Evankelis-luterilainen kirkko julkaisi elokuussa sijoitustoiminnalleen eettiset ohjeet. Syynä on nousukaudella yhä vuolaammin kirkon kirstuja kartuttanut yhteisövero.
Rahassa kylpevän kirkon yhteisöveronkannon oikeutuksesta ei sen sijaan käyty arvokeskustelua. Kymmenyksiä valtiokirkolle maksavat yritykset ja muut yhteisöt, myös ortodoksista kirkkoa lukuun ottamatta muut uskonnolliset yhteisöt. Veroja maksavat myös esimerkiksi kirkkoon kuulumattomien vainajien kuolinpesät.
On hyvä asia, että kirkon 15 miljardin omaisuudesta vihdoin pidetään huolta. Mutta tuleeko sitä enää kartuttaa yhteisöverolla? Yksityishenkilöt voivat sentään halutessaan erota kirkosta ja välttyä verolta. Budjettineuvottelujen yhteydessä alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen (vas) yritti herätellä keskustelua siitä, voitaisiinko osa kirkon yhteisövero-osuudesta ohjata kunnille. Keskustelua ei syntynyt. Sitä yritettiin viritellä myös pari vuotta sitten, mutta kirkko puolusti menestyksellisesti vanhoja privilegioitaan. Kirkon verotusoikeutta on perusteltu hautauspalvelulla, vaikka yhteisöverosta saadut tulot ylittävät huomattavasti hautaustoimen aiheuttamat kustannukset.
Jos ja kun kirkon yhteisöveronkanto-oikeus on purettu, on aika kyseenalaistaa muutkin kirkon ja valtion liiton jäänteet.
Ruotsissa kirkot asetetaan vuosituhannen vaihteen jälkeen samalle viivalle suhteessa valtioon. Esimerkkiä on syytä seurata Suomessakin.
Jan Erola
päätoimittaja
Vastapääkirjoitus: Kehdosta hautaan
Päätoimittaja Erola on ilmeisesti istunut kesällä tylsissä kirkkohäissä, sillä hän on alkanut pohtia elämän peruskysymyksiä. Mistä me tulemme? Miksi rakennamme kirkkoja, kun samalla rahalla saisi bingohalleja? Kuka keksi rakkauden?
Erola on tehnyt myös teräviä havaintoja. Kirkot kylpevät rahassa, sillä niissä kristallit kimaltevat ja useimmat papit ovat ylipainoisia.
Ankaran eksistentiaalisen pohdintansa päätteeksi päätoimittaja on lähtenyt nuorsuomalaiselle ristiretkelle. Ensin viedään kirkolta rahat ja sitten henki. Aloitetaan yhteisöverosta ja sitten erotetaan kirkko valtiosta.
Erolan päättely on yhtä lyhytnäköistä kuin nykyhallituksen politiikkakin. Vaikka hallitus julistikin ohjelmassaan, että ”ei heikennetä kaikkein heikko-osaisimpien turvaa”, toisin kävi. Tilastot osoittavat, että köyhät ovat köyhtyneet vielä laman taituttuakin (HS 26.1.99).
”Luterilainen etiikka on toiminut hyvinvointivaltion aatteellisena perustana”, totesi EU:n oikeusasiamies Jacob Söderman kirkkopäivillä viime toukokuussa. Hyvinvointivaltiosta taitaa olla jäljellä enää pelkkä perusta, sillä nousukauden sokaisema hallitus on jatkanut säälimättä leikkauslinjallaan. Diakoniatyönsä kautta kirkko on joutunut ottamaan yhä suuremman vastuun kaikkein köyhimpien viimeisenä auttajana. Yhteisöveron kerääminen perustuu juuri kirkolle sälytettyihin yhteiskunnallisiin tehtäviin.
Kokonaan toinen kysymys on, miksei valtio huolehdi perustehtävistään, vaan työntää ne kirkolle.
Jaakko Lyytinen
Varokaa vääriä profeettoja.
He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa.
