Muoti tulee maailmalta
Matti Kassilan Kurittomassa sukupolvessa (1957) dialogi oli päässyt eroon liiasta teatraalisuudesta.
Muoti tulee maailmaltaKotimainen elokuva ei ole toiminut nuorisomuodin levittäjänä, vaan siitä ovat pitäneet huolen amerikkalais- ja brittileffat. Anglo-amerikkalaisissa nuorisoelokuvissa ei ole kansanvalistusta, vaan realistista asioiden kuvausta, nuorisotutkija Kari Kallioniemi arvioi.
”Ne ovat toisenlaisen kaupallisen koneiston tuottamia kuin kotimainen elokuvateollisuus. Se on keskeinen syy eroihin”, hän toteaa.
Kallioniemi nostaa neljä ulkomaista nuorisoelokuvailmiötä yli muiden: Beatles-elokuvat, American Graffiti ja sen fiftarihenkiset jäljittelijät sekä Kellopeli appelsiinin ja Trainspottingin.
”Beatles-elokuvat levittivät klassisella tavalla beatmusiikin ja svengaavan Lontoon ilosanomaa”, Kallioniemi kertoo.
George Lucasin ohjaama American Graffiti aloitti Suomessa fiftaribuumin. Jengiytymiseen kiinnittyviä, 1950-60-lukuja nostalgisoivia hauskanpitoleffoja tehtiin Graffitin jälkeen pitkä liuta. Niistä tunnetuin oli John Travoltan tähdittämä Grease. Vastapainona nostalgiaelokuville ovat nuorisoa nykyhetkessä tai tulevaisuudessa kuvanneet elokuvat kuten Stanley Kubrickin Kellopeli appelsiini.
”Pidän sitä nuorisoelokuvana, vaikka se onkin samalla yhteiskuntakriittinen fantasia. Kellopeli appelsiini oli samalla synteesi brittiläisestä nuorisokulttuureista”, Kallioniemi arvioi.
Elokuvan päähenkilöiden asennetta ja nuorisounivormuja kopioitiin loputtomiin nuorisokulttuurissa, esimerkiksi punkissa.1990-luvun merkittävin ulkomainen nuorisoelokuva oli Kallioniemen mukaan Trainspotting, joka yhdistää realistisella otteella huumekulttuuria ja aiempien nuorisoelokuvien teemoja.
Nuorisoleffoissa pidetään ikävää
Kotimaisessa nuorisoelokuvissa ei juuri bailata Delta-jengin tahtiin. Nuoriso on Suomi-filmeissä perinteisesti sosiologinen ongelma.
Suomessa on tehty yllättävän vähän nuorisoelokuvia. Varsinaisiksi sukupolvimanifesteiksi niistä on noussut vain muutama, ja realistisia ajankuviakin on tehty vain kourallinen.
Pari vuotta vahvassa nousussa ollut kotimainen elokuvateollisuus alkaa näkyä viimein myös nuorisorintamalla. Vuoden takainen Perttu Lepän ohjaama Pitkä kuuma kesä ja viikko sitten ensi-iltansa saanut Aku Louhimiehen esikoisleffa Levottomat edustavat Suomi-filmin uutta aaltoa: elokuvateatterit ovat uudessa nousussa, joten suomalaisetkin tekevät nuorille kuluttajille suunnattuja elokuvia.
”Jos Sairaan kaunis maailma teki vittu-sanan käytössä Suomen ennätyksen, Levottomat tekee saman naimakohtausten määrässä – jos ei puhuta pornoelokuvasta”, elokuvaneuvos Kari Uusitalo arvioi. Hän pitää uutuuselokuvaa laskelmoidusta seksuaalisuudesta huolimatta ”käypänä tavarana”.
Suomalaisissa nuortenelokuvissa ei hauskanpitoa ole juuri käsitelty luontevasti. Sitä on perinteisesti tehty enemmän tai vähemmän moraalisella paatoksella. Levottomissakin holtittomasta sekstailusta saavat päähenkilöt maksaa kovan hinnan.
”Populaarikulttuuria on Suomessa väheksytty. Nuorisoa on elokuvissa haluttu tarkastella vakavasta näkökulmasta ja näin haettu perusteita aiheen esittämiselle”, nuorisotutkija, filosofian tohtori Kari Kallioniemi Turun yliopistosta toteaa.
