Professori viisas

T:Teksti:

Älähtääkö koira, kun kalikka sattuu kipeästi juuri oikeaan kohtaan? Ainakin Helsingin Sanomat haukkui elokuussa professori Markus Jäntin pataluhaksi, kun hän arvosteli hallituksen suunnittelemaa veroalea – perinteistä porvareiden lempinäkemystä järkevästä taloudenhoidosta.
    Pääkirjoituksessaan Helsingin Sanomat kutsui Taloussanomissa kantaansa veroalennuksiin esitellyttä Jänttiä amatööripoliitikoksi, jonka olisi syytä jättää spekuloinnit itseään viisaampien oikeiden poliitikkojen huoleksi. Jottei ilkeily olisi jäänyt puolitiehen, pääkirjoitus nimitti Jänttiä vielä ”professori viisaaksi”.
    Hesari ei ole ainoa paikka, jossa Jäntti on herättänyt voimakkaita tunteita. Teollisuuden ja työnantajien (tt) ekonomistikollega ei epäröi määritellä Jänttiä kerettiläiseksi, kun taas toisen kollegan ensiarvion mukaan mies on kansainvälisesti arvostettu huippututkija.
    Viileästi tarkasteltuna Jäntti on kumpaakin. Kerettiläisyys viittaa Jäntin maailmankuvaan, vasemmistolaisuuteen, sekä kantaan verotuksesta. Huippututkijuudesta todistaa Jäntin nimitys Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professoriksi harvinaisen nuorena, vain 34-vuotiaana.
    Kansantaloustieteilijänä tuore professori kieltää olevansa vääräuskoinen tai edes toisinajattelija. Sen sijaan monia kollegoitaan kärjekkäämpi hän myöntää olevansa. Siinä missä taloustieteilijät yleensä vaikenevat, eivätkä ota osaa julkiseen keskusteluun, Jäntillä riittää sanottavaa. Tai kuten eräs tutkija sanoo: ”Markus on äärettömän arrogantti ja paha suustaan, loistotyyppi.”

Mitä helsingin sanomista ammuttuun täyslaidalliseen tulee, Jäntti myöntää, että ”totta kai sellainen pysäyttää. Maan johtava lehti linjaa pitävänsä amatööripoliitikkona kansantaloustieteen professoria, joka on sitä mieltä, että valtiovarainministeriön arvio veroalesta ei ole oikea”.
    Läimäyksen jälkeen Jäntti kertoo tukeutuneensa siihen, että tutkijana hänen ansionsa ovat muualla. Niitä ei suomalaislehden pääkirjoitus kumoa. Iskua on vaimentanut myös kesällä syntynyt lapsi.
     Tapaus pyörii kuitenkin selvästi professorin ajatuksissa.
    ”Esimerkiksi Suomen Pankin pääjohtaja esitti keväällä useamman kerran 5-15 prosentin leikkauksia julkiselle sektorille. Sitä ei kuitenkaan pidetä poliittisena lausuntona, vaikka Suomen Pankin johtaja tunkeutuu selvästi eduskunnan ja hallituksen tontille.”
    ”Voin olla veroalen suhteen väärässä, siitä ei ole kysymys. Ennemmin tässä on kysymys julkisen keskustelun laadusta. Helsingin Sanomat penää arvokeskustelua, ja kun piispat sitten käyvät arvokeskustelua, heitä mollataan siitä”, Jäntti valittaa.
    ”Suomalainen julkinen keskustelu on aika heikkolaatuista. Siihen ovat syypäitä virkamiehet, lehdistö ja myös tutkijat”, hän lataa.
    Kahdenkeskisessä keskustelussa Jäntti hapuilee ja pureskelee välillä sanojaan – ehkä siksi, että hän on kaksi-, tai pikemminkin kolmikielinen. Jäntin kotona puhuttiin suomea ja ruotsia, ja alle kouluikäisenä Jäntti, pankinjohtajan poika, vietti isänsä työn vuoksi useita vuosia Lontoossa.
    Sana evidenssi, todistusaineisto, toistuu Jäntin lauseissa. Sekä väitteitä esittäessään että niitä kumotessaan hän vetoaa evidenssiin tai sen puutteeseen.
    ”Pidän itseäni kriittisenä. Kyselen evidenssiä – nimenomaan Suomea koskevaa evidenssiä – kun joku jotain väittää, ja antaudun mielelläni asiakeskusteluihin. Joskus tosin tulee valittua kommentteihin liian voimakkaita sanoja, mutta kyllä minä sanojeni takana seison.”
    ”Kriittisen keskustelun avulla voin vaikuttaa yhteiskuntaan. Siinä mielessä ajattelen äärimmäisen konservatiivisen tieteellisesti: on joukko väitteitä, joista osa on totta, ja niiden mahdollisesti tosien väitteiden joukosta pitää erottaa väärät väitteet pois.”

