Lähestyvät eurovaalit eivät Suomessa näytä herättävän suuria intohimoja. Puolueet tuskailevat vaalibudjettiensa riittämättömyyttä, ja kansalaisten into käydä äänestyskopissa parin kuukauden välein on alamaissa. Kun eduskuntavaaleissakin äänestäjiä ulkoilutettiin poliittisen asetelman liikahtamatta mihinkään, mitä annettavaa eurovaaleilla voisi olla? Kiinnostava Eurooppa-keskustelu on vähissä, kun kenelläkään ei tunnu olevan mitään sanottavaa.
Vähissä ovat hyvät argumentit myös Britanniassa, mutta täällä politiikkaa tehdäänkin mielikuvilla ja ennakkoluuloilla, ei järkisyillä. The Sun nimitti viimesyksyisessä numerossaan Saksan valtiovarainministeriä Oskar Lafontainea Euroopan vaarallisimmaksi mieheksi. London Student -lehti kutsuu opiskelijoita taakseen SOS (Save Our Sovereign) -kampanjallaan. Euroopan integraatio uhkaa Iso-Britannian riippumattomuutta. Ja kaiken takana on tietysti Saksa.
Joskus tuntuu kuin Englannissa aika olisi pysähtynyt vuoteen 1945. Perinteinen Saksa-Ranska vastakkainasetteluhan on ollut jo pitkään hiipumaan päin. Suomessa muisto saksalaisista lapinpolttajina on vaipumassa unholaan. Englantilaisten päätä ei kuitenkaan käännetä. Sen, mitä Saksa ei onnistunut kahdessa maailmansodassa briteiltä ottamaan, he aikovat nyt viedä Euroopan Unionin avulla. Ei kyse ole siitä, etteikö saksalaisille voisi jo antaa anteeksi. Heihin ei kuitenkaan koskaan voi luottaa. Saksa ottaa tarkoituksella pakolaisiakin, jotta nämä voivat siirtyä Englantiin romuttamaan maan talouden.
Suomalaiseen retoriikkaan tottuneelle brittien mielipiteet ovat suorastaan karmaisevia. Voiko nykypäivän Euroopassa todella elää noin ahdasmielinen ja epäluuloinen kansa? Koulutustasolla ei tunnu olevan suurta merkitystä, kun puhe siirtyy politiikkaan. Niin college-opiskelija kuin siivoojakin tietää Unionin merkitsevän uhkaa tutulle ja turvalliselle elämänmenolle. Myönteisesti muuhun maailmaan suhtautuvat britit ovat harvassa.
* * *
Ulkopuolista askarruttaa, miksi Britannia ylipäätään sitten on mukana EU:ssa. Jos unioni on heille noin vastenmielinen, mikseivät he eroa siitä?
Brittihallituksella ei kuitenkaan ole paljon pelivaraa maailmassa, jossa kehitys kulkee kohti suurempia talousalueita. The Sun tosin ehdotti, että maan pitäisi ryhtyä Yhdysvaltain 51. osavaltioksi. Puhuvathan amerikkalaiset paljon parempaa englantia kuin typerät eurooppalaiset. Ja Yhdysvaltain ohjenuorassa Britannia on jo kauan kulkenutkin. Joulukuussa britti-Tornadot olivat kiltisti mukana peittelemässä Bill Clintonin seksiskandaaleita pommittamalla Irakia.
Kovin pitkään Britannia ei voi jatkaa tasapainoilemistaan Yhdysvaltain ja Euroopan välillä. Vaikka Amerikka onkin briteille rakas, Yhdysvallat taitaa olla liian kaukana, jotta toimiva yhteys siihen suuntaan säilyisi. Vaihtoehdoksi jää siis vain vastentahtoinen osallistuminen Euroopan integraatioon. Miten sitten perustella tämä kansalaisille, onkin jo vaikeampi kysymys. Euroopan Unionihan on saksalaisten salajuoni.
Ennusteiden mukaan vain puolet suomalaisista aikoo käyttää äänensä kesäkuun vaaleissa. Englannissa äänestysaktiivisuus jää luultavasti vielä heikommaksi. Eurooppa on kanaalin toisella puolella, ja siellä se saa pysyäkin. ”You just can’t trust Germans. If you give them an inch, they’ll take a whole mile”, toteavat historianopiskelijakollegani.
Tapio Nurminen
tjnurmin@cc.helsinki.fi
