Suomessa naiset olivat maalisvaalien voittajia: naisedustajien osuus kasvoi 37 prosenttiin. Vahvojen naisten valtakuntana pidetty Islanti häviää tasa-arvomaaottelun Suomelle reilusti. Tilanne saattaa muuttua 8. toukokuuta, jolloin Islannissa on parlamenttivaalit.
”Monet skandinaavit erehtyvät luullessaan, että Islannissa tasa-arvo olisi kehittynyt samoja latuja kuin muissa Pohjoismaissa”, naisliitto (Kvennalistinn) kansanedustajaehdokas Th=runn Sveinbjarnard=ttir huomauttaa.
33-vuotias Th=runn on Islannin valtalehden, Morgonbladidin ulkomaantoimittaja ja todennäköisesti tuleva kansanedustaja. Islannin vaalijärjestelmässä kansanedustajapaikat ratkeavat käytännössä jo esivaaleissa, joissa Th=runn pärjäsi hyvin.
Th=runnin mukaan muutama näkyvä naispoliitikko – kärjessä pitkäaikainen ex-presidentti Vigdfs Finnbogadottfr – ovat luoneet harhakuvan matriarkaalisesta Islannista. Naisten valta ei ulottunut kuitenkaan politiikkaan, sillä vuoteen 1983 asti kansanedustajista vain viisi prosenttia oli naisia. Samaisena vuonna naisliitto sai kolme edustajaansa parlamenttiin. ”Naisliitto kasvoi tarpeesta tehdä tilanteelle jotain”, Th=runn sanoo.
”Nainen saa olla naisellinen”
Vaikka naisliitto on vakiinnuttanut asemansa Islannin politiikassa, se ei ole järjestäytynyt puolueeksi, vaan on pysynyt kansalaisjärjestönä, jolla ei ole varsinaisia johtajia. Tärkeät päätöksensä naisliitto tekee kollektiivisesti kansalliskokouksissaan. Kvennalistinn julistaa edelleen olevansa feministinen liike, joka tavoittelee ”naisten vapautusta”.
”Velvollisuutemme on pitää feministit Islannin parlamentissa. Olemme kuitenkin aina osallistuneet kaikkeen politiikkaan, emme pelkkiin tasa-arvokysymyksiin. Toimimme aina todellisena poliittisena voimana”, Th=runn Sveinbjarnard=ttir korostaa.
Siinä missä muualla Euroopassa 60- ja 70-lukujen vaihtoehtoliikkeiden raunioille syntyivät vihreät liikkeet, Islannissa seuraajaksi tuli Kvennalistinn. Liiton juuret ovat 70-luvun radikaalifeministisessä Redstockings-liikkeessä.
”Ideologiamme kuitenkin eroaa 70-luvun naiseuden kieltävästä feminismistä”, Th=runn sanoo. ”Me olemme korostaneet naiseutta ja sen positiivisuutta. Eikä ole väärin tahtoa opettajaksi tai sairaanhoitajaksi. Väärin on, etteivät naisvaltaiset alat ole kunnolla palkattuja. Naisten täytyy olla ylpeitä erilaisuudestaan. Haluamme olla erilaisia mutta tasa-arvoisia.”
Viesti on uponnut islantilaisiin tehokkaasti. Ensimmäisissä vaaleissaan 1983 naisliitto sai Althingiin kolme edustajaansa. Neljä vuotta myöhemmin liitto saavutti peräti kuusi paikkaa, mutta sen jälkeen suunta on ollut laskeva: 1991 vaaleissa viisi ja 1995 kolme kansanedustajaa.
Erikoinen vaaliliitto
Päättyvällä vaalikaudella valtaa on Islannissa pitänyt itsenäisyyspuolueen ja edistyspuolueen muodostama koalitiohallitus. Hallituspuolueilla on yhteensä 40 paikkaa parlamentin eli Althingin 63 paikasta.
Laskeva kannatus on pakottanut naisliiton pohtimaan tulevaisuuttaan. Tulevissa vaaleissa Kvennalistinn on vaaliliitossa kansanliiton (eli vasemmistopuolueen) ja sosiaalidemokraattien kanssa. Samfylking-nimisen vaaliliiton mielipiteet ovat jakautuneet joissain avainkysymyksissä, kuten Islannin EU-ja Nato-suhteissa. Islanti kuuluu Natoon, muttei ole EU:n jäsen.
Vaaliliiton kampanjassa työskennellyt Th=runn sanoo, etteivät erot ulkopolitiikassa ole olennaisia. ”Nato- tai EU-kysymystä tärkeämpiä ovat Islannin luonnonvarojen käyttöä koskevat päätökset”, hän painottaa.
Kevyen teollisuuden puolesta
Itsenäisyyspuolueen ja edistyspuolueen hallitus on onnistunut painamaan työttömyyden jopa alle viiden prosentin. Muun muassa raskaan teollisuuden aloille on syntynyt päättyvällä hallituskaudella lähes 12 000 uutta työpaikkaa. Th=runn sanoo, että vasemmisto ja naisliitto haluavat suosia kevyttä teollisuutta ja high-tech-yrityksiä, eivätkä esimerkiksi ulkomaisia alumiinitehtaita, kuten nykyhallitus on tehnyt.
”Työllisyydestä puhuttaessa unohtuu myös usein se, että naisten työttömyys on edelleen puolet korkeampi kuin miesten”, naisliiton ehdokkaana oleva Th=runn muistaa lisätä.
Jaakko Lyytinen
