Se ei käy, se ei käy, se ei kerta kaikkiaan käy…
Tanskalaiset siis äänestivät euroon liittymistä vastaan. Vaalien tulos oli selvä, kruunu voitti euron yli kuuden prosenttiyksikön erolla, vielä selvemmin kuin vuonna 1992, jolloin tanskalaiset äänestivät nurin Maastrichtin sopimuksen.
Mutta muistaako kukaan miten Tanskan tuolloin kävi? Putosiko maa lopullisesti eu-junasta? Suljettiinko Tanska Euroopan Unionin päätöksenteon ulkopuolelle? Tuliko idästä suuri mongolikansa ja tappoi miehet, raiskasi naiset ja söi lapset elävältä?
Eipä tietenkään, eikä Tanskalle tämänkään kansanäänestyksen jälkeen tapahdu yhtikäs mitään. Tanskan kruunu on käytännössä ollut jo sidottu euroon erm ii -valuuttajärjestelmän kautta, eikä maan kansantuote, 185 miljardia dollaria, ole kuin pieni pisara euroalueen lähes 7000 miljardissa dollarissa. Kaiken lisäksi ne kuuluisat markkinavoimat, joiden edessä eurokin on voimaton, olivat ennakoineet äänestyksen tuloksen. Ainoa tulokseen reagoinut taloudellinen taho oli Tanskan keskuspankki, joka nosti varmuuden vuoksi ohjauskorkoaan.
Mutta Euroopan unionille voi sen sijaan tapahtua jotakin. Euron ulkopuolelle jääneissä Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa tullaan ennen pitkää järjestämään vastaava kansanäänestys rahaunioniin liittymisestä. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko povatakseen, ettei tanskalaisten ratkaisu ainakaan edistä eu-myönteisyyttä näissä maissa.
Ja jos kävisi niin, että britit ja ruotsalaisetkin jäisivät juuttien kanssa euron ulkopuolelle, unioni jakautuisi käytännössä kahtia. Ranskan ja Saksan johdolla synnytetään jo yhteisön kovaa ydintä, joka pyrkii lisäämään yhteistyötä kaikilla aloilla, taloudellisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti. Kovan ytimen ulkopuolelle jäisi näin jarruryhmä, jonka taloudellinen painoarvo ei olisi aivan mitätön, mutta jonka kykyä vaikuttaa unionin muiden maiden vauhtiin olisi yhtä kaikki pakko vähentää.
Kansanäänestyksen tuloksen kannalta paljastavia olivatkin juuri Ison-Britannian ja Ruotsin pääministerien ensireaktiot. Tony Blair vähätteli asiaa, sillä punta on tähän saakka ollut muutenkin riippumaton eurosta. Göran Persson sen sijaan koetti vakuuttaa, että a) tanskalaisten ratkaisu ei vaikuta Ruotsin kansanäänestyksen aikatauluun ja että b) korkea äänestysprosentti todistaa päätöksen demokraattisuudesta. Suomeksi se tarkoittaa suunnilleen sitä, että a) voisiko poliittinen erityisavustajani kertoa mikä olikaan se ehdoton takaraja johon mennessä olin luvannut järjestää kansanäänestyksen ja että b) onhan se sentään ihan kiva, jos vanhuksen hakannut nuorisojoukko edustaa kaikkia kansankerrostumia.
Entä mitä tähän kaikkeen sanoi oma Paavo Lipposemme? Kysyttäessä hän vakuutti, etteivät eu-maat jakaudu Tanskan ratkaisun takia kahteen kastiin. No, yhtä hyvin olisi voinut ennen Tanskan kansanäänestystä kysyä, voisiko pääministeri kuvitella mahdollisuutta, että vähän yli viiden miljoonan asukkaan pohjoismainen hyvinvointivaltio kieltäytyisi likeisemmästä suhteesta eu:hun.
Mitäs siellä kolumnin alussa lukikaan…
Otto Mattsson
Kirjoittaja työskentelee tuottajana WSOY:ssä.
