamin mukaan sivariajan lyhentäminen panisi varusmiehet siviilipalvelusmiehiä heikompaan asemaan. Logiikka kuuluu: koska siviilipalvelusmiehet eivät ole asepalveluksessa, heidän kuuluu olla heikommassa asemassa.
Taustalla on käsitys siitä, että asevelvollisuus itsessään on arvo siinä missä ihmisoikeudetkin – vieläpä isänmaallinen sellainen.
Koko 90-luvun ajan useimmissa Länsi-Euroopan maissa on asevelvollisuusjärjestelmää kevennetty. Näissä maissa palvelukseen kutsutaan huomattavasti pienempi osa ikäluokasta kuin Suomessa. Myös vaihtoehtoisten palvelumuotojen pituutta on lyhennetty.
Kylmän sodan päätyttyä asevelvollisiin perustuvaa joukkoarmeijaa, joka puolustaisi kokonaista valtiota alueena, ei pidetä enää tarpeellisena. Laajan sotilaallisen hyökkäyksen uhka on vähentynyt.
Esimerkiksi Saksassa kolmasosa ikäluokasta suorittaa asepalveluksen, kolmasosa siviilipalveluksen ja loput vapautetaan palveluksesta kokonaan. Ruotsissa asevelvollisuutta kutsutaan suorittamaan alle puolet ikäluokasta ja kutsutuista kymmenen prosenttia hakee siviilipalvelukseen.
Kaikella kunnioituksella: talvisodasta on kulunut jo sen verran kauan, että Suomessakin voitaisiin miettiä maanpuolustusta ilman kiihkoilua. Asevelvollisuus ei itsessään ole arvo.
Armeijaan riittää kyllä menijöitä, vaikka siviilipalvelukseen hakeutujia ei rangaistaisi. Luulisi, että puolustusvoimat vain hyötyisi siitä, että asepalveluksen valitsijat olisivat motivoituneita.
Ja näin rauhan aikana sivareista on rutkasti enemmän hyötyä kuin varusmiehistä. Resurssipulasta kärsivällä hoitoalalla ja virastoissa he ovat suuri apu.
Heikki Valkama
päätoimittaja
