Parikymmentä vuotta sitten Suomea johdettiin saunasta, jossa politiikan ja talouden sisäpiiri sopi pienessä hutikassa maan asioista. Löylytauoilla jaettiin virkoja ja hallintoneuvostopaikkoja. Saunasta Kekkosen pojat menivät hirvimetsälle ja hirvestä hiihtämään.
YYA:n ja idänkaupan Suomessa politiikka oli se magneetti, joka veti eri alojen eliitit puoleensa ja synnytti sisäpiirit. Tieteen, taiteen ja taloudenkin insiderit tapasivat matkalla Teiniliitosta Tamminiemen lastenkutsuille ja Saariselän kelolinnoihin.
Kirjeet aloitettiin HV – Hyvä Veli – ja päätettiin tuus, sinun.
Nyt verkot ovat hajonneet tai ainakin hapertuneet. ”Aikaisemmin klubit, seurat ja jengit olivat kiinteämpiä, suljetumpia ja salaperäisempiä. Niiden kautta hoidettiin asioita. Nyt ne ovat menettäneet merkitystään”, sanoo Aarno ”Loka” Laitinen, monet sisäpiirit sisältäpäin tunteva toimittaja.
Osa sisäpiireistä voivat toki edelleen paksusti. Viime vuosina on puhuttu eniten Savon mafiasta, Martti Korhosen ja Lasse Lehtisen ympärillä pyörivästä porukasta, johon on löyhästi liitetty myös pääministeri Lipponen ja presidentti Ahtisaari. Muita tunnettuja herrakerhoja ovat vapaamuurarit, rotarit ja leijonat. Myös vaikuttajanaiset ovat verkostoituneet viime vuosina, lähinnä erilaisten keskustelukerhojen kautta.
Kekkosen pojanpojat ja -tyttäret haluavat erottautua vanhemmistaan myös verkostojen suhteen. Heidän verkostoissaan pelataan sählyä ja jaetaan puoliajalla virkoja.
Myös tavat ovat toiset. Nyt HV:stä tulee mieleen solvaus ja kirjeet on korvannut sähköposti, jolla lähetetään kavereille vitsejä.
Next Generation
Suomen uusi eliitti sanoo välttävänsä sisäpiiridiilailua. Heille kontaktit ovat sosiaalista pääomaa ja verkostot välttämättömyyksiä. Sillä verkostoissa uusi establishment vieläkin viihtyy. Erona vanhaan on, että thirtysomething-jengi ei verkostoidu politiikan vaan median ja kulttuurikanavien kautta.
Lepakossa kasvanut vihreä sählysukupolvi haluaa erottautua saunasukupolvesta myös tavoillaan.
”Me emme jaa toisillemme virkoja tai titteleitä. Vaikka verkostoillamme olisi vaikutusvaltaa, vallankäyttö puuttuu”, sanoo Pauli Aalto-Setälä, Nelosen uutisten vastaava päätoimittaja.
Aalto-Setälä on yksi nuoren polven sisäpiirien dynamoista. Viitisen vuotta sitten hän perusti Roope Lehtisen, Jussi Lähteen, Peter Nymanin ja Pasi Rinteen kanssa Next Generation -yhdistyksen. Kaikki muut ovat mediamiehiä paitsi Rinne, joka on ympäristökonsultti. Myöhemmin ydin-ryhmään on otettu puolueidensa nuoret kärkikyvyt Osku Pajamäki (sd) ja Petri Lahesmaa (kok).
Tänäkin itsenäisyyspäivänä Next Generation ry järjestää parinsadan hengen vastaanoton. Kutsulistaa rukataan vuosittain, ja sille poimitaan ansioituneita alle kolmevitosia vaikuttajia, eläköityvän Suomen tulevaisuuden toivoja.
”Next Generationissa on tervettä yhteisöllisyyttä, ei mitään mafioitumista tai puolueen sisälle rakennettua tekodemokratiaa”, Aalto-Setälä linjaa. Hänen mukaansa yhdistys on pyrkinyt erottumaan menneisyyden ”saunagallerioista”.
Yhdistys järjesti aiemmin myös suljettuja keskustelutilaisuuksia. Nyt toiminta on ”aika kuollutta ja kuopattua”, kuten eräs mukana pyörinyt kuvailee. Aalto-Setälä sanoo, että profiiliaan mataloittanut Next Generation on tullut tavallaan tarpeettomaksi, kun jäsenet ovat löytäneet itselleen muita foorumeita.
Ehkä Next Generationista on jo tullut This Generation.
Legenda Jii Lähteestä
Mediasukupolven todellinen Superverkostoituja on Jussi ”Jii” Lähde, 33. Kuudessa vuodessa Lähteestä ja hänen verkostoistaan on tullut suomalaista urbaanifolklorea, legenda, joka kaiken lisäksi vielä pitää paikkansa.
Legenda Lähteestä alkaa hotelli Presidentin kivijalasta. Maaliskuussa 1993 Jussi Lähde marssi presidenttiehdokas Martti Ahtisaaren kampanjatoimistoon ja tarjoutui töihin. Lasse Lehtinen, edellisen sukupolven J. Lähde, mielistyi tulokkaaseen ja loppu onkin suomalaisen lobbaamisen historiaa.
Vaalivoiton jälkeen Lähteestä tuli presidentti Ahtisaaren lehdistöavustaja, ja siltä paikalta hän ponnisti muutaman väliportaan kautta nykyiselle pallilleen, tv-kanava Nelosen kehitysjohtajaksi. Lähde on sanonut, että suhdeverkosto on hänen pääomaansa.
