Hän on täällä tänään. Verkon vapahtaja, Käyttöjärjestelmien Kuningas: Linus Torvalds.
Ainoa mies, joka voi pysäyttää Bill Gatesin.
Forbes-lehden mukaan hän on maailman kenties suosituin ohjelmoija. Financial Times kutsui häntä ”Suomen ehkä tunnetuimmaksi kasvatiksi”. Varsinaisesti hänet on kasvattanut Helsingin yliopisto, vaikka Tukholman yliopisto tekikin hänestä juuri kunniatohtorin.
Ja täällä ovat hänen faninsa. Yli tuhat ihmistä haluaa kuulla, mitä 29-vuotiaalla Gurulla on sanottavanaan tietoyhteiskunnan tulevaisuudesta. Tietojenkäsittelytieteen opiskelijoiden ainejärjestön TKO-älyn yhdessä laitoksensa kanssa järjestämän seminaarin alkuun on vielä puoli tuntia, mutta Porthanian aula alkaa olla jo tukossa.
Luentosalin oven tuntumassa, kolmen metrin päässä Saku Tuomisesta, seisoo ryhmä vakavia nuoria miehiä.
Yhdellä heistä on yllään virttynyt t-paita, jonka rintamuksessa komeilee pulska pingviini, Linux-käyttöjärjestelmän tunnus. ”Olen addiktoitunut pingviineihin”, 16-vuotias Sampo Niskanen tunnustaa.
Niskanen ja hänen toverinsa käyvät Maunulan yhteiskoulun matematiikkalukiota. Heistä kasvatetaan jo teinivuosina suomalaisen tietoyhteiskunnan tulevia Linuksia.
Linus avaa ovia
Samuli Niskanen ja muu yleisö saavat lopulta odottaa idolinsa puhetta yli tunnin, sillä ennen Linusta äänessä on neljä muuta asiantuntijaa.
Kun Linus vihdoin astuu korokkeelle, hän tunnustaa avajaisiksi vihaavansa puheiden pitoa. Seuraavaksi hän puhelee sekavia mikroaaltouunin piippauksista ja kommunikaatio-ongelmista.
Alustuksensa lopuksi Linus, jonka kasvoille tuntuu jymähtäneen jenkkiläinen kestohymy, kiteyttää oman näkemyksensä tietoyhteiskunnan tulevaisuudesta: ”Olennaista ei ole se, mitä tekniikkaa mahdollistaa, vaan mitä ihmiset haluavat sen mahdollistavan.” Bravo, Linus!
Seminaarin jälkeen seuraa lehdistötilaisuus. Linus vastailee Yleisradion ruotsinkielisen toimittajan kysymyksiin lähes kuiskaamalla.
Haastatteluvuoroja jakaa tähden entinen opettaja, tietojenkäsittelytieteen professori Henry Tirri.
”Kun kerron Amerikassa, että Linus on ollut ryhmässäni, kaikki ovet aukeavat”, Tirri paljastaa.
”Berkeleyn yliopistossa minulta kysyttiin, voisivatko he nimetä jonkin rakennuksistaan Linus Torvalds Buildingiksi.”
Mutta mitä Linus itse tuumii itseensä kohdistuvasta henkilöpalvonnasta?
”Palvontaa ei näe normaalielämässä, eikä se siksi häiritse. Toisaalta nykyään vähän odotankin sitä ja se hivelee minua. Onhan se kiva tietää, että ihmiset välittävät siitä, mitä teen”, hän kertoo Ylioppilaslehdelle.
Pakko myöntää: metrin päästä hän on juuri niin sympaattinen kuin väitetään. Ja vielä rehellinenkin. Hymykin tuntuu aidolta.
”Eikä siitä palvonnasta seuraa mitään haittavaikutuksia. En mä nää mitään Linux-nuoria kadulla potkimassa mummoja”, St. Linus hekottelee.
Hän on oikeassa. Linux-nuorilla on parempaa tekemistä, sillä mummoja potkimalla ei pääse Piilaaksoon.
Jaakko Lyytinen
Kuva: Riku Isohella
