Suuri seksuaalitutkimus

T:Teksti:

Tutkimuksen syy:
SETA:n eli Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n 25-vuotissyntymäpäivä

Tutkimusaihe:
Seksuaalinen tasavertaisuus

Tutkimuskysymykset:
Vallitseeko Suomessa seksuaalinen tasavertaisuus? Mitä ajattelevat homot ja lesbot? Entä heterot? Miten seksuaalisuus määrittää identiteettiä?

Tutkimusmetodi:
Kootaan satunnaisesti sähköpostilistojen avulla ryhmä opiskelijoita, joista suurin osa tilastollisen todennäköisyyden mukaan on heteroja, keskustelemaan aiheesta, jota he eivät tiedä ennakkoon. Samanaikaisesti kokoontuu ryhmä OHO:n (opiskelijahomot) ja OLE:n (opiskelijalesbot) porukkaa keskustelemaan eri paikkaan. Lopuksi keskusteluryhmät yhdistetään, mitä ryhmien jäsenet eivät etukäteen tiedä.

Tutkimuksen kulku:
Molempien ryhmien kanssa käydään läpi samat keskusteluaiheet ja -kysymykset. Keskustelulle on aikaa 45 minuuttia. Ryhmänvetäjät nauhoittavat keskustelun ja tekevät siitä muistiinpanoja. Kun ryhmät yhdistetään, vetäjät esittelevät aihe kerrallaan suljetun keskustelun pääkohdat, joita kaikki osallistujat voivat vapaasti kommentoida. Kaikki nauhoitetaan. Tilanne dokumentoidaan myös valokuviksi.

Koeryhmät:
ryhmä 1: OHO ja OLE
Titta Aaltonen, Jeppe Hansen, Riikka Kettunen, Peter Knaster, Micke, Katja Nissinen, Reijo Pehrman, Kari Tuomainen, Janne Turunen, Jarkko Törmänen, Marko Väistö, Virpi Väänänen, Ville Ylikahri
ryhmä 2: Satunnaisotanta
Sanna Hellström, Christian Holmqvist, Perttu Iso-Markku, Harri Kilpi, Petteri Nisula, Juho Peltonen, Jukka Purma, Pekka Rapinoja, Aino Tiirikkala

Ylioppilaslehden

Suuri seksuaalitutkimus

Luku 1: SETA eli Seksuaalinen tasavertaisuus ry 25 vuotta.
Mikä on sen merkitys?


    Ryhmä 1:
Janne: ”Se on merkittävin järjestö, joka ajaa homojen asiaa ihan oikeasti, toisin kuin vaikka OHO, joka on harrastuskerho” Micke: ”Joskus tuntuu siltä, että se on niin hurjan tylsää poliittista toimintaa. Tässä kerhossa mukana olevat eivät halua korviansa rasittaa niillä kuviolla. Tää on semmonen kälinäklubi.”
    Jeppe: ”Kymmenen vuotta sitten Hesassa oli yksi ainoa homodisco Gambrini, Isolla Roballa. Sinne mentiin pimeän porttikongin kautta, kun nyt lukuisiin homopaikkoihin mennään suoraan kadulta. Kaikkiin paikkoihin näkee kadulta sisään, kun aikaisemmin ne oli semmosia ’syntisiä’ paikkoja, joissa oli ikkunat teipattu.”
    Jeppe: ”80-luvulla lähettiin seksuaalipakolaisina ulkomaille, nyt pakolaisliike suuntautuu Helsinkiin, Tampereelle ja Turkuun. Koska Seta on ollut näkyvä, ilmapiiri on liberalisoitunut näissä suurissa kaupungeissa, ettei tarvitse enää häpeillä omaa homouttaan tai lesbouttaan.”
    Micke: ”Mielelläni näkisin niin, että nykyisin joidenkin heteroiden sopisi hävetä heterouttaan.”
    Ryhmä 2:
Keskustelua ei synny

