Millaisessa todellisuudessa elää puolue, jonka päähuolia ovat vuosikymmenien ajan olleet alkoholi, abortit ja porno? Puolue, jonka kansanedustajat saadaan kulttuurikeskustelemaan vain, jos taidenäyttelyissä ja tv-ohjelmissa on homoerotiikkaa? Jonka puoluekokouksissa veisataan virsiä ja joka vierailee hallituksessa kieltämässä salmiakkikossun?
Monen mielestä Kristillinen liitto elää moralistisessa, ahdasmielisessä ja vanhanaikaisessa maailmassa, jota sietäisi tuulettaa. Hurskastelusta ja puolueen ja seurakunnan toisiinsa sekoittamisesta ovat huolissaan myös puoluesihteeri Milla Kalliomaa, 35, ja puolueen ainoa europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola, 40, joka on sanonut saaneensa varsin epämiellyttävän leiman liittyessään puolueeseen reilu vuosi sitten.
”Ennen olin hyvin koulutettu urbaani nuorehko nainen, jonka ei tarvinnut kärsiä liioista ennakkoluuloista. Nyt olen idiootti”, Korhola kirjoitti hiljattain Alueuutisten kolumnissaan.
Iltismoralismia
Milla Kalliomaa sanoo, että kristillisten imagoa hallitsee iltapäivälehtimoralismi.”Osittain imago on itse omalla toiminnalla ansaittu ja osittain meiltä lypsetään kannanottoja”, Kalliomaa miettii.
Kristilliset ovat kierteessä: kun aiheena on viina, homot tai moraalinen holtittomuus, heiltä tivataan kommentteja, joille voi naureskella. Toisaalta huoli maailman arveluttavasta menosta kumpuaa niin syvältä, että osa kristillisistä paasaa pyytämättäkin.
”Arvostan näiden ihmisten vilpittömyyttä, mutta tietysti jatkuva kielteinen kommentointi on kauhean taitamatonta”, Kalliomaa sanoo.
Puolueessa on kolmea kantaa imagon uudistamiseen: nimen- ja suunnanvaihtajia, nimen- muttei suunnanvaihtajia ja ei-minkään-vaihtajia mutta hengellisyyden lisääjiä.
Mika Ebeling, 35, edustaa nimen- muttei suunnanvaihtajia. Hän on puolueen toinen varapuheenjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja Kansanlähetyksen piiripastori.Ebelingistä iltapäivälehtijulkisuus ei tee hallaa puolueen imagolle, vaan esilläolo on tärkeää.
”Jos saamme perustella näkemyksemme itse, olemme vahvoilla”, Ebeling sanoo.Kristillisten huoli tv-sarja Salatuista elämistä lähti puolueen Kuopion piiristä; piiri halusi agitoida väkeä ostoboikottiin. Lisäksi sarjaa paheksui kansanedustaja Päivi Räsänen. Ally McBealin naisten suutelukohtausten kommentit saatiin Räsäseltä ovelasti johdatelluilla kysymyksillä, Kalliomaa arvelee.
Jeesus-eksploitaatio
Mika Ebeling oli ensimmäisiä älähtäjiä ruotsalaisen valokuvaajan Elisabeth Ohlsonin Ecce homo -teossarjasta. Ecce homo -näyttely on osa Helsingin kulttuurikaupunkivuotta, ja valokuvissa Jeesus on kristillisten mielestä epäsopivassa seurassa. Toimi Kankaanniemi keräsi 34 kansanedustajan nimet vetoomukseen, jossa vastustettiin näyttelyn järjestämistä.
Jos näyttelyä ei saada peruutettua, vähintä olisi, ettei helsinkiläisten veromarkoilla tueta moista näyttelyä, Ebeling vaatii.
Milla Kalliomaan mielestä Ecce homo loukkaa kristillistä maailmankuvaa syvällä tavalla.
”Ainakin minulle on olemassa vielä pyhiä asioita. Kuvissa käytetään Jeesusta erittäin vahvasti hyväksi tietyn ihmisjoukon omien tavoitteiden ajamiseksi.”
Kalliomaa ei halua halveksia seksuaalisten vähemmistöjen oikeutta puolustaa omaa näkemystään tai elämäntapaa, mutta näyttelyssä oikeuksia puolustetaan hyväksikäytön avulla ja kristittyjä provosoimalla, hän sanoo.”Jos kyseessä on vastaisku sille, että koetaan kristittyjen lyövän seksuaalista vähemmistöä, isku on todella kova. Jokainen tietenkin miettiköön, onko näin toimittu. Sellaiseen ei ole lupa.”
Kalliomaan mielestä kyse on arvovalinnoista: mitä kristilliset haluavat tukea ja mille luoda maaperää. Kristillinen liitto lähtee siitä, että Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi ja että perhe, nimenomaan avioliitto, on kestävän yhteiselämän perusta.
Mika Ebelingin mielestä poikkeavien elämänmuotojen tukeminen ei ole tervettä yhteiskuntakehitystä, ja siksi kristilliset vastustavat esimerkiksi homoliittojen rekisteröimistä.
