”Me ollaan oltu samalla keikalla niin rockabillyä kuin jungleakin soittavien esiintyjien kanssa”, Hypnomen-kitaristi Pekka Laine sanoo.
Helsingin klubien tuoreinta musiikkia soittavat yhtyeet, kuten Giant Robot tai Op:l Bastards, sopeutuvat niin tanssi- kuin rokkiklubeihin. Se on lähes välttämättömyys, koska klubit ovat yleensä joko tanssimiseen tai yhtyeille tarkoitettuja.
Bändien tuoreus tulee monipuolisesta tavasta yhdistää vanhoja tyylejä uudeksi musiikiksi. Yhteistä niille on marginaalisuus: niiden musiikkityyli on suurelle yleisölle tuntematonta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Niillä on cool maine ja kokonaisvaltainen ote tekemisiinsä.
Esimerkiksi Op:l Bastardsista tai Giant Robotista on bändeinä tullut laadukkaiden bileiden takaajia. Lähiaikoina ne esiintyvät sekä Sodan kesätorstai-klubi Discothéquessa että Vanhan Provinssi Junior -tapahtumassa, jossa hälvennetään rokkikeikan ja klubi-illan välistä rajaa.
”Yhdistyminen on päivän sana. Ei näin pienessä kannata pitää hommia omassa kuopassaan”, sanoo Provinssi Juniorin järjestäjä Sami Häikiö. Hän on pienen Hawaii Sounds -levy-yhtiön nokkamies, ja kokenut rock-tapahtumien sekä discojen järjestäjä.
Häikiön mielestä Provinssi Juniorin kaltaiselle tapahtumalle on selkeä tarve. Esimerkkinä hän mainitsee kaverinsa, jotka kuuntelevat kotona housea, mutta keikkoihin tottuneina arkailevat tanssiklubeja.
Vanhalla soittavat yhtyeet ovat juuri niitä, jotka ovat onnistuneet risteilemään sekä rockissa että discossa. Giant Robotin ja Op:l Bastardsin lisäksi esiintyjinä ovat Aavikko, Hypnomen ja Suomen suurin kansainvälinen dj-tähti Jori Hulkkonen. Paikalla soittavat levyjä myös kahdeksan koti- ja ulkomaista dj:tä sekä Englannista saapuva Scratch Perverts, jonka levymerkki Mo’ Wax tunnetaan yhtenä cooliuden mittarina.
Viidakkorumpu luo maineen
Yhtyeet luovat maineensa keikkailemalla. Giant Robot ja Op:l Bastards ovat toistaiseksi julkaisseet vain vinyyli-ep:t. Viidakkorummun pauke keikoista on äänekäs.
”Trendihaukat kertovat bändeistä eteenpäin. Täällä ei ole tähtitoimittajaa, joka voisi nostaa bändin. Muusikot ovat suurempia mielipidevaikuttajia, joten on tärkeä tuntea toisia soittajia”, Sami Häikiö kuvailee sanan leviämistä.
”Op:l Bastardsilla esimerkiksi oli kredibiliteettiä heti. Ne tunsivat kaikki valmiiksi. Taidekaverit diggasivat, kun tyypit alkoivat soittaa erikoisempaa musaa. Op:lit oli heti cool”, Häikiö toteaa.
Bastardit Timo Kaukolampi ja Vilunki 3000 ovat soittaneet pitkään myös Larry and the Lefthandedissa, jolla on luja ja vakiintunut maine. ”Luulen, että laatu ratkaisee. Me treenataan tosi paljon. Sitä kautta on varmaan tullut hyvä hinta-laatu-suhde”, Kaukolampi arvelee.
Giant Robotin onnistui luoda maine, vaikka muusikkopiireissä ei ollut tuttuja. ”Kun aloitettiin, meillä ei ollut yhtään muusikkoa bändissä, eikä me tunnettu muita soittajia”, yhtyeen seremoniamestari Tuomas Toivonen nauraa.
”Täytyy kiittää kavereita, joilla on hyvä musiikkimaku. Ja kavereiden kavereita.”