Luku 2: Homosuhteiden rekisteröinti

    Ryhmä 1: Micke: ”Parisuhteen virallistaminen ei kai tän ikäisiä kundeja kosketa juuri ollenkaan. Juttu menee näin: Mitä lesbo ottaa mukaansa toisille treffeille? Muuttokuorman. Mitä homo ottaa mukaansa toisille treffeille? Mille ihmeen toisille treffeille?”
    Janne: ”Ennen kaikkea kysymys siitä, että meillä pitää olla ne täsmälleen samat oikeudet kuin heteroillakin.”
    Ville: ”Täsmälleen, ei se ole iästä kiinni (viittaus Mickelle).”
    Katja: ”Ajatellaan, että jos homot ja lesbot saa tällasen oikeuden, niin se vähentää tällaisen heteroavioliiton arvoa.”
    Titta: ”Ja sit ne ajattelee, että ne pussaa tai ne harrastaa seksiä keskenään. Ei ymmärretä, että kysymys on käytännön asioista. Kun hain henkivakuutusta niin neuvottiin pistämään edunsaajaksi vanhemmat, koska jos pistää jonkun avopuolison, niin siitä joutuu maksamaan 50 prosenttia veroa. Mutta meillä ei ole edes mahdollisuutta päästä naimisiin!”
    Virpi: ”Monet ajattelee, että homoSEKSUAALI, kuitenkin suurin osa elämästä on muuta kuin seksiä.”
    Jeppe: ”Heterot kuvittelee, että homoilla on sänky olohuoneessa, keittiössä, eteisessä, että sänky löytyy kaikkialta.”
    Ryhmä 2:
Jukka: ”Suuttuu kun kuulee sellaisia kommentteja, että se on sama kuin eläisi sian kanssa.”
    Perttu: ”Joku sanoi tuohon, että kyllähän nytkin osa suomalaisista naisista elää sian kanssa.”
    Harri: ”Tuosta tuli mieleen kristillisten puolueen vasta-argumentit homosuhteita vastaan: he pelkäävät perinteisen avioliittokäsityksen ja perheinstituution puolesta. Aina kun on ollut kyse miesvaltaisesta yhteiskunnasta, on vallalla ollut myöskin homoseksuaalien vastainen ilmapiiri.”

Luku 3: Adoptio-oikeus homoille

    Ryhmä 1: Virpi: ”Niin ja naisilla tää kuuluisa biologinen kello tikittää.”
    Jeppe: ”Edellisessä Outi Ojalan lakialoitteessa 1996 lesbot halusi adoptio-oikeutta, homot ei, koska uskottiin, että sen takia laki tulee kaatumaan.”
    Micke: ”En mä tiedä, tuleeks miehillä edes semmosta vauvakuumetta.”
    Mieskuoro: ”Tulee, tulee.”
    Marko: ”Biologinen kello ihan samalla tavalla.”
    Ryhmä 2:
Sanna: ”Eihän vanhemmuutta muutenkaan tarkkailla. Ja ihmisillä on kuitenkin keinot hankkia lapsia. Ymmärrän kommentteja, joissa mietitään asiaa lapsen kasvun kannalta, millaista on olla koulussa, kun on äitienpäivä ja isänpäivä ja sitten onkin kaksi isää tai kaksi äitiä. Vie aikaa, ennen kuin se on yleisesti hyväksyttyä.”
    Perttu: ”On miljoona syytä miksi lapsia kiusataan koulussa. Ehkä se ei ole kovin hyvä peruste vastustamiselle.”
    Perttu: ”Eikö jo avioeron ja yksinhuoltajuuden myötä kadonnut se jokin myyttinen perhe? Jo nyt on lesbopareja, joilla on lapsia ja homopareja joilla on lapsia, mutta juridisesti heillä ei ole suhdetta lapsiinsa ja se vaikeuttaa elämää. Keskustelun kannalta se olisi hedelmällistä, että joku täällä vastustaisi homoavioliittoja.”

Luku 4: Homoseksuaalisuus nyky-Suomessa

    Ryhmä 1: Janne: ”Täytyy puhua Helsingistä, kovin monista muista paikoista ei kannata puhuakaan.”
    Marko: ”Kaverien elämä Joensuussa eroaa kyllä kovasti mun elämästä täällä. Jos Joensuussa bileet pidetään keskustan ravintoloissa, ihmiset ei uskalla tulla sinne”
    Micke: ”Työpaikkojen ja ammattien suhteen riippuu paljon siitä alasta, että mitä siellä voi ulospäin näyttää. Kukaanhan ei ylläty, jos hotelli- ja ravintola-alalla kundilla on poikaystävä.”
    Ville: ”Ei mulla ole mitään kokemuksia (ammatillisia), enkä ole sitä ajatellut, mutta en mä nyt ala missään kaapissa olemaan. Tääkin asia muuttuu, joka vuosi ilmapiiri on erilainen.”
    Ryhmä 2:
Jukka: ”Avioliitto ja adoptiokysymykset eivät selvästikään ole tasa-arvoisia. En usko, että koskaan tullaan saavuttamaan täydellistä tasa-arvoa, että homous lakkaisi olemasta haukkumasana joidenkin ihmisten suussa.”
    Sanna: ”On varmasti aloja ja paikkoja, joissa on mahdotonta olla julkisesti homo. Mutta asiat menevät vähitellen parempaan suuntaan.”
    Harri: ”Lainsäädännön näkökulmasta Suomi on muodollisesti vapaa yhteiskunta, mutta ihmisten arvomaailma seuraa sitä hitaammin.”
    Jukka: ”Jos ei ole mitään syytä tuntea sympatiaa, on helppo vihata. On aika selvästi jaettavissa piirit, joissa homous hyväksytään ja joissa ei hyväksytä.”

