Yhä useampi professori häipyy paremman palkan houkuttelemana yksityisen työnantajan palvelukseen. Eikä tarvitse kysyä miksi. Akateemisen uran valinneet huippuasiantuntijat saavat julkisen alan kehnointa palkkaa, kertoi valtion työmarkkinalaitoksen vuosi sitten ilmestynyt Valpas-raportti. Tänä syksynä palkkakuilua yritys- ja yliopistomaailman välillä yritetään kuroa umpeen parantamalla akateemisen opetushenkilökunnan palkkoja.
Valpas-raportti kertoo, että samaan aikaan kun yksityiset yritykset ovat valmiita maksamaan yhä enemmän koulutetusta työvoimasta, ovat valtion palkat jääneet keskimäärin viisi prosenttia jälkeen työmarkkinoiden yleisestä tasosta. Talouselämä-lehden julkistamien tietojen mukaan yksittäisiä huippuosaajia etsivät firmat tarjoavat jopa nelinkertaisia palkkoja julkisen puolen palkkoihin verrattuna. Akateemisista huippuosaajista kilpaillaan erityisesti biotekniikan ja tietotekniikan aloilla.
Myös ne professorit, jotka jatkavat uraansa korkeakoulumaailmassa, käyttävät yhä enemmän ajastaan lisäansioiden hankkimiseen liike-elämän ja teollisuuden palveluksessa.
Esimerkiksi teknillisen korkeakoulun tietoliikenneohjelmistojen ja multimedian professori Arto Karilan konsultointiyrityksen liikevaihto oli viime vuonna noin miljoonan markkaa, kertoo Talouselämä-lehti. Professorin virkapalkka alkaa kahdestakymmenestätuhannesta markasta.
Konsultoinnin ohella professorit leventävät leipäänsä kuulumalla yritysten hallituksiin. Esimerkiksi Helsingin kauppakorkeakoulun kansainvälisen liiketoiminnan professori Reijo Luostarisella on hallituspaikkoja useissa yrityksissä.
Professorikato on tiedostettu varsinkin teknillisten ja kaupallisten alojen korkeakouluhallinnossa. Näillä aloilla on jouduttu jopa antamaan huomautuksia yritysmaailmaan liiaksi uppoutuneille professoreille. Hallintoa on huolestuttanut paitsi professoreiden kyky hoitaa virkatehtäviä myös moniammattilaisten henkinen jaksaminen.
Siinä missä markkinoinnin, laskennan tai tietotekniikan osaajat viedään käsistä, saa moni muu ala olla rauhassa. Humanistien ja valtiotieteilijöiden palkkausongelmat näkyvät lähinnä työmotivaation puutteena ja oman alan sekä osaamisen vähättelynä. Rohkeimmat tosin ennustavat, että tulevaisuudessa myös näiden alojen asiantuntijoiden kysyntä kasvaa yrityksissä.
Aivan vieras ilmiö professoripako ei yliopistossakaan ole.
”Meillä ongelma keskittyy tietotekniikan alalle. Tietotekniikan osaajiemme kanssa olemme muutaman kerran keskustelleet muiden tehtävien vaikutuksesta viranhoitoon. Yleensä kehno palkkaus näkyy muulla tavalla kuin henkilökuntakatona”, Yliopiston henkilöstöosaston johtaja Ulla Mansikkamäki kertoo.
Tähän saakka yliopistovirkojen täyttäminen on tavallisesti onnistunut ilman suurempia ongelmia. Tosin on epäilty, että viranhakuvaiheessa osa parhaista asiantuntijoista on jo hakeutunut muihin tehtäviin. Muuten palkkavaje on näkynyt yliopistolla työntekijöiden uupumuksena ja oman työn heikkona arvostamisena. Viimeksi näihin ongelmiin kiinnitti huomiota akava:n puheenjohtaja Risto Piekka järjestön juhlaseminaarissa.
Ammattiliittojen vaatimuksille parantaa yliopistojen palkkausta antaa pontta vaara, että yliopistosta tulee jonkinlainen osaajaroskis, jonne jäävät ne tutkijakoulujen kasvatit, joita yritysmaailma ei huoli. Suurten ikäluokkien lähtiessä eläkkeellä ammattitaitoisen työvoiman kysyntä kaikilla aloilla kiristyy, ja varsinkin opettajia pidetään heikoimpana lenkkinä tässä asetelmassa.
Palkkauksen osalta muu opetushenkilökunta on samassa veneessä professoreiden kanssa, tosin sillä erotuksella, että heidän rekrytoitumisensa yrityksiin on vaikeampaa. Silti esimerkiksi tieto- ja sähkötekniikka kärsivät opettajapulasta. Erityisesti alkuvaiheen opetusta antavat usein tutkintoa suorittamattomat opiskelijat.
”Meillä rahaa yritetään kohdentaa juuri nuorten asiantuntijoiden ja nuoremman opetushenkilökunnan palkkaamiseen”, kertoo henkilöstöosaston lakimies Ritva Laiho Helsingin yliopistosta. Yliopiston nuoremman opetushenkilökunnan motivaatiota heikentää uusi työkulttuuri. Pätkätyöt merkitsevät pätkäpalkkoja nuorille tutkijoille ja opettajille.
Myös opiskelijajärjestöjä huolettaa yliopistojen opettajapula.
”On selvää, että jos epävarmasta ja projektiluontoisesta työstä maksetaan yksityisellä puolella 20 000 tai 30 000 markkaa ja yliopistolla melkein kymmenentuhatta vähemmän, on epätodennäköistä, että työhön jäädään vain arvonimen vuoksi”, toteaa Tuomas Kurttila, Suomen Ylioppilaskuntien Liitosta (syl) hallituksen koulutuspolitiikasta vastaava jäsen.
Paitsi yliopiston työsuhteet, myös työn sisältö on vähitellen muuttunut. Yliopiston opettajat ja professorit eksyisivät ehkä harvemmin liike-elämän laveille poluille, jos huonosti palkattuun alaan ei liittyisi turhaksi koettua byrokratiaa ja aikaa jäisi tutkimukseen ja opetukseen.
Professoriliitto on useaan otteeseen valittanut byrokratian tunkeutumisesta professorin arkipäivään, jossa opetusvelvollisuuksilta jää muutenkin vähän aikaa tutkimukselle.
Anna-Kaisa Pitkänen
Kuva: Katriina koskinen
