Tuomari vaikuttaa elämänkohtaloihin
Tuomari vaikuttaa elämänkohtaloihin äräjätuomari Juhani Galkinilla on kiinnostuneet silmät ja hän puhuu selkeää suomea, jota maallikkokin ymmärtää. Oikeussalissa Galkinin tavoitteena on, ettei kenenkään tarvitse jännittää tai pelätä. ”Keskustellaan ja puhutaan, kyllä mä uskon, että oikeus toteutuu niin paremmin”, hän miettii. Itse tuomari Galkin, 46, kunnioittaa jokaista istuntoa uudella kravatilla, joita hän hankkii mm. UFF:n myymälöistä.
Galkinin tuomiot tunnetaan jo kielestään. Kieli on värikästä ja mukaan mahtuu myös huumoria, jos se helpottaa päätöksen ymmärtämistä. Galkin haluaa aina varmistaa, että asianomaiset tajuavat, mistä rangaistuksessa ja tuomiossa on kyse. Hän välittää tuomittavistaan.
Juhani Galkin ei olemuksestaan huolimatta ole pelkkä persoonallinen kuriositeetti käräjätuomarien joukossa, vaan hänen ihmisläheinen tuomarointinsa vaikuttaa oikeussalitunnelmaan yleisemmin: Helsingin käräjäoikeudessa hänet tunnetaan papa-Galkinina, jonka puheille nuoret tuomarit välistä jopa jonottavat.
Juhani Galkin on hyvä esimerkki siitä, kuinka oikeusjärjestelmän sisällä voi vaikuttaa ja käyttää valtaa. Hänen vaikutuspiirissään ovat lähinnä käräjäoikeuteen päätyvät rikosasiat; kuukausittain hän tuomitsee lukuisia juttuja pikkuvar- kauksista murhiin. Työkulttuuriin sisältyvän vaikutusvallan lisäksi hänellä on tuomiovaltaa.
Tuomarit eivät tunnusta valtaansa
”Jokainen tuomarin päätös pitää sisällään valtaa sikäli, että se vaikuttaa yksittäisten ihmisten elämään tavalla tai toisella”, miettii oikeusfilosofiasta väitellyt tutkija Panu Minkkinen.
Hänen mukaansa vallan ja oi- keuden välinen suhde on aina ollut ongelmallinen, koska oikeuden alalla toimivat harvoin tunnustavat olevansa vallankäyttäjiä. Ylipäänsä oikeusjärjestelmän valtasuhteiden määrittely on vaikeaa.
Vallan kolmijako-opin mukaan voidaan sanoa: oikeuslaitos on perinteisesti yksi kolmesta valtiomahdista eduskunnan ja hallituksen rinnalla.
Vaikka eduskunta säätää lait, oikeuskäytännöt muodostuvat oikeuslaitoksen sisällä, viime kädessä tuomioistuimissa. On alioikeuksia, kuten Juhani Galkinin työpaikka käräjäoikeus. Alioikeuksien päätöksistä voi valittaa ylemmille oikeusasteille. Kaikkein ylintä tuomiovaltaa käyttää korkein oikeus. Se ottaa juttuja käsittelyynsä vain rajoitetun määrän ja ohjaa päätöksillään oikeuskäytäntöä.
”Aiemmin tämä tapahtui lähinnä julkaistujen ennakkotapausten kautta. Nykyään KKO:n presidentti esiintyy yhä useammin julkisuudessa kertomassa heidän kantansa. Tämä on aivan uudenlaista yhteiskunnallista vaikuttamista”, miettii Minkkinen.
Tuomioistuinten pakkovalta
Hyvä esimerkki KKO:n uudesta roolista on kaiken kansan saatavilla olevat verkkosivut (www.kko.fi), joilta löytyvät kaikki KKO:n ennakkopäätökset viime vuosikymmeniltä.
KKO:n uusi avoimuus seurailee yhteiskunnan kehitystä. Oikeuslaitos ei voi toimia tyhjiössä: lainsäädäntöön vaikuttavat kansainväliset sopimukset ja erilaiset intressiryhmät. EU-lainsäädäntö muokkaa Suomen käytäntöjä vahvasti.
Tätä nykyä yhteiskunnan kehitys on niin nopeaa, ettei lainsäädäntö voi mitenkään pysyä perässä. Tämä lisää tulkintoja ja tuomioistuinten valtaa. Hyvä esimerkki on tekijänoikeus: lakia säädettäessä 60-luvulla ei voitu pohtia esimerkiksi tietoverkkojen linkkien tekijänoikeudellista asemaa.