Aavikko on lyönyt itsensä läpi Helsingin ulkopuolella. Se teki ensimmäiset keikkansa pääkaupungissa muiden klubibändien keikoilla, joten toisten kavereista voi myös hyötyä.
Coolius syntyy kokonaistyylistä
Pelkästään hyvä musiikki ja laaja kaveripiiri eivät luo yhtyeen mainetta. Kokonaisvaltaisuus on avainsana. ”Biisijärjestys, kannet, livekeikat ja muu on olennaista. Osa koko bändi- ja taidejuttua on se, että koko paketti on hallussa”, Op:l Bastardsin Timo Kaukolampi painottaa.
Hypnomen-yhtyeen Pekka Laineen mielestä Suomessa on vasta 90-luvulla opittu kiinnittämään kokonaisuuksiin huomiota. ”Näille Helsingin bändeille on yhteistä vinksahtanut omistautuminen, vaikka niiden musiikki on keskenään erilaista.”
Laine sanoo, että jo Popeda puhui asenteen tärkeydestä. ”Me ollaan bändin kanssa todettu, että siitä miten esiintyjät tulee lavalle pystyy sanomaan, että voiko hommasta tulla mitään.”
Bastardsin Kaukolampi korostaa, että yhtyeissä pitää olla arvoituksellisuutta ja persoonallisuutta:
”Tarkoitan sitä, että soittajat ovat selkeästi jalostaneet omaa paikkaansa ja musiikkiansa, ne ovat katsoneet ja miettineet ja tehneet hienoja juttuja. Musiikin pitää olla arvoitus, että joutuu miettimään mitkä syyt ja tekijät ovat johtaneet tällaiseen ääneen ja kokonaisuuteen.”
Uudemmat klubeissa soittavat bändit, kuten King Bong tai Nu Science, ovat saaneet jo vähän mainetta, mutta kokonaisote ei ole vielä hahmottunut. King Bongin esiintyminen puhuttaa, Nu Sciencessa taas vähäeleinen musiikki ja levynkannet.
Helsinki pihtaa paikkoja
Sami Häikiö arvelee, että klubeissa tahkoavilla bändeillä ei ole Suomen sisällä mahdollisuutta paljon suurempaan suosioon. Musiikki on marginaalissa myös ulkomailla, mutta siellä yleisöt ovat suurempia. Esimerkiksi Provinssi Juniorin kaikki yhtyeet ovat jo esiintyneet ulkomailla. Sielläkin soitetaan suurimmissa kaupungeissa, joihin nykyaikaisen tanssimusiikin fanit keskittyvät.
Suomen suurimpana kaupunkina Helsinki olisi oivin näyttämö tuoreille, urbaaneille esiintyjille. Kaupunkia vain vaivaa, Giant Robotin Tuomas Toivosen sanoin, ”mestatyhjiö”.
Toisaalta juuri se on yllyttänyt yhtyeet kehittämään mielikuvituksellisia soittopaikkoja, jotka jäävät ihmisten mieliin. Giant Robot esimerkiksi soitti toissakesänä Korkeavuorenkadun väliaikaisen Kala-ravintolan katolla. Op:l Bastards on ängennyt koneineen minne vain.
Op:l Bastardsin Timo Kaukolampi ei näekään vaivaa paikkojen puutteessa: ”Niitä olisi vaikka kuinka paljon, mutta on hölmöä, että pitää olla joku ravintola, huvilupa ja muuta tyhmää. Pitäis voida vaan viedä kaiuttimet mihin vaan ja ruveta soittamaan. Täällä järjestettäisiin mielettömiä bileitä, jos ei olisi niin tiukka meininki.”
Klubimaiseman miesvoittoisuus pistää silmään. Provinssi Juniorissa lavalle ei nouse yhtään naista. Onko marginaalissa askartelu ja koneiden kanssa näpertely vain miesten puuhaa?
Provinssi Junior 14.5. kello 21-04 Vanhalla ylioppilastalolla.
Liput 45/60 mk. Esiintyjinä Aavikko, Giant Robot, Op:l Bastards, Jori Hulkkonen, Hypnomen, Scratch Perverts ja tukku koti- ja ulkomaisia dj:tä.
Jonathan Mander
Kuva: Ville Palonen
