Sydneytä hulppeampaa isäntäkaupunkia olympialaisille on vaikea kuvitella. Upean luonnonsataman ympärille rakennettu eukalyptyslehtojen ja pilvenpiirtäjien kaupunki uhkuu rentoa vaurautta, ja sinne matkaaville turisteille on tarjolla kaikkea aina kuuluisan oopperatalon korkeakulttuurista laillisiin kasinoihin ja bordelleihin.
Olympialaisia varten rakennetun julkisivun takana vallitsee kuitenkin toinen todellisuus. Kisojen sujuvuuden takaamiseksi Australian parlamentti on hyväksynyt joukon erikoislakeja, jotka antavat poliiseille, sotilaille sekä kisaorganisaation omille järjestysmiehille käytännössä rajoittamattomat valtuudet hajottaa väenkokouksia, käyttää voimaa ja tehdä ruumiintarkastuksia Sydneyn keskustassa sekä itse kisapaikoilla.
Lait on säädetty niin epämääräisiksi, että järjestyksenvalvovat voivat häivyttää paikalta kenet tahansa pelkän pärstäkertoimen perusteella, eivätkä tuomioistuimet tai muut lakien noudattamista valvovat elimet voi puuttua tällaisiin pikapäätöksiin jälkikäteen.
”Julkisista paikoista on tullut yksityisiä. Sydneyhin on periaatteessa julistettu poikkeustila, eikä pelkästään kisojen ajaksi, vaan erikoislait ovat voimassa aina vuoteen 2002 asti”, kertoo Toronton yliopiston sosiologian professori Helen Jefferson Lenskyj. ”Se sopii hyvin poliitikoille, jotka haluavat lain ja järjestyksen nimissä laittaa kuriin lähinnä järjestyshäiriöitä aiheuttavat vietnamilaiset siirtolaiset ja aboriginaalit.”
Lenskyjn mukaan erikoislait ovat vakava ongelma, johon Yhdistyneiden kansakuntien pitäisi puuttua. ”Näissä laeissa on kysymys pyrkimyksestä kaventaa tiettyjen ihmisryhmien – siirtolaisten, aboriginaalien ja mielenosoittajien – oikeuksia.”
Professori Lenskyj arvioi, että Sydneyhin kokoontuu olympialaisten aikana noin 20 000-30 000 mielenosoittajaa, joista suurin osa on antiolympia-aktivisteja sekä aboriginaaleja. Viranomaisten ennakkovalmisteluista huolimatta Lenskyj pitää väkivaltaisia yhteenottoja poliisiin ja mielenosoittajien välillä mahdollisina, eikä syyttä. Kun Australian hallitus kieltäytyi tunnustamasta rotupoliittisia aboriginaalilapsien pakkohuostaanottoja viime toukokuussa, aboriginaalien johtaja Charles Perkins uhkasi, että kisojen aikana syttyy autoja ja rakennuksia tuleen.
Sydneyn mielenosoitusrajoitukset ovat yksi esimerkki siitä, kuinka olympialaiset eivät ole enää pelkkä onnenpotku isäntäkaupungin asukkaille. Kun olympialaiset saapuvat kaupunkiin, ympäristö joutuu koetukselle, vuokrat ja kiinteistöjen hinnat nousevat pilviin ja taloudellinen voitto sekä pr-hyöty tallaavat ihmisoikeudet alleen.
”Käytännössä kaikissa kesäolympialaisten isäntäkaupungeissa viimeisten 20 vuoden aikana on dokumentoitu kisojen aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia köyhiin ja asunnottomiin”, Lenskyj sanoo. Kerätessään vuodesta 1993 lähtien aineistoa Sydneyssä kirjaansa Inside the Olympic Industry Lenskyj sai havaita sen omin silmin. ”Häikäilemätön ja ahne olympiateollisuus ei välitä tippaakaan ihmisoikeuksista tai sosiaalisista kysymyksistä.”
Kun ottaa huomioon kaikki kisojen kielteiset vaikutukset, voiko tavallinen ihminen hyvällä omallatunnolla matkustaa Sydneyhin tai seurata kisoja televisiosta?
Kisalähetyksien seuraamista professori Lenskyj suorastaan suosittelee. Kun ihmiset ympäri maailman seuraavat kisalähetyksiä, toteutuu vanha ajatus olympiakisoista kaikkia kansoja yhdistävänä tapahtumana. Eikä television katselu hyödytä taloudellisesti ketään, jollei katselija tule aivan aivopestyksi ja tuhlaa rahojaan sponsoreiden ja mainostajien tuotteisiin.
Sydneyhin matkustamiseen Lenskyj suhtautuu varauksellisemmin. Jo pelkkä matka Australiaan mistä tahansa maailman kolkasta maksaa. Kun päälle lasketaan huippukalliit pääsyliput sekä majoitukseen ja ruokailuun ympätyt kisalisät, olympiaelämys paikan päällä ei Lenskyjstä ole hintansa arvoinen. ”Minun ruohonjuuritason neuvoni on: älkää antako rahojanne olympiateollisuudelle.”
Juhana Rossi
