Lavalla on muutama Marshall-vahvistin, mikkitelineitä ja rummut. Kello on viisi lauantai-iltapäivänä eikä ilmassa ole suuren urheilujuhlan tuntua. Kun juontaja Mari Vesala kuuluttaa ensimmäisen yhtyeen lavalle, katsomossa istuu neljä ihmistä. Ääni & vimma -bändikilpailun Koskelan aluekarsinta on käynnistymässä.
Yksi katsojista näyttää Ville Valolta. Jalka nykii rytmissä, kun Mikko Sippola kuuntelee keskittyneesti Carboela-yhtyeen AC/DC-mättöä.
Sippolalla on kisasta mieluisia muistoja. Kolme vuotta sitten hänen yhtyeensä Come Inside voitti Helsingin nuorisoasiainkeskuksen järjestämän kilpailun.”Ääni & vimma on Helsingin aloittelevien bändien MTV Music Video Awards”, Sippola sanoo.
”Tämä on äärettömän hyvä skaba. Kaikentasoiset bändit otetaan kehiin ja niille annetaan palautetta. Se on helvetin tärkeä asia bändille, joka ei välttämättä ole soittanut yhtään ainutta keikkaa.”
Nykymuodossaan viidettä kertaa järjestettävä Ääni & vimma on pääkaupunkiseudun bändeille ainutlaatuinen näytön paikka. Tapahtuma tarjoaa kaikille halukkaille mahdollisuuden esiintyä tuomariston ja yleisön edessä. Ennakkokarsintaa ei ole ja osallistuminen maksaa vain 50 markkaa.
Viime vuosina sana on levinnyt kehä kolmosen pohjoispuolellekin. Nyt 120 kilpailijan joukossa on bändejä Pohjanmaata myöten.
Leveä haara-asento
Kun Carboela on käyttänyt varttituntinsa, lavalle kömpii Kökkötraktori. Mari Vesala kertoo viiksekkäiden hyvinkääläisten keski-iäksi 22 vuotta. Basistin leveä haara-asento kavaltaa bändin Ramones-kopioksi ennen kuin nuottiakaan on soitettu. Yhtye laulaa kesästä ja pakkasesta. Katsojia on kymmenen.
Mikko Sippolan jalka jatkaa nytkimistään. ”Ei tämä soittotaidoltaan häviä Ramonesille, mutta aika selkeästi kuuluu vaikutteet läpi.”
Kolmen kappaleensa jälkeen Kökkötraktori eli Määttä, Toni, Masa ja Vileeni analysoivat esitystään tupakkapaikalla.
”Ihan hyvät fiilikset. Ruoka maistuu taas. Kyllä se vähän otti tuonne tajunnan päälle”, Toni huokaa helpottuneena.
Viisivuotias Kökkötraktori on osallistunut aiemmin pienemmän kokoluokan kisoihin Hyvinkäällä. Esikuva ylitse muiden on koko ajan ollut Ramones.
”Kyllä sitä on tullut sen verran kuunneltua, että joutui ostamaan cd-soittimen, kun kasetit rupes kulumaan puhki”, Määttä paljastaa.
Yhtye suhtautuu menestymismahdollisuuksiinsa toiveikkaasti, mutta jalat maassa.
”Jos mun mielipidettä kysytään, niin olishan se hienoa päästä jatkoon. Mutta onhan tuolla ehkä parempiakin soittajia, en mä tiedä, tuomarit päättäköön”, Toni sanoo.
”Jos ne tykkäs meistä, niillä on helvetin huono musamaku”, Määttä nauraa.
Vaikka kisan ykköspalkinto ei ole kuin 2 000 markkaa, Kökkötraktoria ja muita yhtyeitä kiehtovat kilpailumenestyksen avaamat uudet ovet. Kisan kautta ovat maineeseen nousseet muun muassa Rasmus, Grumps ja Come Inside.
Kilpailusta on tullut rockin SM-kisojen perillinen. Kun SM-kisat muutama vuosi sitten muuttuivat Jyrki Hit Challengeksi, tapahtumasta tuli levy-yhtiöiden puffauspaikka, eikä aloittelevilla bändeillä ole enää ollut kisoihin asiaa.
Kellarista kajahtaa
Istumapaikat alkavat käydä vähiin, kun tyttöbändi Ruotomieli soittaa omaa settiään. Pirteiden tyttöjen poppis ja pirtsakka ulkonäkö kiinnostavat 50-henkiseksi kasvanutta yleisöä. Piippuhyllyllä nelihenkinen tuomaristo järsii kyniään ja tekee merkintöjä.
Myös Sippola seuraa yhtyeen esitystä. Hänestä kisan taso vaikuttaa hyvältä.”Täältä löytyy todisteita siitä, että kyllä tuolla kellareissa kehittyy. Suomessa on valtavan paljon bändejä, jotka raastaa treenikämpillä, eikä pääse koskaan yhtään mihinkään.”
”Voisi kuvitella, että jos Come Insidea ei olisi koskaan perustettu, niin mä soittaisin vieläkin päätoimisesti Kökkötraktorin tasoisessa Baschbaschuk-nimisessä punk-orkesterissa. Me tehdään edelleen silloin tällöin demoja ja lähetetään pari biisiä johonkin punk-kokoelmaan.”
