Ylioppilaslehti ja Studentbladet sisäpiirien jäljillä, osa 2
Pienessä Suomenruotsissa on vaikea olla täysin sitoutumaton, ja vähäinenkin aktivoituminen huomataan Ankkalammessa heti. Monille suomenruotsalaisille ruotsinkielisyys merkitsee Rkp:n eli Ruotsalaisen kansanpuolueen kannattamista.
Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla on 11 kuntaa, joissa Rkp:llä on enemmistö kunnanvaltuustoissa. Huippua edustavat Vöyri ja Mustasaari, joissa puolueen kannatus on yli 90 prosenttia.
Ukkoklubeja ja miesverkostoja
Tyypillisesti suomenruotsalaisten miesten verkostoituminen alkaa jo kouluaikoina ja vahvistuu armeijassa Dragsvikissä, Suomen ainoassa ruotsinkielisessä varuskunnassa. Kontaktit säilyvät työelämässä. Monelle ensikontakti suomenruotsalaiseen establishmentiin on Svensk Ungdom (SU), Rkp:n nuorisojärjestö.
Örn Wittingillä on vankka SU-tausta. 35-vuotiaan Wittingin poliittinen polku alkoi SU:n Vöyrin osastosta ja matka jatkui aina liiton puheenjohtajaksi saakka. Hän johti Svensk Ungdomia 199496.
Kun ruotsinkielistä lukiolaisjärjestöä FSS:ää (Finlands svenska skolungdomsförbund) oltiin pystyttämässä uudelleen, Witting vaikutti taustalla. Seuraavaksi hän siirtyi tiedottajaksi suomenkieliselle puolelle Suomen ylioppilaskuntien liittoon, jossa pesti loppui viime vuonna. Tällä hetkellä Witting on ruotsinkielisten palveluiden koordinoijana Suomen Punaisessa Ristissä, ja hän istuu myös uutena jäsenenä Svenska Kulturfondenin, ruotsalaisen kultturirahaston, edustajistossa.
Myös SU:n nykyinen puheenjohtaja Marcus Rantala, 22, on päässyt SU:n kautta moniin verkostoihin. Välietappeja ovat olleet muun muassa Vaasan SU:n puheenjohtajuus, SU:n Pohjanmaan osaston hallitus ja viimein SU:n liittohallitus.
Rkp-kontaktien lisäksi Marcus Rantala tuntee paljon väkeä muista poliittisista nuorisojärjestöistä. Hän uskoo, että Rkp:lla on vahva vaikutus suomenruotsalaiseen elinkeino- ja kulttuurielämään. Monille Rkp on yhtä kuin den svenska saken, yhteinen asia. Ruotsinkielisten palveluiden ja asioiden ajaminen liitetään helposti puolueeseen, vaikkei se suoraan olisi niihin vaikuttanutkaan. Rkp:n vaikutusvalta on enimmäkseen näkymätöntä, Rantala arvelee.
”Puhtaasti ruotsinkielisiä yrityksiä on todella vähän, joten yritysten on vaikeampi avoimesti tukea puoluetta. Politiikka on yleisesti saanut likaisen maineen, ja tämä piirre aiheuttaa myös epäluuloa Rkp:ta kohtaan”, Rantala pohtii.
Rantala muistuttaa, että monet poliitikot ja elinkeinoelämän vaikuttajat tuntevat toisensa henkilökohtaisesti ja siksi monet asiat saattavat vaikuttaa ilmiselvältä koplailulta.
Ovatko verkostot vain myytti?
Kun Örn Wittingiltä kysyy verkostoista ja verkostoitumisesta, hän muuttuu varautuneeksi.
”Onko muka itsestään selvää, että kaikki toimii salaisten verkostojen kautta? Itse en niin usko”, hän sanoo.
”Jos haluaa eteenpäin, kannattaa kylläkin yrittää luoda myyttejä itsestään ja tuttavistaan. Suomenkielisellä puolella myyttien luominen on vielä helpompaa.”
Monesti myyttiset hahmot syntyvät, kun ihmisillä alkaa olla liioitellun suuria mielikuvia jostakusta. Tyypin on siis pakko kuulua johonkin mystiseen klikkiin, päätellään. Myytti elää omaa elämäänsä ja väki uskoo enemmän kertomuksiin kuin tosiasioihin. Kun jostakusta on luotu kunnon myytti, kaikki tämän tekemiset ovatkin sitten selitettävissä hyvillä suhteilla ja verkosto-myyteillä.
Viime kevään eduskuntavaaleissa Rkp:n ehdokkaana SU:n listalla ollut Heidi Backman, 33, ei usko, että verkostoituminen on pelkkä myytti. Opetushallituksessa ylitarkastajana työskentelevän Backmanin mielestä on päivänselvää, että nimenomaan miehet verkostoituvat ja käyttävät hyväksi suhteitaan.