Luku 5: Seksuaalisuus ja identiteetti

    Ryhmä 1: Virpi: ”Ei sitä voi sanoo, koska ei tiedä millaista olisi, jos olisi oikeasti hetero.”
    Ville: ”Kyllä se määrittää identiteettiä, vaikka onhan se tyhmää, jos ajattelee, että rakentaa identiteettinsä sen mukaan kenen kanssa makaa.”
    Janne: ”Ei mua ainakaan voi ymmärtää todella hyvin, jos ei tiedä, että mä olen homo, koska mä teen sellaisia asioita, jotka olisi heteromiehille täysin järjettömiä.”
    Ville: ”Sama täällä.”
    Janne: ”Jotain feminiinejä juttuja, sellaisia viittauksia, jotka menee muuten täysin ohi.”
    Ville: ”Eikä ne ole välttämättä mitään feminiinejä, ne vaan kuuluu homokulttuuriin.”
    Ville: ”Kyllä mä haluan olla vastakohta heteromiehen mallille, joka on musta vastenmielinen. En halua käyttäytyä niin kuin heteromieheltä perinteisesti odotetaan. Siitä vapautuminen on määrittänyt persoonaa.”
    Ryhmä 2:
Sanna: ”Seksuaalisuus on henkilökohtainen asia. Eihän sitä ihmisestä ajattele, että tapasin yhden heteron tänään. Ei sitä lähtökohtaisesti – ainakaan toivottavasti – ajattele, että joku on ensisijaisesti homo ja sen jälkeen kaikkea muuta.”
    Harri: ”Mennään rautakauppaan ja sanotaan, että kohdelkaa minua heterona.”
    Aino: ”Sellaisilla ihmisillä, jotka ovat valinneet olla julkisesti homoja, on tendenssi tehdä siitä elämänprojekti. Ei niin, ettäkö se olisi huono asia. Mutta heillä on tarve korostaa ja ajaa asiaansa.”
    Aino: ”Onhan ihmisessä satoja muitakin asioita kuin seksuaalisuus. On kulttuurin ongelma, että seksuaalinen identiteetti muodostetaan ainoaksi mielenkiintoiseksi asiaksi. Mitä ihmiset katsovat televisiosta? Minkä kirjan he lukevat? Sen missä on seksiä. Jotenkin se on mennyt äärimmäisyyteen.”
    Harri: ”Mediassa rakkaus on 99 prosenttisesti heteroseksuaalista. Siksi järkytymme tai yllätymme, jos läheinen osoittautuu homoseksuaaliseksi. He taas ovat kokoajan heteroseksuaalisen paineen alla.”
    Perttu: ”Luemme lastenkirjoja, joissa on isäkani ja äitikani, katsomme nuortenleffoja, joissa tyttö löytää pojan ja poika tytön. Kaikki nämä rakentavat heterosysteemin.”
    Sanna: ”Nythän on Teletapit, Tyttöjen välisestä ystävyydestä ja Fucking Åmål.”

Luku 6: Kuinka paljon homoseksuaalisuus näkyy ja huomataan?

    Ryhmä 1: Titta: ”Jos joku yhtäkkiä sanoo, että mä olen lesbo, niin kyllä se aluksi näkee mut ensisijaisesti lesbona, se on uusi asia. Ajan myötä se jää taka-alalle.”
    Titta: ”Reijo oli mulla tutorina. Kun mä näin hänet ensimmäistä kertaa bileissä, se oli täysi yllätys: ’Ei voi olla totta, Reijo on homo!’ Kuukausi sen jälkeen aina kun näin Reijon, ensimmäinen ajatus, mikä mulle tuli, oli että se on homo. Se oli ensimmäinen kerta, kun luulin, että joku on hetero eikä se ollutkaan.”
    Reijo: ”Sama se oli kyllä toisinkin päin.”
    Riikka: ”Se oli hauska tilanne niissä bileissä ulkoa päin katsottuna.”
    Titta: ”Mä katoin, että mitä se täällä tekee, että tietääkö se mitkä bileet nää on.”
    Ryhmä 2:
Petteri: ”Yliopistohan ei ole hirveän eroottinen paikka missään muussakaan mielessä.”
    Harri: ”Yliopistolla sen ei edes tarvitsisi näkyä niin paljon, yliopistolla on sen verran liberaalimpaa porukkaa. Täällä ihmiset saavat esiintyä sellaisena kuin ovat – ja esiintyvätkin.”
    Perttu: ”Tarvittaisiin enemmän julkkishomoja, jotka tulisivat kaapista ulos, eikä vain tämmöisiä bjurströmeja tai tangolaulajaa, josta kaikki tietävät, mutta joka ei sano sitä ääneen. Onhan yliopistolla OHO, mutta sekään ei hirveästi näy. Viime vuosina on ollut pari homoseksuaalisuus-luentosarjaa.”

