Jos Suomi oli EU-hakemuksellaan luokkansa mallioppilas, Viro yrittää omassa jäsenneuvottelussaan olla koko ikäluokkansa priimus. Neuvostoliitosta irtautumisen jälkeen etelänaapurissamme on tehty hartiavoimin töitä, jotta maa kelpaisi läntisen yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi olkoon yhteisö sitten Nato tai EU. Maan lainsäädäntö on pantu hurjaa vauhtia uusiksi ja talouspolitiikassa on sovellettu yltiöliberaalia shokkihoito-menetelmää. Maanviljely tapettiin tullivapauksilla ja kolmessa vuodessa noin 2 000 valtionyritystä yksityistettiin. Rautatiet on seuraavana myyntilistalla.
Tuloksena syntyi nuoria miljonäärejä ja syrjäytyneitä kaatopaikan asukkeja. Siirtymävaiheen Virossa elintaso on vielä Pohjoismaihin verrattuna erittäin alhainen, suunnilleen 1960-luvun Suomen tasolla. Sinne ei ole mahdollistakaan perustaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Vielä. Esimerkiksi tuloveroprosentti on kaikille 26, tulojen tasosta tai alkuperästä riippumatta.
Silti on häkellyttävää, ettei euro- ja markkinahuumasta seonneessa Virossa ole syntynyt kansalaiskeskustelua EU-jäsenyydestä, vaan esimerkiksi kaikki maaliskuussa parlamenttiin valitut puolueet kannattavat jäsenyyttä.
Virolainen EU-kriitikko Uno Silberg vertaa unionia Titaniciin se on suuri ja komea. Tiedossa on kuitenkin jäävuoria, joita päin se ajaa: sosiaalikysymykset, korruptio ja talous. Silti pieni Viro tunkee nyt innolla laivaan.
Maksaako se matkalipustaan liian kovan hinnan?
Jan Erola