”En kyllä itse ole juurikaan joutunut tekemisiin miesverkostojen kanssa, mutta on selvää, että miesverkostoja on ja ne toimivat – muutoin meillä ei olisi tällaista yhteiskuntaa kuin nyt on.”
Suurten suomenruotsalaisten instituutioden kuten Rkp:n, Kulturfondenin ja muutamien mahtiyritysten lisäksi pienemmät poppoot ovat virittäneet omat verkostonsa. Naisverkostot ovat uudelleensyntyneet 1990-luvulla.
Yksi näkyvimpiä naisverkostoja on Kvinnor i extas, naisia ekstaasissa, jolla on oma kulttuuripääkaupunkiprojekti. Ekstaasi-verkostoon kuuluu yli 150 suomenruotsalaista naista, tunnettuja ja tuntemattomia kaikilta aloilta.
Projektin tuottaja Heidi Backman kertoo, että ankkalammen pinnan alta löytyy useita muitakin naisverkostoja. Hän toivoo myös, että Ekstaasi synnyttää kontakteja, jotka säilyvät kulttuurivuoden jälkeenkin. Backman on työskennellyt useiden muidenkin naisryhmien kanssa.
”Olen itse ollut perustamassa Långstrumporna-ryhmää (Pitkätossut). Se on lähinnä suljettu ryhmä, joka keskustelee naiskysymyksistä. Meille on tärkeintä, että voimme luottaa toinen toisiimme, emmekä siksi rekrytoi uusia jäseniä”, Heidi Backman kertoo.
Hän painottaa, että myös miesten ja naisten sekaverkostoja tarvitaan. Hänestä naisryhmiä muodostuu kuitenkin helpommin, sillä naiset suljetaan usein ulos muista piireistä. Kaikki ryhmät kuitenkin puolustavat hänestä paikkaansa, sillä eri ryhmissä puhutaan eri asioista.
”Miehet suhtautuvat naisryhmiin epäilevästi; he luulevat varmaankin, että heistä puhutaan ilkeästi.”
Ruotsinkielinen Astra Nova -aikakauslehti on jo vuosien ajan kerännyt ympärilleen naiskysymyksistä kiinnostuneita lukijoita ja kirjoittajia, ja lehden johtohahmo Birgitta Boucht on kutonut lehden ympärille kunnon naisverkoston.
Yksi esimerkki naisverkostoista on turkulainen Qunniga Qvinnor, johon kuuluu jopa 160 naisyrittäjää ja käsityöläistä.
Verkostoja ei voi sivuuttaa
Örn Wittingkään ei halua täysin torjua verkostojen merkitystä. Monesti unohtuu, että moni vaikutusvaltainen tyyppi tapaa vaikka samoissa golf-klubeissa. Suljettuja seuroja ja eliittiklubeja on vaikka kuinka paljon.
”Jälkikäteen ajateltuna näille piireille voi antaa sellaisen selityksen, että porukka on tuntenut toisensa jo hiekkalaatikolta, istunut samojen yhdistysten ja seurojen hallituksissa, ryypännyt yhdessä ja niin edelleen. Mutta tämä kaikki on taas vain myytin rakentamista.”
Tyypillinen suomenruotsalainen uraputki voisi näyttää vaikka tältä: Katedralskolan Turussa, FSS, SU, armeija Dragsvikissä, opintoja Åbo Akademissa ja toimintaa sen SF-klubissa, toimittajaopintoja Helsingin yliopiston Social- och Kommunalhögskolanissa. Putki muistuttaa Wittingin omaa tietä, joka voi johtaa vielä vaikka Rkp:n puheenjohtajaksi asti. ”Mitä sitten?” hän huudahtaa ja jatkaa, että ihan yhtä hyvin huipulle voi matkata muitakin polkuja pitkin.
”Enemmän kuin verkostoista mielestäni on kyse ihmisistä, jotka pitävät tietyistä ihmisistä enemmän kuin tietyistä. On selvää, että sitä mieluummin auttaa sellaisia tyyppejä, joista pitää, riippumatta siitä, onko kyse politiikasta vai jostain muusta”, Örn Witting sanoo.
Heidi Backman on Wittingin kanssa samoilla linjoilla.
”Miehet puhuvat mielummin toisten miesten kanssa tärkeistä asioista ja siten lobbaavat tärkeitä kysymyksiä. Todennäköistä siis on, että myös naiset puhuvat tärkeistä asioista mieluummin toisten naisten kanssa”, Backman päättelee.
Marcus Floman
Piirros Anu Ignatius