Luku 7: Pelottaako homoseksuaalisuus?

    (kysyttiin vain ryhmältä 2)
    Jukka: ”Jos ystäväni olisi ihastunut minuun, se voisi tuottaa ongelmia.”
    Sanna: ”Tuo on jotenkin miehinen näkökanta. Miehet ovat jotenkin homofobisempia kuin naiset. Minulla on paljon miesystäviä, jotka sanovat, että homous on ihan jees, kunhan muhun ei kosketa. Naisena en ajattele niin.”
    Petteri: ”Naisille seksuaalisuus on erilaista, se on enemmänkin läheisyyttä.”
    Jukka: ”Jos olen itse ihastunut, se on hyvin tärkeä ja iso juttu minulle. Jos joku kaverini kokee samanlaista minun suhteen, ei se ole mikään helppo juttu.”
    Jukka: ”Kaikenlainen seksuaalisuus on pelottavaa. Jos lähipiirissä kahdella kaverilla tulee yhtäkkiä kiihkeä seksuaalinen suhde, sekin säikäyttää jo paljon, koska siinä on valtava voima.”
    Perttu: ”Tähän liittyy sekin, että homot ja lesbot ovat yhteiskunnassamme vielä lainsuojattoman asemassa. Se on kuin kuulisi kaverilta, että se on tehnyt jotain laitonta, jonka itse hyväksyt, mutta joka on kuitenkin laitonta. Siksi ei tunnu samalta, kun heterokaverit menee yhteen.”
    Aino: ”Yksi hyvä ystäväni yllättäen ilmoitti olevansa naisen kanssa. Se oli yllätys, ei mitenkään järkytys. Suhteemme ei muuttunut. Se on hänen oma asiansa, eikä kuulu minulle.”
    Harri: ”Ehkä se on versio luottamuksesta ja valehtelusta. Meillä on kulttuurimme ansiosta hetero-olettamus kavereistamme. Jos kaverin homoseksuaalisuutta ei ole tiennyt, niin voi kokea sen luottamuksen pettämisenä.”
    Perttu: ”Tässäkin huoneessa vallitsee hetero-olettamus, kun kysytään tunnemmeko homoja.”

Luku 8: Yhteiskeskustelu

    Asetelma: Ryhmät 1 ja 2 ovat yhdistyneet.
    Titta: ”Tänne voisi tulla joku kiva tyttö istumaan”
    Titta: ”Vielä vuonna 1991 kotipaikkakunnillani piti olla vanhempien allekirjoittama lappu, että sai kuunnella koulussa esittelyä SETA:sta”
    Micke: ”Eikö voitaisi kieltää valistus paheellisesta heteroseksuaalisuudesta?”
    Jeppe: ”Nyt on transseksuaalisuus tapetilla, siitä saattaa koulussa joutua puhumaan puoli tuntia”
    Micke: ”Mä oon kuullut, että maa- ja metsätieteellisessä on hankala olla homo. Semmonen junttipaikka.”
    Kari: ”Otaniemessä me on järjestetty Otarasteilla semmonen juttu, että jätkät joutuu tanssimaan keskenään. Ei sitä kukaan yleensä hirveesti vastusta, mutta ne niinku ylinäyttelee kaikkia homostereotypioita.”
    Ville: ”Mä uskon, ettei koko homoudella muutaman vuoden päästä ole merkitystä. Mekin ollaan ajateltu muuttaa meidän nimeä opiskelijahomoista sateenkaariopiskelijoiksi. Siihen on tarvittu tää vahva ’me ollaan homoja’ -tosihomousjuttu, vähän niin kuin tämä keskustelukin.”

Pilvi Torsti ja Heikki Valkama
Kuvat Olli Häkämies
Piirros Anssi Keränen