Kellaribändien keikkailumahdollisuudet eivät ole kummoiset. Varsinkin Helsingissä tarjontaa on niin paljon, että aloittelevien bändien on erittäin vaikea päästä soittamaan elävän yleisön eteen. Kaljakuppiloihin voi päästä pitkäjänteisellä vonkaamisella, mutta harvan kantti kestää soittaa yleisölle, joka ei ole yhtyeestä pätkän vertaa kiinnostunut.
”Sellaisia keikkapaikkoja, jotka ilmoittelee keikoistaan esimerkiksi lehti-ilmoituksin, on ihan muutama, ja kaikissa niissä on ihan vitun kova taso.”
”Jos meet Semifinaliin tai Oranssiin ihan minä tahansa iltana, niin kyllä siellä on aina niin hyviä bändejä soittamassa, että ne täyttää tietyt viihtymisen standardit.”
Sippolan saarna
Jo toinen Datsun 100 A kaartaa Koskelan nuorisotalon eteen. Autosta purkautuu pitkätukkaisia metallimiehiä kitaralaukkujensa kanssa. Tuimista ilmeistä huomaa, että kauden päätavoite on käsillä.
Samanaikaisesti stadilaiskundi Sippola valittelee pääkaupunkiseudun onnetonta treenikämppätilannetta.
”Ruotsissa valtio kustantaa treenikämppiä ihan sen takia, että ne on maailman suurimpia musiikin viejiä ja niillä on selkeästi verotuloja siitä.”
Suomessa nuorisotalojen tilat ovat rajalliset ja niissä ei voi treenata öisin. Myös rokkareiden oma käytös on tuonut porttikieltoja moniin treenikämppiin, mutta Sippolan mielestä syy ei ole soittajissa.”Remutaanhan sitä herranjestas urheiluseurojenkin toiminnassa. Kyllä viina ja rokki kuuluu ilman muuta yhteen ja siitä on tiettyjä lieveilmiöitä.”
”Silloin kun Suvi-Anne Siimes oli vielä kulttuuriministerinä, sillä oli suhteellisen hyviä suunnitelmia popkulttuurin ja bänditoiminnan edistämiseksi. Nyt kun siellä on Suvi Linden, niin ei voi kuin kokoomusta haukkua. Voi jumalauta, jos tulee päivä, jolloin sieltä tulee jotain positiivista popkulttuurin edistämiseksi, niin se on vittu kyllä aika kaunis sellainen.”
Tuomion julistus
Illan hämärtyessä tunnelma Koskelan nuorisotalolla tiivistyy. Soittajat ovat pakkautuneet saliin, kun tuomaristo antaa palautetta yhtyeille. Kökkötraktori on parkkeerannut eturiviin. Helsingin Sanomien ja Radiomafian toimittaja Ilkka Mattila julistaa tuomion yhtyeelle:
”Punkrokkia. Kitaralla sahattiin, bassolla sahattiin ja rummulla lyötiin hyvin tarkoituksenmukaisesti. Ei todellakaan mitään ylimääräistä. Mutta jos tämä tyyli olisi vedetty ihan viimeisen päälle, niin kukaan ei olisi saanut liikkua. Nyt toinen kitaristi liikkui lavalla, se teki vähän liian arkisen meiningin. Mainiota pokkaa bändissä oli.”
Myös Teja Kotilainen ohjelmatoimisto Welldonesta löytää arvosteltavaa:
”Paperista lunttaaminen oli selvä kauneusvirhe muuten niin kauniissa Kökkötraktorissa. Pitää opetella ne biisit, mitä tulee vetämään.”
Suullisen palautteen lisäksi bändit saavat arvosteluraadilta kirjalliset kommentit. Tänä vuonna muun muassa CMX:n, Waltarin ja Ultra Bran musikantit ovat olleet tuttuja hahmoja tuomaristossa.
Jatkopaikkaa Kökkötraktorille ei aukene, mutta musikantit hymisevät tyytyväisyyttään palautteen jälkeen. Päivän bändeistä semifinaaleihin Kulttuurikeskus Gloriaan jatkoivat Jarkko Kuoppamäki, Jonah Eyes Open, Ain’t Mr Right ja Palmcut.
”On se hienoa käydä muualla soittamassa, ettei aina tarvii tutuille naamoille soittaa. Tänne oli siisti fiilis tulla”, Määttä sanoo.
”Eli ulos kellareista ja Hyvinkään nuorisotaloista”, Vileeni summaa yhtyeen tulevaisuudensuunnitelmat. Myös levytyssopimus kelpaa.
”Me ei olla mitään rokkistaroja, eikä koskaan tulla olemankaan. Mulle kelpaa heti, kun joku tulee tarjoamaan sopimusta”, Toni sanoo.
Metallimiehen töitä siviilissä tekevällä Vileenillä alkaa olla kiire. Projekti on päällä, aamulla pitää olla töissä taas.
Ääni & vimma -finaali la 15.4. klo 20 Kulttuuriareena Gloriassa
Ääni & vimma -iltaklubilla Grumps ja Surf Sonics 14.4.
Mikko Metsämäki
Kuva: Annika Lohi
