Amerikka-kritiikissä syyllistytään usein kohtuuttomuuksiin: kun maailman ainoan supervallan pommikoneet pudottavat jauhosäkkejä afrikkalaiselle nälänhätäalueelle, teko tuomitaan: väärin autettu. Hyvistä teosta tulisi antaa tunnustus, mutta samaan aikaan ei myöskään pidä vaieta jenkkien pitkästä syntilistasta.
Kosovon kriisin yhteydessä USA:n johtaman Naton propagandakoneisto demonisoi serbit. Albaaneihin kohdistuneet etniset puhdistukset oikeuttivat varmasti tilanteeseen puuttumisen, mutta Yhdysvaltain aiemmat teot Balkanilla saattavat serbisiviileihinkin kohdistuneet pommitukset omituiseen valoon.
Viittä vuotta aiemmin Clinton oli suorastaan rohkaissut kroaatteja suorittamaan etnisen puhdistuksen sodassa Serbiaa vastaan. YK:n raportin mukaan 200 000 tuhatta serbiä pakeni kodeistaan kroaattijoukkojen miehitystä. Harva serbi palasi koskaan kotisijoilleen.
Noam Chomskyn tuoreessa kirjassa Uusi militaristinen humanismi väitetään, että USA ei luovuttanut keskeistä todistusaineistoa, jotta joukkomurhista ja muista todetuista sotarikoksista oltaisiin voitu rankaista tuomioistuimessa. USA auttoi kroaatteja monella tapaa ja osallistui jopa sotatoimiin pommittamalla Serbian ilmapuolustusta.
Yksi Jugoslavian konfliktin uhri oli arvovaltansa menettänyt YK. Pääsihteeri Kofi Annan yritti palauttaa sitä pitämällä huhtikuun alussa kaikkien aikojen radikaaleimmaksi arvioidun pääsihteerin linjapuheen.
Millennium-puheessaan Annan asetti YK:n tavoitteiksi puolittaa äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä seuraavan 15 vuoden aikana. Tavoitteena on myös pysäyttää hiv-tartuntojen kasvu, leikata kasvihuonekaasujen päästöistä 60 prosenttia ja varmistaa kaikille maailman lapsille kunnon koulu. Sadalle miljoonalle slummien asukkaalle on tarkoitus järjestää kunnon majoitus seuraavan 20 vuoden sisällä.
Annanin puheet saattavat jäädä vain puheiksi, ellei YK:n arvovaltaa nopeasti palauteta. USA voisi aloittaa prosessin maksamalla YK:lle rästissä olevan yli 10 miljardin markan velkansa.
Jan Erola
päätoimittaja
Vastapääkirjoitus: Kamala ihana Amerikka
Amerikka on tunnetusti se kaikkein kovin paikka eurooppalaiselle maitokahvi-intellektuellille. Ei se ole kuulkaas helppoa, kun toisaalta haluaa paisua Ameriikassa ja toisaalta vihata McDonald’sia.
Myös päätoimittaja Erola kiinnittyy tähän ranskalaislähtöiseen ”piippu ja pujoparta tekevät minusta ajattelijan” -traditioon, jonka kirkkaan mustavalkoisessa maailmankuvassa Amerikka on vaikeasti käsitettävä väriläikkä.
Erolan mielestä USA on toiminut Balkanilla peräti epäjohdonmukaisesti. Koivistolaista jälkiviisautta osoittavan spekulaationsa päätteeksi Erola antaa ymmärtää, että välillä jenkit ovat kannustaneet yhtä porukkaa kansanmurhaan ja toisia on taas pommitettu kansanmurhan varjolla.
Erolan eri lähteistä ammennetut sekavuudet todistavat, että eurooppalaiseen Amerikka-kritiikkiin kuuluu keskeisesti myös sokea usko salaliittoteorioihin.Amerikan onneksi nuorena rimpuileva eurooppalaisintellektuelli viisastuu vanhetessaan. Hän alkaa noudattaa alkoholisminsa ja temppuilevan mielenterveytensä armoilla eläneen Winston Churchillin kyseenalaista viisautta: Se on sydämetön, joka ei ole nuorena radikaali. Mutta sillä ei ole järkeä, joka ei vanhana käänny konservatiiviksi.
Suomen ulkopolitiikan johdossa häärivä demaritroikka Halonen-Lipponen-Tuomioja on oivallisesti sisäistänyt Churchillin neuvon. 1960- ja 70-luvuilla he marssivat Vietnamin sotaa ja EEC:tä vastaan. Viisastuttuaan entiset pasifistit puuhaavat eurooppalaista liittovaltiota ja sovittelevat savuverhon takana Suomelle Nato-optiota. Vanhat sadankomitealaiset ovat valmiita kiipeämään taistelukoptereihin, sillä idässä on taas selväpäinen johtaja.
Kun radikaalista kuoriutuu reaalipoliitikko, hän joutuu nielemään myös vanhan Amerikka-vastaisuutensa.Amerikkaan kannattaa suhtautua, kuten Churchill opetti: voit aina luottaa siihen, että jenkit tekevät oikein – kokeiltuaan ensin kaikkia muita keinoja.
Jaakko Lyytinen
haluan kastua Ameriikassa