”Enää ei oikeastaan ole sellaista selkeää kuviota, jonka kautta eri aloilla toimivat eri ikäiset ihmiset tutustuisivat toisiinsa. Porukat ovat entistä moniarvoisempia suuntautumisiltaan ja ajatuksiltaan. Ainoa tapa on tehdä verkosto itse”, Lähde toteaa.
Siinä, missä vuorineuvosten metsästysseurueet olivat ja yhä ovat eksklusiivisesti miehille tarkoitettuja, suuri osa nykyverkostoista ei tunne sukupuolirajoja. Naisilla ei vieläkään ole varsinaisia omia verkostoja.
Uuden ajan verkot syntyvät ja kuolevat nopeasti syntyäkseen uudelleen.
”On monia erilaisia verkkoja, joissa ihmiset hyvin nopeasti päättelevät, kulkeeko niissä tietoa ja kokemuksia vai ei. Jos tieto ei kulje, verkot näivettyvät, ja tilalle kasvaa uusia orgaaneja”, Lähde kuvailee.
Verkostoksi voisi Lähteen mukaan kutsua vaikka Helsingin Uudenmaankadun Bar Ysissä notkuvaa media- ja mainosalan jengiä.
Omia metodejaan Mr. Verkosto ei suostu paljastamaan, sillä kyse on ”liikesalaisuudesta”. Puheista käy ilmi, että verkoston ylläpito vaatii selvästi muutakin kuin sähköpostivitsien lähettelyä. Lähde suostuu kuitenkin kertomaan, mikä on toimivan sisäpiiriverkoston edellytys: ”Ihmisillä pitää olla kyky analysoida ja jakaa tietoa.”
Lepakon jengi
Osa suomalaisverkostoista syntyy edelleen perinteisissä eliittilukioissa, kuten SYK:ssa tai Norssissa. Koulutetun eliitin hyvävelikerhot ja sisarseurat lujittuvat Helsingin yliopistossa ja sen osakunnissa. Lukion ja osakunnan välissä miehet ja nykyään myös naiset käyvät veljeytymässä reserviupseerikoulussa.
Mutta uusia verkkoja syntyy muuallakin kuin eliitin perinteisillä hiekkalaatikoilla.
”Nykyään on erilaisia skenejä, joissa jengi tuntee yhteenkuuluvaisuutta. Jotkut ovat käyneet jotain hienoa koulua, mutta jätkät, jotka tuntevat punk-scenen hyvin, tulevat samasta syystä toimeen keskenään. Se on saman teeman yksi muunnos”, Jussi Lähde lausuu.
Esimerkki punk-verkostoitumisesta on Lepakkoluolan jengi. Lähde sanoo Lepakon olevan ”vahva verkosto” ja ”hyvä kansankorkeakoulu”, josta on monille ollut hyötyä myöhemmin.
Todistus Lepakon jengin verkostoitumisesta nähtiin tänä syksynä, kun talon ruumiinvalvojaisista tuli massiivinen mediatapahtuma. Toimittaja on toimittajalle hyvä veli, siinä missä vuorineuvos toiselle.
Toinen katu-uskottava verkosto on syntynyt hyväntekeväisyyslätkää pelaavan Pietarinkadun Oilersin ympärille. Samalla kun keräävät nappulaa lastenklininikalle, rock-äijät ja lätkähemmot verkottuvat keskenään.
Homoverkosto
Talouselämässä sisäpiireistä voi hyötyä rahassa mitattuna kaikkein suorimmin. Jussi Lähde sanoo, että liikemaailmassa vaikuttaa niin sanottu kummisetä-strategia: vanhemmat vuorineuvokset valitsevat suojatteja, joista kasvaa seuraajia.
”On myös ihmisiä, jotka liikkuvat aktiivisesti, pitävät yhteyttä, lähettelevät toisilleen sähköposteja ovat erilaisten informaatiovirtojen äärellä. Se on selkeä osa ammattitaitoa ja ihmisten identiteettiä”, Lähde sanoo.
Kummisedät vaikuttavat myös politiikassa.
Loka Laitisen mukaan esimerkiksi keskustan asema perustuu mafiamaiseen verkostoitumiseen.
”Kepun verkosto antaa heille kohtuuttoman suuren sanavallan Suomen politiikassa ja talouselämässä. Siihen kietoutuvat osakuntalaisuus, ylioppilaselämä, maatalousteollisuus, metsästysseurat, osuuspankit ja kunnallispolitiikka. Kepulaiset ovat luoneet kaveri- ja toveripiirin, joka on tehokkuudessaan aivan toista kuin joku kokoomuslaisten lepsuilu.”
Loka Laitinen nostaa esiin myös yhden arkaluontoisen sisäpiirin, josta ei juuri puhuta: homoverkoston.
”Joka kerta, kun olen siitä veljeskunnasta kirjoittanut, olen saanut silmilleni syytösryöpyt, että sulla on joku homofobia. Mä olen ihan kylmästi yrittänyt tarkkailla sitä ja ihastellut niiden kykyä organisoida hirveän pienellä joukolla itselleen myönteisiä asioita.”
Laitisen mukaan homoverkosto vaikuttaa viihde- ja kulttuurimaailmassa. ”Elokuva-, teatteri- ja kirjallisuuskriitikoissa on aika paljon homoja ja naispuolisia homoemoja, jotka suojelevat heitä. Tämä vaikuttaa kulttuurituotannon sisältöön”, Laitinen sanoo.
Viimeinen osoitus homolobbyn mahdista oli Laitisen mielestä kiistely Yrjönkadun uimahallin vuoroista. ”Homot organisoivat yleisönosastokirjoitukset ja syytivät sähköpostia kaupunginvaltuutetuille.”
Jaakko Lyytinen
Piirros Jussi Karjalainen
Seuraavassa lehdessä kerrotaan suomenruotsalaisista sisäpiireistä.
