Kenen joukoissa presidenttisi seisoo? Kenen lippua kansanedustajasi kantaa?
Presidentinvaalien finaalissa sponsoriasetelma oli selvä: työnantajille mieleistä työreformia ajaneella Aholla oli liike-elämän tuki ja entinen SAK:n juristi Halonen sai valinnan kannalta ratkaisevan tuen ammattiyhdistysliikkeeltä.
Muissa valtakunnallisissa vaaleissa asetelma ei suinkaan ole niin yksioikoinen. Äänestäjä ei tiedä, kenen leipää ehdokkaat syövät.Eduskunta yrittää tänä keväänä määritellä vaalirahoitukselle pelisäännöt. Ajatus on kaunis: luottamus demokratiaan lisääntyy. Arkadianmäen valiokuntakäsittelyssä oleva hallituksen lakiesitys ei kuitenkaan vakuuta. Siinä oli ryhävalaan mentäviä aukkoja.
Valituksi tulleen täytyisi lakiesityksen mukaan tehdä selvitys eduskunta- ja kunnallisvaaleissa vain yli 10 000 markkaa ylittävistä avustuksista. Euro- ja presidentinvaaleissa raja olisi 20 000 markkaa. Rajat ovat niin korkeita, että niitä on helppo kiertää: firma X lahjoittaa 19 999 markkaa. Sen tytäryhtiö toiset 19 999 markkaa. Ja niin edelleen.
Lakiesityksen mukaan selvitys vaalituesta tulisi antaa vasta vaalien jälkeen, jolloin äänestäjälle on liian myöhäistä katua valintaansa. Kansan poliittinen muisti harvemmin ulottuu neljän vuoden päähän.
Kaiken kukkuraksi ilmoituksen tekemättä jättämisestä ei kaavailla mitään rangaistusta. Viranomaisilla ei olisi edes oikeutta, saati velvollisuutta, tarkistaa ilmoituksen oikeellisuutta!Hallituksen esitys joutaisi suoraan eduskunnan kompostiin.
Vaalirahaselvitys tulee antaa julkisuuteen ennen vaaleja, ja ilman sitä ei esimerkiksi kansanedustajan valtakirjaa pidä valitulle ehdokkaalle myöntää. Viranomaisilla pitäisi olla oikeus tarkistaa vaalitilit, jos epäilyjä vilpistä ilmenee. Muuten koko uudistus on täysi pannukakku.
Palan kansaedustajan sielua voi toki ostaa myöhemminkin. Nykyisen lain mukaan kansanedustajaa ei edustajantoimestaan voi edes syyttää lahjusten ottamisesta. Onneksi Euroopan neuvoston korruption vastainen yleissopimus muuttanee asian tilan pian Suomessakin.
Silloin toteutuu vihdoin Veikko Vennamon kuolematon ajatus: rötösherrat kiikkiin!
Jan Erola,
päätoimittaja
Vastapääkirjoitus: Sponsored by Perkele
Kyllä kansa tietää, uhosi päätoimittaja Erola, kun rötösherrajahtiin lähti. Vain kansanedustajat itse tavoittavat yhtä smp:läisiä äänenpainoja vaalirahoituksesta mouhotessaan kuin suti-parran kasvattanut päätoimittaja.
Erolan kauhuskenaariossa Rymättylän Super-spar voisi pimittää vaalitukensa kepulikonsteilla. Eikö Erola ymmärrä, että nykytilanne on Super-sparillekin kiusallinen? Kymmenien tuhansien satsausta vastaan kauppias saa vain epämääräisiä lupauksia marketin kaavaratkaisun edistämisestä.
Helsingin humussa kansanedustaja unohtaa häntä uskollisesti rahoittaneen marketin. Molemmat katkeroituvat: kansanedustaja, jolle kauppias soittelee öisin kiristyssoittoja ja Superspar, joka ei saa hamuamaansa kaavamuutosta.
Pulmaan löytyy ratkaisu: kiinnitetään sponsorien logot reilusti näkyville kansanedustajan vaatteisiin. Hillityt mainokset paidankauluksessa voivat olla tyylikkäitäkin, kuten lätkävalmentajat ovat osoittaneet.
Ratkaisu johtaisi klassiseen win win -tilanteeseen: Superspar saa kaipaamaansa näkyvyyttä ja sponsorin puvussa keikaroiva kansanedustaja säilyttää uskottavuutensa.
Politiikan pelikentillä tähdet ovat toki sarjajyriä kalliimpia. Eniten joutuu pulittamaan valmiiksi profiloituneista päättäjistä, kuten Maija Raskista (Muumimaailma), Paavo Lipposesta (Pampers) ja Sauli Niinistöstä (Marlboro). Niinistöhän on kuin ilmetty Marlboro-mies, puolivallaton cowboy Storyvillen yössä. Ministerit olisivat kalliimpia sponssattavia myös siksi, että he voivat myydä mainostilaa virka-autoihinsa.
Kaikkein arvokkain pelaaja on tietenkin presidentti. Ykköskuski on Martti Elcoteq Ahtisaari-Kymmene, joka hankki pressakaudellaan tukevan paalupaikan tämän kauden sponsorimarkkinoilla. Presidenttinä ollessaan hän puhkui vientiteollisuuden veturina ja vei koko tarmollaan firmoja sinne, missä ihmisoikeuksia halvempaa on vain työvoima.
Yritysten hallituspaikoista Ahtisaari tienaa hulppeiden kokouspalkkioiden lisäksi vielä muhkeat optiot. Viimeisessä uudenvuodenpuheessaan hän toivoi yhteisvastuuta sanoen: ”Itsekäs yksilöllisyys saattaa osoittautua vaaraksi myös yhdenvertaisuuden toteutumiselle.” Mara oli oikeassa. Valitettavasti.
Jaakko Lyytinen
rahalla saa ja virka-autolla pääsee