Ebeling on pohtinut, mikä voisi loukata homoaktivisteja samalla tavalla kuin Ecce homon kuvat kristillisiä.”Tilannetta voisi verrata siihen, että Tom of Finlandista julkaistaisiin rienaavia kuvia ja sanottaisiin, että se on taidetta.”
Tiukasti keskustassa
Kristillinen liitto perustettiin vuonna 1958, ja sillä on jäseniä noin 15 000.”Varsinkin alkuvaiheessa puolue edusti vahvasti uuspietististä herätysliikekristillisyyttä. Varsinaisen läpimurtonsa puolue teki 1970-luvulla, jolloin se sai ensimmäisen edustajansa eduskuntaan”, sanoo Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti Hannu Mustakallio Helsingin yliopistosta.
Nyt kansanedustajia on kymmenen, ja puolueen jäsenkuntaa tarkastelemalla vaikuttaa siltä, että helluntailaiset ovat Suomen parlamentaarisesti parhaiten edustettu kansanosa. Suomessa on tosin vain noin 45 000 helluntailaista, mikä ei vielä ihan riitä puolueen kannatuslukemiin viime eduskuntavaaleissa, joissa se keräsi 4,5 prosenttia annetuista äänistä eli kaikkiaan reilut 111 000 ääntä.
Kannattajakunta on kirkon konservatiiveja; ääniä tulee niin sanotuista uuspietistisistä suuntauksista ja vapaisiin kirkkokuntiin kuuluvilta, sekä tietenkin ihan tavallisilta luterilaisilta. Seurakunta on siis sekalainen, mutta ainakin yhdessä asiassa yksimielinen: Raamattu on kaiken perusta.Helluntailaiset ovat kuitenkin historiallisesti olleet varsin jähmeitä yhteiskuntakeskustelijoita. Vasta 1960- luvun radikaalivasemmistolaisuus ja uhka siitä, että keskiolut tulee maitokauppoihin ja aborttilainsäädäntö sekä huoli uskonnonopetuksesta saivat helluntailaiset politisoitumaan ja ylipäätään äänestämään.
Kekkosen aikana puoluetta pidettiin äärioikeistolaisena, nyt se on poliittisesti lähellä keskustaa, keskustan apupuolueeksikin kutsuttu.”Virallisella taholla luterilainen kirkko ei ole ollut mitenkään innostunut siitä, että uskonto politisoituu. Missään nimessä ei ole haluttu, että Kristillinen liitto käyttäisi kirkon mandaattia”, Mustakallio sanoo.
Lestadiolaisia puolueessa ei ole mukana, vaikka muuten lestadiolaiset ovat aina olleet poliittisesti tiedostava liike. Lestadiolaisten aatemaailmaa on kuitenkin parhaiten vastannut keskusta, eivät kristilliset.
Ääniä abortoiduilta?
Mika Ebelingillä on tapana sanoa ajatuksensa varsin suoraan, ja hänen päävaaliteemansa eduskuntavaaleissa oli abortin vastustaminen. Sanomaa vahvistettiin kuvilla, joiden rinnalla eccehomoilut ovat kuin Vartiotorni-lehden kuvitusta: Ebelingin internetsivuilla on kohdusta kaavittujen sikiöiden kuvia.
Ebeling kieltää tiukasti, että aborttiteema olisi populismia.”Kuinka monta ääntä saan abortoiduilta lapsilta?”
Hänen mielestään poliitikon ei tule ensisijaisesti tavoitella ääniä, vaan ajatella ja ajaa asioita, jotka ovat oikein.Abortin ottaminen päävaaliteemaksi ei ollut Ebelingille helppoa. ”Kysyin itseltäni, mikä todella on suurin yhteiskunnallinen epäkohta tämän päivän Suomessa. Ja jos ihmiseltä viedään henki, enempää ei voi viedä.”
Ebeling katsoo, että kristillisten vaalivoittoon oli osaltaan vaikuttamassa hänen kampanjansa, joka nosti aborttiteeman yhdeksi vaalikysymyksistä. Ebeling itse ei tosin tullut valituksi eduskuntaan. Kristillisten kansanedustajia ovat Leea Hiltunen, Jouko Jääskeläinen, Kari Jääskeläinen, Bjarne Kallis, Toimi Kankaanniemi, Marja-Leena Kemppainen, Leena Rauhala, Päivi Räsänen, Ismo Seivästö ja Sakari Smeds.
Tarkoittaako sana suvaitsevaisuus kristillisille jotain muuta kuin muille?”On sääli, jos suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, ettei ongelmiin voi puuttua ja sanoa rohkeasti, että emme pidä jotakin hyvänä”, Kalliomaa sanoo.
Hänestä vaikuttaa siltä, että kaikki muu pitää suvaita paitsi kristillisiin arvoihin pitäytyvää ajattelu, koska se on automaattisesti ahdasmielistä. Suvaitsemattomuutta on myös ahdasmieliseksi leimaaminen. ”Ei kaikki arvopuhe ole moralismia.”
