Olin kotoa kuusi viikkoa pois. Tulin takaisin. Avasin oven omalla avaimellani. Pääsin omaan vessaan. Pääsin soittamaan omia levyjäni.
Kotona jätän tavaroita sinne minne viitsin niitä kantaa. Liikun rumissa vaatteissa. Makaan ja jätän kahvinpurut tiskialtaaseen. Saan olla rauhassa. Niin kauan kuin maksan vuokran tai vuokranantaja ei keksi muuta.
Asuntojen vuokrat ovat älyttömiä, pöyristyttäviä ja uskomattomia. Sen nyt kaikki tietävät, siitä on turha muistuttaa. Vuokrat ovat huimia saati jos oikein ostamaan rupeaisi. Nousukausi on vastenmielinen. (Myönnetään: minulla on nyt kohtuuvuokra.
)Edelliskerralla kun asuntojen hinnat karkasivat, olin vähän aikaa Vailla Vakinaista Asuntoa -rekisterissä. En ollut irtolainen, vaan osoitteettomaksi ilmoittautunut. Asuin kavereiden luona ja vanhempien kesämökillä.
Minullahan oli kaikki hyvin. Vaan ei ollut omia avaimia, omaa vaatekaappia ja vessanpönttöä. Asunto lopulta löytyi, tosin suihkuton ja pieni, eivätkä tavarani mahtuneet yhteen komeroon. Ikkunasta veti, mutta se oli oma. Tai vuokraemännän joka nukkui seinän takana.
***
Tutustuin samana kesänä Jussiin. Jussi (oikeasti Juhani mutta Jussi ei ole kovin virallinen mies) Roiha perusti vuonna 1986 myös Vailla Vakinaista Asuntoa -nimeä kantavan järjestön. Se ei ollut valtion rekisteri, vaan yhdistys, joka ajoi asunnottomien asiaa. Kodittomia ihmisiä oli silloin paljon.
Kodittomia on edelleen paljon, mutta merkittävää ja ainutlaatuista työtä yhdistys on neljäntoista vuoden aikana tehnyt. Jussi on ollut puuhaamassa Kalkkers-yökahvilaa ja asunnottomien kesäpaikkaa, jossa saa nukkua ja kalastaa. Taitojenvaihtoverstas löytyy Sörnäisistä. Siellä voi paukuttaa kangaspuita ja höylätä lankkua.
Valtio ei rahoita, vaan asunnottomat ovat tehneet talkoilla remonttia ja saaneet Raha-automaattiyhdistykseltä avustusta. Valtiollisen televisioyhtiön uutiset kuitenkin kuvasi, kun VVA:laiset viettivät asunnottomien yötä nukkumalla eduskuntatalon edessä.
Jos valtio ei voi tehdä asuntotilanteelle mitään, voi pari tyyppiä kuitenkin. Jos ei löytämään asuntoa, niin ainakin helpottamaan tilannetta.
***
Nyt-liitteen mukaan asunnottomina elää tällä hetkellä noin 10 000 suomalaista. Kaikki eivät ole ollenkaan pultsareita. Ihan kaikilla ei ole vain yksinkertaisesti varaa välitysmaksuihin, takuuvuokriin saati edes huimaan perusvuokraan. Lontoossa jokaista asunnotonta kohti on seitsemän tyhjillään olevaa asuntoa. Kuinkas monta Helsingissä, sitä edes Nyt-liite ei tiedä.
Mitä tässä jeesustelemaan: kyllä minunkin työhuoneeni sohvalle mahtuisi joku yöpymään. Mutta sohva on melkein aina tyhjä. Siskot tai ystävät siinä joskus nukkuvat, kun eivät jaksa mennä yöllä omiin koteihinsa. Kun ei olla vailla vakinaista asuntoa. En minä jaksa niin kovasti asiaa pohtia kun oma sänky odottaa, musiikkia voi kuunnella kahvitellessa, ja kun se vuokrakin on kohtuullinen.
Kotoa suojasta on kiva kyttäillä mitä kadulla tapahtuu. Myöskään ne, jotka näistä asioista oikeasti päättävät, eivät mieti missä seuraavan yön nukkuisivat. Roihan Jussi kuitenkin on joskus miettinyt. Minä nostan pipoa, vaikka ei sekään mitään auta.
Kolumnistin laatima maksamaton ilmoitus: Vailla Vakinaista Asuntoa ry:n jäseneksipääsee 30 markalla, tili on 800014-174208.
Riikka Ala-Harja