Juuri kriittisyys, terve epäily, johdatti Jäntin aikoinaan Åbo Akademissa yhteiskuntatieteiden pariin.
    ”Innostuin taloustieteestä opintojeni alussa. Näin, että kyse oli erittäin merkittävistä asioista. Valtavia rahasummia ohjataan tai jätetään ohjaamatta taloustieteellisen argumentoinnin tai sen puutteen tähden. On mekanismeja, jotka estävät tai edistävät ihmisten hyvinvoinnin toteutumista”, Jäntti perustelee valintaansa.
    Maisteriksi Jäntti valmistui laman ollessa pahimmillaan, ja tutkijaksi jatkaminen tuntui järkevältä.
    Akateemisen uran valintaan vaikutti myös vapaus. ”On hienoa olla työssä, jossa voi vapaasti käyttää aikaa myös ei määrättyjen kysymysten käsittelyyn. Suurimman osan aikaa teen mitä haluan, toimin yhteiskunnallisten kysymysten parissa”.
    ”Toisaalta tulonjaosta ja köyhyydestä kiinnostuneille on aika niukasti töitä akateemisen maailman ulkopuolella, ehkä hallinnossa tai tutkimuslaitoksissa”.
    Potkua uralleen nuori tutkija kävi hakemassa Yhdysvalloista. Sieltä hän kertoo saaneensa itseluottamusta sekä empiirisessä tutkimuksessa että kansainvälisten julkaisujen laatimisessa. Jäntin itseluottamuksella on myös kovaa katetta. Åbo Akademissa hyväksytystä väitöskirjastaan Jäntti sai laudaturin, korkeimman mahdollisen arvosanan.
     Ennen valintaansa Tampereen yliopiston professoriksi Jäntti oli tutkijana Suomen Akatemiassa ja Palkansaajien tutkimuslaitoksessa. Takanaan hänellä on myös väliaikainen professuuri Michiganin yliopistossa amerikkalaisen tiedemaailman terävimmässä kärjessä.
    ”Jenkkien taloustieteilijät ovat huomattavasti suomalaisia heterogeenisempi joukko ja he suhtautuvat myös rehellisemmin omiin arvoperusteisiinsa. Eri suuntia edustavat ovat valmiita keskustelemaan keskenään. Myös hallinnossa hyödynnetään ja selvitetään asioita perinpohjaisesti”.

Poliittiselta kannaltaan jäntti tunnustautuu vasemmistolaiseksi. Vasemmistolaisuus ei ole hänelle mikään tietty ideologinen kehikko, vaan samaistumista tiettyihin arvoihin. Puoluesidoksia hänellä ei ole.
    ”Tässä nimenomaisessa tilanteessa on helppoa identifioitua vasemmistolaisina pidettyjen ajatusten kanssa”, Jäntti toteaa. ”Äänestän vasemmistoa ja olen kyllä käynyt Suvi-Anne Siimeksen kanssa keskusteluja.”
    Jäntin mukaan on väärin, että taloustieteilijät jaetaan Suomessa kahteen ryhmään: taloustieteilijöihin ja vasemmistotaloustieteilijöihin.
    ”Porvarillista ja konservatiivista maailmankatsomusta pidetään ei-poliittisena, muut ovat poliittisia”, hän ihmettelee. ”Oikeistolainen ajattelu on vallalla ja sitä pidetään itsestään selvänä. Olisi kiinnostavaa kuulla vastauksia, jos tt:n taloustieteilijöiltä tai valtiovarainministeriön virkamiehiltä kysyttäisiin, ovatko he oikeistolaisia.”
    ”Esimerkiksi keskustelu julkisesta taloudesta antaisi myöten muitakin ajatuksia kuin että julkista taloutta on supistettava. Voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta monet vasemmistolaisiksi leimatuista näkemyksistä ovat täysin epäpoliittisia”.
    Veroalea ovat nykyisessä suhdannetilanteessa kritisoineet Jäntin ohella myös muun muassa kansainvälinen valuuttarahasto imf sekä oecd.
    Taloustiedettä ei voi Jäntin mukaan harjoittaa, ellei ota jotain yhteiskunnallista tai poliittista kantaa.
    ”Kansantaloustieteestä tekee yhteiskuntatieteen jokin näkemys siitä, mikä politiikka tai toimenpide edistää jollakin tavalla mitattua hyvinvointia. Se ei tee tieteestä tai tutkimuksesta epäoikeudenmukaista, puolueellista tai amatööripolitiikkaa. On myös tietenkin mahdollista, että kysymyksenasetteluja ohjaavat muut kuin yhteiskunnallisesti merkittävät asiat. Mutta harvoin tällaisesta tulee merkittävää yhteiskuntatiedettä.”
    Tutkimuksen laadun takaa Jäntin mukaan tutkijayhteisö, joka kommentoi kunkin tutkimuksen tieteellistä arvoa.

