Kalakukkojen kampus

T:Teksti:

”Tämä patsas on pystytetty 1993 lakkautetun hammaslääketieteellisen muistoksi”, tulevat ravintoterapeutit Teija Kurvinen ja Anna Hiltunen kertovat opiskelijaravintola Lukeman terassipihalla.

Kalakukkokaupungin yliopisto on marraskuusta lähtien saanut runsaasti palstatilaa eläinlääketieteellisen tiedekunnan siirtohankkeen takia.
    ”Viimeisimmän tiedon mukaan opetusministeriö ja valtioneuvosto saattavat päättää asiasta vielä joulukuun loppupuolella”, Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio kertoo. Raivio on kiusaantunut siitä, että siirtokeskustelussa Kuopion ja Helsingin yliopistot on asetettu vastakkain.
    ”Tilanne on muutenkin ristiriitainen: toisaalta toivoisi, että ratkaisu tulisi mahdollisimman pian, toisaalta ei liian nopeasti, että se ehdittäisiin kunnolla selvittämään.”

Kiinteä kampus

Kun Kuopion ohi ajaa moottoritietä, ainoat asiat, jotka matkalainen kaupungista näkee ovat Puijon torni ja yliopisto. Kuopion yliopiston ylioppilaskunnan (KYY) pääsihteeri Risto Lähteenmäki pitää kampuksen sijaintia hyvänä, sillä matkaa keskustaan on vain pari kilometriä ja yliopiston rakennukset ovat lähellä toisiaan, kauniilla paikalla järven rannalla.
    ”Alueelle rakennetaan lähitulevaisuudessa paljon lisää, joten kampus vain kasvaa”, Lähteenmäki iloitsee.
    Sen sijaan opiskelija-asunnot on siroteltu ympäri kaupunkia.

Terveys- ja ympäristöalan yliopistoksi profiloituneessa Kuopiossa on perusopiskelijoita noin 3 500, jatkokoulutuksessa noin 1 000 ja henkilökuntaa noin 1 200.
    ”Eläinlääketieteellisen tiedekunnan siirto kasvattaisi sekä opiskelija- että opettajamääriä kymmeneksellä”, Kuopion yliopiston rehtori Petteri Paronen visioi.
    Parosella on johdettavanaan nykyään neljä tiedekuntaa: farmaseuttinen, luonnon- ja ympäristötieteellinen, lääketieteellinen ja yhteiskuntatieteellinen.
    Pääsihteeri Risto Lähteenmäen mukaan KYY ei ole ottanut virallista kantaa muuttohankkeeseen, mutta uudet opiskelijat toivotetaan tervetulleiksi.
    ”Toisihan se Kuopioon perinteikkään ainejärjestön, EKY:n”, Lähteenmäki puntaroi.

Laput silmillä

Pääsihteeri Lähteenmäki on Kuopion opiskelijayhteisön Grand Old Man, sillä hänen pestinsä on jatkunut peräti vuodesta 1991. Seuraava mahdollinen kahden vuoden pesti on katkolla joulukuun puolessa välissä. Lähteenmäki ei sulje pois sitäkään vaihtoehtoa.
    Hän opiskeli aikoinaan biotieteitä, mutta nyt opinnot vaikuttavat jo menetetyltä projektilta. ”Tuntuisi tyhmältä mennä labraan tekemään mutanttikaniineja tällaisen järjestöuran jälkeen”, Lähteenmäki nauraa.
    ”Parikymppinen KYY on nuori ylioppilaskunta, joten täällä on paljon rakennettavaa”, hän perustelee ainutlaatuisen pitkää järjestöuraansa.

Ylioppilaskunta sai vasta pari vuotta sitten maksettua osuutensa paikallisesta ylioppilastalo Studentiasta, joten rahaa on alkanut liietä muuhunkin toimintaan. KYY keskittyy pitkälti palvelemaan jäsenjärjestöjään.
    Lähteenmäki pahoittelee, että koulumainen opiskelu verottaa yliopiston järjestöelämää. Laput silmillä juoksevien ravihevosten lailla kuopiolaiset opiskelijat eivät ehdi juuri sivuille katsomaan.
    ”Positiivisia poikkeuksiakin on”, sosiologiaa opiskeleva KYY:n hallituksen puheenjohtaja Tiina Airaksinen muistuttaa oman alansa opiskelijoiden järjestöaktiivisuudesta.

Ravihevostelun ja järjestöelämän voi yhdistää, todistaa ravitsemustieteen opiskelija ja ainejärjestö Retikan puheenjohtaja Anna Hiltunen. Retikka on Hiltusen mukaan erittäin aktiivinen ainejärjestö, vaikka opinnot sitovat tiukasti koulun penkille.
    Tulevan ravitsemusterapeutin mukaan ainoita puutteita Kuopiossa opiskelussa ovat alennuksen puuttuminen linja-autolipuista sekä kieliopintojen suppea valikoima.

Jan Erola, Kuopio