Kaikki naisista

T:Teksti:

Naiset ovat pääosassa Almodóvarin Kaikki naisista -uutuudessa. Kuvassa Antonia San Juan ja Cecilia Roth.

Pedro Almodóvar on espanjalaisen taide-elokuvan Aki Kaurismäki, jonka merkitystä kukaan ei voi kiistää, vaikka haluaisikin. Esimerkiksi rehevämuotoisia naisia mieluusti esittelevä Bigas Luna (Kultaiset munat, Tissi ja kuu) ironisoi espanjalaista macho-miestä ja Espanjan mieskeskeistä kulttuuria varsin samaan tapaan kuin Almodóvar.

Almodóvar, 48,
nousi espanjalaisen elokuvan airueeksi 70-luvulla. Diktaattori Francon kuoleman jälkeen virisi uusi ohjaajasukupolvi, joka ei kaihtanut rohkeampienkaan aiheiden käsittelyä. Almodóvar oli tämän sukupolven puujumala.
    Tuohon aikaan mies ohjasi elokuvia, mutta sen lisäksi hän muun muassa soitti rock-bändissä, käsikirjoitti sarjakuvia, näytteli avantgarde-teatterissa ja kirjoitti poleemisia kirjoituksia underground-lehtiin. Kansainväliseen maineeseen Almodóvar nousi vuonna 1985 mustalla komedialla Mitä olenkaan tehnyt ansaitakseni tämän?. Sen jälkeen miltei jokainen Almodóvarin elokuva on saanut kansainvälistä huomiota ­ tunnetuimpina esimerkkeinä elokuvat Naisia hermoromahduksen partaalla, Sido minut! Ota minut! ja Salaisuuteni kukka.

Yksi avoimesti homoseksuaalin ohjaajan elokuvien suosion syy on hänen tapansa yhdistellä elokuvissaan luontevasti ja raikkaasti homo-, bi- ja transseksuaaleja hahmoja. Lisäksi hän on jatkuvia murroksia läpikäyvän nykymaailman tuote: Almodóvar käsittelee miltei kaikissa elokuvissaan jotain sosiaalista teemaa, mutta ei tyrkytä sovinnaisia tulkintoja, ratkaisuista puhumattakaan.

Postmodernia melodraamaa

Almodóvarin elokuvissa kiinnostavinta ­ ja ärsyttävintä ­ on aina ollut tapa, jolla hän sekoittaa toisiinsa vanhan Hollywood-melodraaman hellävaraista ironiaa ja postmodernia kuvakieltä. Jo uuden Kaikki äidistäni (Todo sobre mi madre) -elokuvan nimi on viittaus Joseph Mankiewiczin klassiseen Kaikki Eevasta -melodraamaan (1950). Itse tarinassa keskeisessä roolissa on Tennessee Williamsin Viettelysten vaunu -nyyhkynäytelmä.
    Aikaisempien elokuviensa tapaan Kaikki äidistäni vie juonenkäänteensä kauas järjen tuolle puolen ja vaatii katsojaltaan lujasti melodramaattista mielikuvitusta.
    Vaikka Almodóvar sekoittaa tarinaan miellyttävän epäkonventionaalisia aineksia kuten transseksuaaleja ex-poikaystäviä ja raskaaksi tulevia nunnia, hän on ajoittain liikaa taide-elokuvan vanki. Lähikuvat mustekynän kärjestä tuntuvat päälleliimatulta kikkailulta. Silti tämän lähemmäs oikeaa tarinaa, vieläpä paikoin koskettavaa, Almodóvar ei ole päässyt monta kertaa aikaisemmin. Teatterin ja näyttelijöiden maailma on selvästi inspiroinut häntä.

Myös aiempi
inspiraation lähde, naiset, on elokuvassa alati läsnä. Kaikki elokuvan keskeiset hahmot ovat joko naisia tai naisiksi pukeutuneita miehiä. Monien aikaisemmista Almodóvar-ohjauksista poiketen ohjaaja käsitteleekin tällä kertaa madonna-myyttiä machomiesten sijaan.
    Naisten ystävä Almodóvar onkin omistanut elokuvan paitsi omalle äidilleen myös kaikille naisille, jotka ovat näytelleet elokuvissa näyttelijättäriä. Ei elokuvaohjaaja pakkomielteistään pääse.

Ville Hänninen

Pedro Almodóvarin Kaikki äidistäni elokuvateattereissa 17.12.