Jäntti uskoo perinteiseen hallintoa tukevaan yhteiskuntatieteeseen.
    ”Asioihin liittyy todennäköisiä myönteisiä ja kielteisiä asioita. Hyvä päätöksenteko ottaa molemmat huomioon ja pyrkii parhaimpaan vaihtoehtoon. Jos tällaisen tarkastelun jälkeen halutaan alentaa tuloverotusta, se on poliittinen päätös. Mutta jos valmisteluvaiheessa ei oteta eri vaihtoehtoja huomioon tai päinvastoin niitä vähätellään, se on omituista. Ei sellaista voi hyväksyä”.
    Äskettäiseksi esimerkiksi, evidenssiksi, Jäntti valitsee muun muassa budjettineuvotteluihin liittyneen selvityksen työttömyysturvan porrastuksesta.
    ”Itse uskon, että työttömyysturvan porrastuksella on tilastollisesti merkitsevä työttömyyden kestoa lyhentävä vaikutus. Selvityksen arvio on oikea, mutta selvitysosassa kaiken vastakkaisen todistusaineiston tarkastelu oli laiminlyöty. Suomessa on aiemmin ollut käytössä porrastettu työttömyysturva, mutta paperissa ei ensinkään otettu aiempia kokemuksia esille. Miksi kielteisiä seikkoja ei lainkaan tuotu esiin?” Jäntti ihmettelee.
    ”Voi olla, että olen kaheli ja hullu, joka on menestynyt tiedemaailmassa vain uuden julkaisujen laskentakaavan takia, ja muuten olisin ajatusten tunkiolla. Mutta kovasti haluaisin kuulla vasta-argumentteja tähän näkemykseeni.”
    Jäntti sanoo, että vika ei ole vain valtionvarainministeriön valmistelussa, vaan myös taloustieteilijöiden yhteisössä ja lehdistössä. Taloustieteilijöiden tulisi osallistua ja lehdistön puolestaan valvoa.
    ”Esimerkiksi tutkimusrahoituksessa on siirrytty paljon malliin, jossa ministeriöt rahoittavat tutkimusta joko suoraan tai Suomen Akatemian kautta. Ovatko tutkimustulokset parhaita mahdollisia, jos Suomen Akatemian lamahanketta koordinoidaan valtionvarainministeriön alaisesta Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta vatt:sta?”
    ”En usko salaliittoihin, eikä kyse tässä tapauksessa ole välttämättä edes itsesensuurista. Kysymys on periaatteellinen”, Jäntti tuumaa. ”Koen, että niin kutsuttu joustavampi valtiontalouden hallinta on tehnyt kriittisen yhteiskuntatutkimuksen vaikeammaksi. Vakinaisen viran turvin on paljon turvallisempaa arvostella ministeriöitä, joissa nimetyt henkilöt tekevät päätöksiä, kuin silloin, jos on heidän päättämänsä tutkimusrahoituksen varassa.”
    Kollegoidensa mukaan Jäntti suhtautuu työhönsä ja ylipäätään yhteiskuntaan intohimoisesti. ”Minut voi tulla herättämään vaikka keskellä yötä, ja osaisin vastata tutkimustani koskeviin kysymyksiin”, hän toteaa.

Työasioiden ohella jäntti on myös intohimoinen ohjelmistomonopolien vastustaja. ”Microsoftin tavara on sekä kallista että sekundaa eikä sovellu työhöni”, hän toteaa.
    ”Moni taloustieteilijä käyttää tietokonettaan päivittäin problematisoimatta monopolituotetta. Tämä on asia, johon voi selvästi arkielämässä vaikuttaa.”
    Linux saa Jäntin sydämen lämpenemään, ei kuitenkaan Microsoftin kilpailijana, vaan hyvänä tuotteena. Tästäkin Jäntti löytää kritiikin paikan.
    ”Lehdissä kirjoitetaan teknologiasta yritysten hyvinvoinnin kannalta. Ikään kuin sellaista olisi edes olemassa. Harvoin kysytään, mikä on ihmisen hyvinvoinnin kannalta parasta.”
    Intohimoisen työnteon vastapainoksi Jäntti viettää vapaa-aikaansa lunkisti. ”Vaipanvaihdon ohella harrastan ruuanlaittoa, lenkkeilyä ja nukkumista. Lenkkeily on oikea harrastus”, Jäntti sanoo.
    Jäntin veli Pontus on yksi parhaimmista suomalaisista sulkapalloilijoista kautta aikojen, eikä Jäntti itsekään ole tässä kivikovassa mailapelissä pekkaa pahempi. Teini-ikäisenä hän pelasi maajoukkuetasolla. Mutta kuten kansantalouden hoidon, Jäntti haluaa urheilun olevan muutakin kuin pelkkää yksilön voiton tavoittelua.
    ”Olin sulkapallossa surkea kaksinpelaaja, hyvä nelinpelaaja ja erittäin hyvä sekanelinpelaaja. Osasyy on se, että nelinpelissä on muitakin motiiveja voittaa kuin halu voittaa itse, nimittäin solidaarisuus.”

Heikki Valkama
Kuva: Ville Palonen