Tulkittavuutta ja sitä kautta tuomioistuinten valtaa lisäävät myös lukuisat yleisluontoiset lait, jotka jättävät tilaa tapauskohtaiselle harkinnalle.
”Tulkinnalla voidaan täyttää myös ns. oikeusaukkoja eli tilannetta, jossa sopivaa säännöstä ei löydy. Tuomioistuimilla on nimittäin ns. ratkaisupakko, joten jotain on päätöksen perusteluihin aina keksittävä”, ympäristöoikeuden tutkija Kai Kokko toteaa.
Tuomioistuinta velvoittaa siis lopulta vallankäyttöpakko: sen on annettava sitova päätös vaikeastakin tapauksesta ja kannettava päätöksestään vastuu.
Nuori mies ja kevätmopo
Yksinkertaistettuna tuomarin valta on siis lähinnä tulkintaa ja harkintaa. Juhani Galkin nostaa harkinnan keskeisemmäksi, rikoslait eivät hänen mielestään usein kaipaa paljon tulkintaa tai tilanteen arviointia.
”Lakia on sovellettava eikä siinä tunteilla”, Galkin sanoo. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän vaikuttaisi tuomioon paljonkin.
”Mä satsaan sinne seuraamuspuolelle, se on se moraalipuoli”, hän paljastaa. Satsaaminen tarkoittaa sitä, että hän selvittää tarkasti jutun kaikki puolet ja ottaa rangaistuksessa huomioon syytetyn elämän kokonaistilanteen. Narkkarille vankila saattaa olla hurja paikka: jollekin onnettomalle saattaa lyhyessäkin ajassa kertyä valtavat huumevelat, joiden kanssa on vaikeuksissa vapauduttuaan.
Viime keväältä Galkin muistaa 16-vuotiaan pojan tapauksen. Nuorukainen oli ostanut vanhan mopon ja varastanut uuden samanmerkkisen vaihtaakseen osat omaansa. Hän jäi kiinni, katui tekoaan kovasti ja korvasi mopon omistajalle aiheuttamansa vahingot. Teko oli harkittu ja siinä mielessä törkeä, mutta Galkin katsoi, että poika oli sovittanut asian tekemillään korvauksilla. Hänet tuomittiin rikoksesta, mutta jätettiin rankaisematta.
”Mä kirjoitin perusteluihin vielä, että oli nuori mies ja kevät, kova halu ajaa oli ihan ymmärrettävä”, Galkin hymyilee.
Julkisuus ja Sallisen surma
Uudeksi oikeusvallankäyttäjäksi Juhani Galkin nostaa julkisuuden. Kaksi paljon mediahuomiota saanutta tapausta, Satu Sallisen murha ja Albertinkadun ampumaratasurma, olivat molemmat Galkinin tuomittavina.
”Sallisen tapauksessa tuntui omituiselta, että periaatteessa koko esitutkinta oli julkaistu ennen kuin oikeudenkäynti edes alkoi”, Galkin ihmettelee.
”Se siirtää tuomiovaltaa pois oikeusjärjestelmältä, kun maallikot tietävät niin paljon etukäteen. Yleinen ilmapiiri alkaa vaikuttaa ja ennakkoasenteet on ongelma”, Galkin uskoo. Ennakkoasenteita saattaa olla nimenomaan käräjäoikeuden maallikkojäsenillä eli lautamiehillä, joita tavallista juttua kohden on kolme. Jos lautamiehet ovat yksimielisiä, he saattavat voittaa tuomarin esittäneen kannan 3-1.
”Kyllä lautamiehillä suuri valta on”, toteaa Galkin. ”On myös niitä, jotka haluavat välttämättä jättää puumerkkinsä jokaiseen juttuun.” Hän ei kuitenkaan muista kuin muutaman jutun, jossa lautamiehet olisivat olleet hänen kanssaan eri mieltä.
Ehkä syynä on se, että Galkinin on ajanut tuomariksi rakkaus ihmisiin ja tarinoihin: se saa hänet perehtymään jokaiseen juttuun historioitsijan tavoin, seikkaperäisesti ja kaikki yksityiskohdat huomioon ottaen. Hän vaikuttaa pyrkimällä olemaan sellainen oikeuden puheenjohtaja, tuomari, joka huomaa asian kaikki puolet.
Pilvi Torsti
Kuva: Petri Juntunen