Ebeling kysyy, mitä esimerkiksi kokoomuksen puolueohjelmassa mainittu pluralismi, moniarvoisuus, oikein tarkoittaa. Ebelingin mielestä moniarvoisuus tarkoittaa sitä, että pallo on hukassa: ei tiedetä, mitkä arvot ovat parempia kuin toiset.”Kyllä puolueella pitää olla oma arvopohja, jota se pitää parhaana ja jota se edistää”, Ebeling linjaa.
Raamattuvyöhyke
Puolueessa on vielä paljon väkeä, joka haluaa entisestään lisätä puolueen hengellisyyttä. Varsinkin Keski-Suomessa on puolueen sisäinen oppositio. Keski-Suomen oppositio kannattaa puolueen entistä puheenjohtajaa Toimi Kankaanniemeä, joka nykyisin usein on napit vastakkain puoleen nykyisen puheenjohtajan Bjarne Kalliksen kanssa.
Jyväskyläläinen kaupunginvaltuutettu, lastentarhanopettaja Juhani Starczewski, 44, yhdistää surutta hengellisyyden politikointiin. Starczewski on saanut Jyväskylän valtuuston ja muutamat lautakunnat aloittamaan kokouksensa rukoushetkillä. Hän on myös lahjoittanut satoja Kymmenen käskyä -huoneentauluja muun muassa presidenteille ja ministereille.
Hän on järjestänyt myös roomalaiskatolisuusseminaareja ja mikrosiruseminaareja, joissa keskusteltiin, uhkaavatko puhelinkortit ja muut mikrosirut yksilöiden koskemattomuutta. Mikrosirua pidettiin ilmestyskirjan pedon merkkinä.
Starczewski määrittelee itsensä raamatulliseksi kristillisen liiton jäseneksi.”Raamattu puhuu esivallasta Jumalan asettamana. Voin olla perinteistä linjaa kannattava, mutta kaikkien sitä kannattavien kanssa en aina ole raamatullisesti samoilla linjoilla”, Starczewski sanoo.
Starczewski saattaa valtuustossa heristää Raamattua ja sisällyttää puhei-siinsa opettavaisia kertomuksia. Puolueen nimenmuutosta Starczewski ei kannata, linjan terästystä kuitenkin.”Voisimme olla enemmän vastakaiku kuin kaiku vastaan. Minun Vapahtajani tuli vapahtamaan syntisiä, ei tuomitsemaan”, hän jatkaa siteeraamalla ensimmäisen korinttilaiskirjeen viidettä lukua muistuttaakseen, että tuomiovaltaa voidaan Raamatun mukaan käyttää seurakunnassa uskovien välillä, mutta ulkomaailmassa toimitaan lakien ja asetusten mukaan.
”Jumala rakastaa syntisiä muttei syntiä. Kaikkivaltiaalla Jumalalla on halu auttaa myös yhteiskunnallisissa asioissa, jos emme itse tee tyhjiksi ’perinnäissäännöillämme’ ja epäuskollamme näitä mahdollisuuksia”, Starczewski sanoo.
Ideologialiturgiaa
Kun seurakunta-aktiiveistakin puolueen meno tuntuu liian fundamentalistiselta, ei ole ihme, ettei puolue ole juuri saanut jäseniä hihhulipiirien ulkopuolelta.
Milla Kalliomaan mielestä puolueessa on viisasta minimoida Raamatun siteeraaminen. Puolueen on kristillisdemokratisoiduttava, jos se mielii lisää kannatusta tapaluterilaisten joukosta.Vielä viime puoluekokouksessa ei ollut uudistusten aika: nimenmuutos kaatui äänestyksessä.
Kalliomaa on mukana työryhmässä, joka on valmistellut puolueelle keskustelumateriaalin kristillisdemokraattisesta ideologiasta.Kalliomaasta puolueen olisi syytä keskustella syvästi tulevaisuudestaan. Nimenvaihdos selventäisi hänestä puolueen identiteettiä.
”Ideologiakeskustelu toisi itseymmärrystä tähän joukkoon, kun pohdittaisiin, mitä kristillisdemokratia on, miten se niveltää kristillisen arvomaailman politiikkaan ja mikä asema Raamatulla voi politiikassa olla.”
Keskustelutilaisuuteen kristilliset tarvinnevat pitkäpinnaista eksegeettiä simultaanitulkkaamaan sitä jakeiden ja psalmien loputonta litaniaa, jonka puolueen raamatullinen väki ilmoille kajauttaa.
Milla Kalliomaa on itse toista kautta kristillisten kaupunginvaltuutettuna Lahdessa, ja hän aikoo asettua jälleen syksyllä ehdolle.Jos haluaa politiikassa tehdä kristillisyydelle oikeutta, itse uskosta tulee puhua todella vähän, Kalliomaa miettii. Voimakas hengellinen viritys johtaa hänen mielestään helposti väärinkäsitykseen: yleisö ei enää ymmärrä, mitä tarkoitetaan.
”Minusta uskonnon ja politiikan yhdistäminen voi olla jopa vaarallista”, Kalliomaa sanoo.
Anna-Liina Kauhanen
Kuva: Elisabeth Ohlsonin Ecce homo -teossarja