”Puhtaasti viihteellisiä elokuvia ei tule Suomesta mieleen yhtään. Bailuhenkisyys tuli muutenkin yllättävän myöhään suomalaiseen nuorisoelokuvaan, vasta 1980-luvun puolella”, hän viittaa juppinuorista kertovaan Lauri Törhösen Insidersiin.
”Se kertoo siitä, kuinka suomalainen yhteiskunta on ymmärtänyt nuoruuden. Se on meillä vakava asia: nuoriso on ollut sosiologinen ongelma. Yhdysvalloissa taas on pitkä beach- ja bailuelokuvien perinne”, Kallioniemi kertoo.
Seksin ilosanomaa ja ahdistusta
Varhaisimpia suomalaisia nuorisoelokuvia olivat vuosien 1937 ja 1957 filmatisoinnit Mika Waltarin näytelmästä Kuriton sukupolvi. Jälkimmäisessä, Matti Kassilan ohjaamassa versioissa, nuorten kielenkäyttö oli jopa luontevaa.
Seuraava nuorisoelokuvaksi luokiteltava teos oliÅke Lindmanin Jengi vuodelta 1963. Se kuvaa nuorison moraalista uhkaa. Saarnanuotti on vahva.
”Ensimmäinen realistisen tuntuinen nuorisokuvaus oli Mikko Niskasen Käpy selän alla vuodelta 1966″, suomalaisen filmografian kirjoittanut Uusitalo kertoo.
Myös nuorisotutkija Kallioniemi pitää Niskasen kulttileffaa merkittävänä virstanpylväänä nuorisoelokuvan historiassa. Elokuva kertoo seksuaalisen vapautumisen ilosanomaa.
Ei siis ihme, että Levottomien tuottaja Markus Selin mainostaa elokuvansa olevan 2000-luvun Käpy selän alla. Esikuvassa seksi oli vielä sivuosassa: elokuvassa on ainoastaan yksi aktikohtaus. Kirsti Wallasvaara nähdään siinä alastomana ja Kristiina Halkola yläosattomissa.
Suomalaisilla nuorisoelokuvilla ei Kallioniemen mukaan ole ollut juurikaan vaikutusta aikansa nuorisokulttuuriin. Poikkeuksia ovat juuri Käpy selän alla ja Maunu Kurkvaaran ohjaama Rottasota (1968). Rotta-sodan kaltaiset elokuvat levittivät kaupunkimaista nuorisokulttuuria agraari-Suomeen.
”Se on helsinkiläisen oppikoulunuorison kuvaus, jossa on psykedeelinen musiikki, nuoren miehen etsintää, ahdistusta, huumekokeiluja ja ajan hengen mukaisesti establishmentin vastaisuutta”, Kallioniemi sanoo.
Aivan samaan ei yltänyt näyttelijä Kati Outisen läpimurtoelokuva Täältä tullaan elämä (1980), joka oli kyllä aikanaan sensaatio. Se heijasti paremminkin olemassa olevia ilmiöitä kuin levitti uutta nuorisomuotia.
”Laskelmoinnista sitäkään ei voi syyttää. Yleisömenestyksen takaava happy end puuttuu”, Uusitalo muistuttaa.
Mediahysteriaa nuorista
Kun uusista nuorisoelokuvista on kadonnut kasvatusprojekti, se kokoaa itsensä jossain muualla.
”Nuoruuteen ja nuorten käyttäytymiseen liittyvä mediahysteria on nousussa. Satanismi, katujuopottelu, internetin porno ja nuorison väkivaltainen käyttäytyminen ovat olleet viime aikojen moraalisen hysterian aiheina”, nuorisotutkija Kallioniemi listaa.
Hänen mukaansa hysteria-aallot toistuvat 10-15 vuoden välein. Edellinen aalto oli juppinuoriin liittyvä hysteria, joka tosin oli mietoa. Sitä ennen kauhisteltiin punk-kauden ja videon väkivaltaa sekä muuta amerikkalaisen viihdeteollisuuden turmelevaa vaikutusta.
”Sääntöjä ja kotikasvatusta korostetaan julkisuudessa yhä enemmän”, Kallioniemi huomauttaa.
”Vaikkei keskusteluun nousseita aiheita yhdistä muu kuin nuoruus, ne ruokkivat toisiaan. Ilmapiiri käy yhä otollisemmaksi sille, että nuoriso tulee panna herran nuhteeseen.”
Jan Erola
Kuva: Suomen Elokuva-arkisto
