”Huhtikuu lähestyy loppuaan. Kun vielä pari tenttiä jaksaisi. Vapun jälkeen ei ole luentoja, vain yksi kirjatentti. Sitten kesäloma ja vapaus!”
Näin voisi suomalainen opiskelija kirjoittaa päiväkirjaansa vapun 1999 kynnyksellä.
Mutta kannattaako opiskelijan riemastua siitä, että hän käy luennoilla syksyllä kolmen kuukauden ja keväällä vajaan neljän kuukauden ajan? Tarvitseeko hän neljän kuukauden kesäloman ja kuukauden joulutauon?
Nykyopiskelija elää samassa rytmissä kuin maaseutuyhteiskunnan opiskelijat 1600-luvulla. Luennot Turun akatemiassakin alkoivat lokakuun alussa, ”koska maamiesten kiireellisten töiden takia syksyn alussa ei ollut soveliasta (…) lähettää nuorisoa pitkien matkojen takaa akatemiaan”, perustellaan Ivar A. Heikelin historiikissa.
Opetus jatkui kesäkuun puolelle, kunnes vuonna 1859 kevätlukukausi lyhennettiin päättymään 31. toukokuuta. Siitä lähtien lukukausimalli on kyntänyt samoissa kuopissa. Tänä lukuvuonna opetus alkoi 15.9 ja päättyi jouluksi 18.12. Keväällä opetusta on 11. tammikuuta alkaen toukokuun loppuun.
Neljän periodin ehdotus tyrmättiin
Lukuvuotta voi nykyään pitkittää kesäkursseilla. Viime kesänä niitä suoritti kuitenkin Helsingin yliopiston opiskelijoista vain joka viidestoista viime kesänä.
Opiskeluvuoden pidentämiseksi on esitetty monta mallia. Niistä viimeisin on vuodelta 1995, jolloin dekaani Göte Nymanin työryhmä suositti neljää yhdeksän viikon periodia. Opetus alkaisi elokuun puolivälissä ja päättyisi kesäkuun keskivaiheilla. Ryhmä ehdotti mallia kokeiltavaksi, mutta se tyrmättiin täysin.
Vastustus tuli opettajilta. Opettajien pitää voida opetuksen ohella tutkia ja uudelleenkouluttaa itseään, ja nykyisellään opettajien on tarkoitus tutkia kesäkaudella. Nymanin mallissa jokainen opettaja olisikin vapautettu yhdeksi periodiksi opetuksesta.
Sittemmin lukukausien pidentäminen on ollut esillä muun muassa ns. Mustajoen työryhmän raportissa sekä Helsingin yliopiston opintojen ja opetuksen kehittämisohjelmassa.
Kuusi periodia ympäri vuoden
Nykyisen järjestelmän haluaisi remontoida myös Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittinen sihteeri Pekka Linna. Hän heittää ajatuksen kuuden periodin järjestelmästä. Periodit kiertäisivät vuoden ympäri.
”Tarkoitus ei ole, että lukuvuosi olisi pidempi kaikille. Sen sijaan opiskelijoille pitäisi antaa oikeus myös kuormittaa itseään enemmän kuin nykyisin on mahdollista.”
Työharjoittelu ja ulkomaanharjoittelu olisi helpompi sovittaa opiskelun lomaan, kun opintojaksot olisivat nykyisiä lukukausia lyhyempiä. Opintojaksoista saataisiin myös tiiviimpiä. Vierailevat opettajat eivät myöskään sotkisi periodikursseillaan nykyiseen tapaan.
Nykysysteemissä opiskelijat tekevät kesällä töitä ja ovat työharjoitteluissa, jolloin Linnan mukaan syntyy epärealistinen kuva työelämästä.
Yliopiston työntekijöiden liiallinen työtaakka on hankalin este lukukausijärjestelmän uusimisessa. ”Ylikuormituksen vuoksi ei haluta muutosta ja lisää kuormaa, eikä haluta luopua saavutetuista eduista, kuten tutkimusvapaasta”, Linna pohtii.
”Periodeja ei kannata ampua heti alas lisätöiden pelossa. Jaksottelun pääajatus on auttaa myös yliopiston työntekijöitä oman ajankäytön suunnittelussa. Nykyisessä mallissahan pyritään pääsääntöisesti hoitamaan kaikkia tehtäviä yht’aikaa. Onko se varmasti parempi tilanne?”
Linnan mielestä kuuden periodin mallilla on esteettinenkin puolensa.
”Monien kaupunkien kampukset ovat kauneimmillaan kesällä. Miksi siellä ei saisi opiskella silloin? Sen sijaan kampuksella pitää käyskennellä, kun se on rumimmillaan.”
Matias Möttölä
Piirros Ville Tietäväinen
